tiedän tunteen..

Mä oon nyt vasta 15 vuotta, mut oon kokenu jo monia ongelmia syömishäiriöihin liittyen.

Jo ihan kolmasluokkalaisesta asti oon katsonu peiliin sillä silmällä ja tarkkaillu painoani tarkoin.

5-luokasta asti mulla alko olla näitä karkkilakkoja ja muita syömisrajotteita sekä kalorien laskentaa. Esim. aina yhtä karkkia vastaan tein 100 vatsalihasta, joskus huonoitsekurisena päivänä saatto kertyy 1000:kin vatsalihasta, mut tein ne joka kerta. Kaverit sano mua anorektikoks, ja mua se ei ees haitannu.. Olin oikeestaa aika ylpee itestään. Nyt ku mietin sitä aikaa tajuun vast kuin sairas olin.. No sillon en ees laihtunu paljoa. koska mun äiti katto tarkasti että söin kunnolla..

Ja se estiki mun laihduttamisen 8-luokkaan asti, kunnes keksin sen bulimikkojen kultaisen säännön; oksentelun.. Sitä sit jatkuki puolisen vuotta.. ei todellakaa usein, mut aina välil.. Aina ku olin syöny jotain "epäsopivaa". Sinä 8-luokan syksynä mun paino ei noussukaa ollenkaa vaikka kasvoin melkee 10 sentiä. Sillon moni huomas jo ja esim. terkkari ja valmentajat, että olin laihtunu. (harrastan kilpavoimistelua) Noh. Sit se siit tasaantu.. en lihonnu mutten laihtunukaa.. Siit lähtien oon ollu aika terve.

Tällä hetkellä en vieläkään syö mitään makeeta, roskaruokaa, tai muut epäterveellistä. vältän jopa vaaleet leipääki. urheilen kans säännöllisesti. 6 kertaa viikos harkat, sekä omat lenkit sun muut mitä teen vapaaehtosesti.. Oon vaa tullu siihen tulokseen et mielummin pidän tarkasti kiinni elämäntavoistani ja pysyn terveellisesti laihana, ku lihoon ja tulee taas se vaihe etten oo tyytyväinen itseeni ja alkaa laihdutus. joidenki mielestä mul on ortoreksia, mut must mun elämä on just sellasta ku haluan, ja se kai on tärkeintä.

Ja viel pari sanaa teille, jotka kärsitte jostain syömishäiriöistä; Älkää pilatko elämäänne vaan kattomal peiliin ja itkemäl iltoi 100 gramman painon nousulle.. (kokemusta on) vaan eläkää elämänne, pitäkää hauskaa ja urheilkaa paljon. :)


Kiitos jos jaksoitte lukea