Miten kävisi, jos sinulla olisi mahdollisuus aloittaa uudelleen kaipaamasi henkilön kanssa. Toimitko samoin kuin ennen vai oletko pystynyt muovaamaan toimintatapasi toisen suhteen sellaiseksi, että uusi yritys voisi onnistua.
Toimisitko toisin
mikä muuttuu
40684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
periaatteessa vois onnistua paremmin nyt kun tiedän mitä tiedän. toinen juttu on sit et olisinko ikinä onnellinen... :/
että näistä "muutoksista" on parempi jutella kahden kesken, siksikin, että sinisilmäisyys on luojan kiitos katoava luonnonvara. Kun siitä on päässyt irti, kokonaisuus muuttuu ja moni asia sen mukana.
Uskoisin. Mutta en usko että toinen osapuoli on millään tasolla halukas näkemään saati kuulemaan mitään minusta.
Nauraa varmaan ja pitää mua sekopäänä. Sitä mä kyllä olenkin. Hullu ja täysin hoitoa vailla oleva avohoitopotilas.
Ihanko totta? :D
Miksi hän pitäisi sinua sekopäänä?
Rakastaisin rajummin rujoilla runoilla, rennoilla raapaisuilla, rattoisalla ravanheitolla. Rapsuttelisin rotevasta reidestä, rysäpöksyissä rilluttelisin. Riipisikö rakastettua riimitykseni? Raaskisiko Risto riisua rukkasensa?
Miks ihmeessä mun pitäisi muuttua jos en tälläisenä sovi hänen elämäänsä niin turhahan sitä edes miettiä. Muuttakoot itse tapojaan normi ihmisen tasolle tuskinpa kykenee . Nykyisessä suhteessa tuli vastaan saman tapainen tilanne minun toiminta tapa oli sama kuin aiemmin vasta puolelta löytyi kuitenkin ymmärrystä rajat löytyi mikä on sopivaa ja mikä ei . Näillä mennään eikä mitää ongelmia ole ilmaantunut
suhteessa??? siis olet varattu?
Hähhääääää. hähhhhhhh...
ottanutkaan,hahaaaa.mun mielestä sä oot hyvin ilkee ja katkeroitunut ihminen,siksi varmaan et edes hymyile ja tuskin nukutkaan kovin hyvin..hyvästi.
Ymmärsinkö oikein...vaadit,että sinut hyväksytään sellaisenaan mutta toisen täytyy muuttua sinua varten? Eikä semmosta ihmisluokkaa ole olemassa kuin "normi ihminen". Hetken kun pohdit asiaa,hoksaat,että kaikki ovat jollain tapaa "epänormaaleja". Sinäkin,jos et muuten niin siksi,että olet liian "normaali".
Minäpä kosisin ja vietettäisiin häät sulhasen tapaan. Toki ensin olisi vähintään 2 vuoden tutustumis/ystävystymis/rakastamisaika ensin. Kuka hullu nyt heti kosii? En minä ainakaan. Ja viettäisin ihania öitä hänen kanssaan ja juteltais kaikesta maan ja taivaan väliltä, nauraa kiherrettäis peiton alla onnellisena.
Ai niin ja jos hän haluais että muutan sinne hänen kotipaikkakunnalle niin pitäis alkaa talon rakennusurakkaan. Ja jos hänelle sopisi ja luontoäiti antaisi mahdollisuuden niin pyöräyttäisin ainaskin yhden muksun hänen kanssaan.
Mutta ennen kaikkea kunnioittaisin ja rakastaisin häntä enemmän kuin ketään miestä maailmassa.
normi elämää
Ihana viesti :) samanlainen haave minullakin hänen kanssaan. On vain vähän sellainen ihanahankala mies.
siis tarkoitin tuota "ei ihan pieni haave" :)
Jos et ole polttanut välejä häneen, niin sinun kannattaisi ottaa yhteyttä. Kuulostat sen verran rakastuneelta.
Eikö se nyt niin ole, että jos uuteen yritykseen lähdetään molemmin puolin entisin eväin ja kaikessa toimitaan kuin ennen, niin karille mennään uudestaan ja luultavasti pian. Turha on haikailla entistä, jos mikään ei ole muuttunut, erityisesti omassa itsessä. Toista on paljon vaikeampi muuttaa kuin itseään. Jostain syystä ne muutosvaatimukset osoitetaan lähes yksinomaan kumppanille, eikä omassa toiminnassa nähdä mitään korjattavaa.Tämä taitaa olla monen parisuhteenkin arkea.
