Elämä on raskasta, jos se muuttuu pelkäksi rutiineiksi vaan. Ponnisteluja. Työtä, työtä. Muutama hikipisarakin sekaan mahtuu. Yksinäisyyttä. Tässäkö tosiaan kaikki? Eikö tässä elämässä ole tosiaan asioita jotka virvoittaisivat, virkistäisivät mieltä.. Liian usein kaipaan jotain, jota en sanoiksi osaa pukea. Että elämän raskaus otettaisiin tavallaan pois. Onko minulla kohtalotovereita. Jotka koette tämän ihmisen osan usein kovin raskaana. Mikä siihen auttaa. Tuntuu, että jokainen päivä on vain selviytymiskamppailua, eikä paljon muuta. Miten jaksaa tällaista elämää päivästä toiseen. Herääminen uuteen päivään tuottaa tuskaa kun tietää että jokainen päivä tuo oman raskautensa mukanaan. Valitanko turhasta vain. Mikään ei tavallaan ole kovin hullusti mutta silti kaikki on hullusti...
Kun kaipaa jotain..
dffd1
7233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä taas vähän entisiltä ajoilta. Ilkka Sysimetsä alias Reetu,
Frederik 'jos jotain yrittää' -harva meistä on rautaa kappale.
Pirskatti, nää ton ajan laulut ja ne sanat,
sieltä löytyy tähän nykyisyyteenkin jotain, paljonkin.
täällä on todella idioottimaista porukkaa. Tarkoitan tällä tuota nm. "ruostunut rauta" jms.
Oletko masentunut? Deps-seula voi antaa osviittaa, mutta kannattaisi ehkä joka tapauksessa käydä juttelemassa terveydenhoitohenkilökunnan kanssa.
http://www.masennustalkoot.fi/deps.htm
Voi Simasuu, ja minä kun pidin sinua yhtenä harvoista tämän palstan fiksuista naisista.
Mitä se masennus oikein on? Sitäkö, että ihmisellä on tunteita? Ja nekö sitten pitäisi yrittää häivyttää juttelemalla "ammattiauttajalle", jotta voisi taas asettua yhdeksi tässä kuplassa elävistä lampaista?
Eiköhän se ole aika normaalia, että jokainen ajatteleva ihminen, ainakin jossain elämänsä vaiheessa, kokee elämän mielettömäksi.
Ihmisen osa on raskas, koska ihminen osaa ajatella asioita syvällisemmin. Sellaisen ihmisen elämä ei ole raskasta (paitsi ehkä ajoittain fyysisesti), joka ei ajattele.
Ei se valitus turhaa ole, niihin tunteisiin täytyy vain tottua. Toki sitä voi päättää päivänsä, muttei siinäkään sen enempää ideaa ole, kun asiaa oikein ajattelee.
Jotkut jopa onnistuvat keksimään elämälle jotain mielekkyyttä, mutta usein tuntuu, että sellasetkin ihmiset vain harhauttavat itseään hankkimalla niin paljon tekemistä, ettei asioita tarvitse kunnolla ajatella.
Mutta sehän onkin yksi niistä perimmäisistä kysymyksistä: mikä on elämän tarkoitus? Jos siihen keksit vastauksen, kerrothan minullekin?
Tarkoitusta voisi ehkä tuoda, ja elämän raskautta vähentää, toinen ihminen?
Tästäkään en tiedä, kun en ole itse sellaista koskaan kokenut, mutta näinhän monet väittävät. Mistä sellaisen vain taikoisi...
Toivottavasti löydät sitä jotain, mitä kaipaat. Toivottavasti minäkin.
Ehkä elämää jaksaa, koska ei oikein ole vaihtoehtojakaan? Kuolleena on kuollut, ja sitten ei ole enää koskaan mitään. (Näin ainakin oletan.)
P.S. Mikä mahtaa tehdä "ruostunut rauta" nimim. idioottimaisen?
Sekö, että hän löytää elämänviisauksia Frederikin kappaleesta?
On ne aikaisemmatkin sukupolvet käyneet samat asiat läpi.
Ei, vaan masennus on nimenomaan tunteettomuutta, sitä että ei tiedä miten jaksaa, kaikki on tuskaa, jokainen päivä tuntuu raskaalta. Jos sellainen olotila jatkuu pitkään ja kaikki on todellakin pelkkää "mustaa" niin se ei enää ole etsikkoaikaa eikä ikäkausikriisiä vaan voi johtaa somaattisiin oireisiin ja jopa itsetuhoisuuteen.
Tunteiden tunteminen on hyvä. Silloin tuntee myös huikeita onnenhetkiä, iloa, rakkautta, myötätuntoa ja muita positiivisia tunteita negatiivisten vastapainoksi.
Niin ja jos nimenomaan elämän mielekkyyden kanssa tuskailee niin logoterapia on ehdottomasti paras vaihtoehto ja tutustumisen arvoinen vaikka ei varsinaiseen terapiaan lähtisikään.
Kaipaat muutosta.. ja asioiden myöntäminen (ennenkaikkea itselleen) on se ensimmäinen askel kohti muutosta. Tee elämästä enemmän itsesi näköistä.. mitä todella kaipaat mitä haluaisit tehdä ja kokea.. miksi sinulla ei saisi olla oikeutta toteuttaa näitä? Omahan on elämäsi.. elä itsellesi. Rakasta itseäsikin, kyllä sielukkaat ihmiset ymmärtävät tämän puolen.. itsensä toteuttamisen, ja sen tarpeen. ♥
Vastuun aika jatkuu niin pitkään kun sitä haluat sellaisena ajatella. Hengitä ja rupea elämään ihan todella.. älä leikisti. Miksi kaiken pitäisikään olla pakkopullaa.. eikö elämä todella ole lahja, ja nautittavaksi tarkoitettu?