Uutta yritystä haaveilevien kannattaa miettiä omaa aiempaa toimintaansa. Jos siinä ei havaitse mitään korjattavaa, on parasta haudata haaveilu uudesta yrityksestä. Epätäydelliset ihmiset eivät koskaan onnistu parisuhteessa itseään täydellisenä pitävien kanssa.
Lisään vielä. Ylipäänsä lienee niin, että jos aikuisella ihmisellä on ollut lukuisia parisuhteita ja joka ainoa niistä on kariutunut sen vuoksi, että kumppani - siis vain ja ainoastaan kumppani - toimii aina väärin ja on aina syyllinen kaikkeen, on syytä pysähtyä itsekseen pidemmäksi aikaa ja harjoittaa jyrkkää itsekritiikkiä tutkiskellen omaa osuuttansa tapahtuneisiin. Jos siihen ei kykene, on kaikkien kannalta parasta, että pysyttelee ikisinkkuna maailman tappiin asti.
Jos kuitenkin pystyy tunnistamaan omissa parisuhdetaidoissaan puutteita ja parannettavaa, voisi pikkuhiljaa ryhtyä kehittämään niitä puolia itsestään. Jonkun vuoden jälkeen voi jo olla siinä pisteessa, että osaa ottaa mahdollisen kumppaninsa huomioon, jos sellaisen vielä onnistuu kohtaamaan.
Sehän se joskus mietityttääkin ,se miten on toiminut toisenkanssa ja ei ole toista miellyttänyt niin miellyttääkö se sitten muitakaan ...tosi vaikea kysymys
Eri treffipalstoilla löytyy uskomaton määrä elämän murjomia 40 naisia, joiden ex-suhteet ovat kaatuneet, kun mies oli laiska ja juoppo, seuraava ei huomioinut tarpeeksi, seuraava oli seksihullu, seuraavalta ei saanut tarpeeksi seksiä, seuraava mies petti kymmenien naisten kanssa ja viimeisin mies oli narsisisti. Näitä narsistikortin heiluttajia muuten kannattaa vältellä viimeiseen asti, yleensä ovat juuri itse sitä, miksi entisen kumppaninsa leimaavat.
Nämä elämän kolhimat naiset tietysti kokevat olevansa virheettömiä ja täydellisiä ja täysin osattomia siihen, että suhteet kaatuvat toistuvasti.
Koomisinta on se, etteivät he itse huomaa, että kenelläkään täysipäisellä eikä edes puolijauhoisella voi olla niin huono tuuri, että kumppaniksi valikoituu aina täysin kelvottomia miehiä. Heille tuskin tulee koskaan mieleen, että omassa toiminnassa voisi olla jotakin korjattavaa.
kysymys sille ihmiselle keneltä varsinaisesti odotit kommenttia.
Ajattelin, että asiasta voisi keskustella yleisemmällä tasolla, ilman että sitä kohdistaa johonkin tiettyyn henkilöön. Jotenkin on järjenvastaista haikailla takaisin suhteeseen, joka toimimattomana päättyi elleivät molemmat osapuolet aidosti ymmärrä, että on löydettävä uusi tapa toimia.
Kiitos hyvien näkökulmien esittäjille.
asiasta voi keskustella kohdistamatta sitä tiettyyn henkilöön? Aloituksessahan juuri kysyt:
"Miten kävisi, jos sinulla olisi mahdollisuus aloittaa uudelleen kaipaamasi henkilön kanssa. Toimitko samoin kuin ennen vai oletko pystynyt muovaamaan toimintatapasi toisen suhteen sellaiseksi, että uusi yritys voisi onnistua."
Eli tottakai vastaajat kohdistaa vastauksensa johonkin tiettyyn henkilöön kun sitä kerran kysyttiin. Jos noin yleisellä tasolla ajattelen, niin mun mielestä se riippuu paljolti siitä, onko vielä tunteita sitä henkilöä kohtaan. Jos ei ole, niin silloin ihan turha mitään uudelleen aloittaa, jos taas on, niin yleensä ihmiset pyrkii siihen uudelleen aloitukseen, oli siinä sitten järkeä tai ei.
Minun mielestä kysymys kohdistuu jokaiseen itseensä, ei siihen henkilöön jota kaipaa. Kysyttiin "toimitko samoin kuin ennen"? Ei sitä tarvitse kohditsaa kehenkään muuhun kuin itseensä. Kysymys on hyvä ja sitä sietää pohtia, itse kunkin omalla kohdallaan, myös niiden, jotka elävä parisuhteessa.
En toimisi menneissä suhteissani toisin. Ne ihmiset ovat olleet vääriä minulle ja olen niissä puitteissa toiminut niin hyvin kuin olen pystynyt. Uudelleenaloittaminen voisi onnistua ainoastaan, jos ne ihmiset olisivat ihan perustavalla tavalla muuttuneet niin, etteivät olisi enää niitä vääriä minulle. Mutta eri asia, onko halua enää saman ihmisen kanssa mitään yrittää, kun kerran tunteet heitä kohtaan ovat jo kertaalleen kuolleet. Voisin kuvitella uudelleenyrittämistä, jos uudelleen heihin jostain syystä ihastuisin, mutta toistaiseksi niin ei ole koskaan käynyt.
Oma toimintani ei ole ollut noin onnistunutta. Hyvin typerästi toimin monessakin asiassa. Enkä voi edes puolustautua sillä, etten tuolloin olisi käsittänyt tekeväni väärin ja inhottavalla tavalla. Koin tulleeni katkerasti loukatuksi (pääosin ihan syystäkin) ja purin kiukkuani vastaavalla tavalla. Varmasti ihan inhimillinen reaktio, mutta jälkikäteen toimintaani ei voi millään perusteella väittää rakentavaksi saati sovintoon pyrkiväksi. Tähän puoleen itsestäni olen nyt tutustunut ja luulen että vastaisuudessa pystyisin parempaan.
Uudelleen yrittäminen on tietysti tarpeetonta, jos kaikki myönteiset tunteet ovat kuolleet.
Muuten, miksi olet ryhtynyt suhteeseen niiden ihmisten kanssa, joiden tulisi perustavalla tavalla muuttua, jotteivat olisi sinulle vääriä ihmisiä.
Kaipa sitä on ollut näkevinään niissä ihmisissä jotain mikä on saanut suhteen aloittamaan, mutta sitten onkin paljastunut piirteitä, mitkä on saanut suhteen lopettamaan. Vaikka jonkun ihmisen noin pintapuolisesti tuntisikin ennen suhdetta, niin vasta suhdetta kokeiltuaan ne piirteet on saattanut paljastua.
toimisin toisin. Vasta jälkikäteen tajusin että hänellä oli tunteita minua kohtaan. Tai mistä minä varmaksi tiedän.
Nyt liian myöhäistä.
Ei ole. Never too late.
kiitos piristyksestä :)
Hän on toisen sylissä, joten minun tapauksessani on liian myöhäistä.
Toivottavasti sinua onnistaa oman ikävöintisi kohteen kanssa. :)
Harmi. Oletko varma siitä? Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu :) Tsemppiä sulle.
Me taas molemmat vapaita, mutta sukset ristissä vieläkin vaikka lumetkin jo suli.... Toisaalta näin oli parempi, mutta toisinaan tulee vain vähän ikävä...
En taitaisi enää tarttua uuteen mahdollisuuteen.Kokemus vei itsetunnon nollille.
Jos olisi mahdollisuus toimia nyt, toimisin varmaan täysin samoin. En mahda mitään omille tavoilleni liittyen tutustumistilanteeseen. Saahan musta varmaan oudon kuvan. Elämäntilanne on vähän eri nyt kuin silloin. Mielummin silti tämä kun ei mitään. En kadu, eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta. Mutta en ole tyytyväinenkään...
Mitenhän kävisi, jos työprojektit sekä niistä syntyneet näkemyserot ja ristiriidat hoidettaisiin yhtä kehittymättömästi kuin ristiriidat parisuhteessa. Kymmeniä primitiivireaktioita päivittäin, jatkuvaa molemmin puolista kostoa ja kaikkea sitä herkkua, joka useimpiin normi parisuhteisiin kuuluu. Työsuhteet jäisivät aika lyhyiksi, kun vähintää yksi työntekijä löisi hanskat tiskiin, eroaisi ja jatkaisi uusiin suhteisiin, siis työsuhteisiin.
Jo me pystymme töissä käyttäytymään edes alkeellisella tavalla toisia kunnioittaen ja ratkomaan näkemyserot ja ristiriidat neuvotellen ja kompromissia etsien, miksi se on sen kaikkein läheisimmäksi nimetyn kanssa mahdotonta. Ei sen useimmille pitäisi olla mitenkään mahdotonta, pahimpia luonnehäiriöisiä lukuunottamatta. He eivät pärjää työelämässäkään vaan ovat säännönmukaisesti vähän väliä vaikeuksissa työtovereidensa ja esimiestensä kanssa.
Sopua, rauhaa rakastaa ja saada rakkautta kaikille.
Uskoisin että jos molemmat on oppinut virheistään ja toimii toisin niin tästä tulee vielä hyvä juttu :)
Tämä mies pitäisi puolensa paremmin eikä antaisi tehdä itsestään täydellistä narria uskomalla katteettomat lupaukset, että muiden miesten pyörittäminen on nyt viimeinkin loppu. En todellakaan kaipaa tuota kieroilijaa takaisin, mutta varmasti toimisin vastaavsssa tilanteessa toisin. Ei mene enään kenenkään satuilut läpi. Sen verran opin.
En tiedä toimisinko toisin. Luultavasti monessakin suhteessa. Mutta eikö olennaista ole se, olisiko muutos parempaan suuntaan vai huonompaan suuntaan. Ihmiset tuppaavat toimimaan niinkuin heiltä odotetaan. Se jota epäilet pettämisestä, tavalla tai toisella, pettää lopulta. Se, jota epäilet huonosta käytöksestä, toimii lopulta odotusten mukaisesti. Yhden asian teen toisin, eikä se liity siihen, onko mahdollisuus uuteen alkuun. Sitä mahdollisuutta tuskin on. Aion elää hetkessä. Tässä ja seuraavassa. Tähän hetkeen ei liity tuskaa. Luotan siihen, että tulee seuraava hetki.
Enemmän hyväilyjä ja läheistä yhdessä oloa. Se on helppo ja tosi mukava tapa osoittaa, että pitää ja haluaa toista. Tämä taitaa olla kaikille aika herkkä kohta, jos ei tunne olevansa haluttava, alkaa aatos askarrella kaiken ikävän parissa. Tekee mielessään kummallisia päätelmiä, ettei kumppani välitä. Siitä tulee helposti itsensä toteuttava ennuste - pian kaikki (ainakin omassa mielessa) alkaa osoittamaan sitä, ettei toinen välitä.
Enhän voi olla satavarma, että toimisin juuri niinkuin haluan, koska se riippuu myös siitä toisen käyttäytymisestä/toimintatavoista. Oon kuitenkin oivaltanut tiettyjä juttuja itsessäni. Oon vain saanut aiemmin siipeeni, kestää mulla kauan ennenkuin voin täysin luottaa toiseen, ja uskoa että toinen olisi oikeasti kiinnostunut/välittää. Toisaalta olin myös "lukossa" siksi, että olin niin puulla päähän lyöty kun hänet kohtasin ja sain tutustua. En ollut sellaista aiemmin kokenut. Uskoisin kuitenkin, että jos saisin pienenkin viitteen siitä, että toinen on tosissaan, niin avoimempi puoleni puhkeaisi kukkaan.
Jos saisin mahdollisuuden, yrittäisin ainakin olla avoimempi ja ilmaista itseäni paremmin..enkä pitää sisälläni kaikkea. Kavereiden kanssa en ole tällainen tunteiden patoaja. Paljon tunteita on, mutta pitäisi vielä saada ne ulospäin ja riisua "maski". Olen aika tunteellinen ihminen, ja herkkä ja myös käytännöllinenkin.
Valitettavasti mulle ei varmasti mahdollisuutta enää tule. Hän on jo suhteessa toisen kanssa, ja ovat tunteneet kauan, joten hänellä varmasti sitten voimakkaat tunteet häntä kohtaan, eikä mulla enää mahdollisuutta :´´(