Mies, miksi halusit isäksi?

Eihän sitä ymmärrä miten paljon työtä pienessä lapsessa on.Mutta yhteinen päätös se vaimon kanssa oli.Saatiin esikoikseksi erityislapsi jonka kasvamien ja opastaminen jatkuu vieläkin vaikka ikää 18v.Toisen lapsen odotuksessa ei ollut enää kuvitelmia rusoposkisesta vauvasta joka nukkuu yöt läpeensä ja syö :P Toinen lapsi yhtä rakas ja helppohoitoisemnpi kuin esikoinen.Yhtä rakkaita molemmat ja lapsiaan rakastaa ehdoitta.En kadu mitään.

Isien synnytysmasennus on yleisesti tuntematon ilmiö, josta kärsii kuitenkin 6,5 prosenttia miehistä.

Väestöliitto 17.3.2011.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=974888
-----------

Halusin isäksi, koska minulla on lapselle annettavaa. Ts. osaan sellaisia asioita ja arvoja mitä lapsilleni opettamalla pystyn luottamaan siihen, että lapseni kykenee selviämään elämästä. Evoluutiostahan siis kyse loppupeleissä. Tokihan olimme olleet niin kauan yhdessä (16v), että lapsi alkoi olla ajankohtainen kun ikääkin oli sopivasti.

Luulin lasten olevan paljon haastavampia ennen kuin me tehtiin lapsia.

Vastuullisuus ei paina, se on kiva kun saa huolehtia lapsista. Olen muutenkin aika vastuunottokykyinen, mutta stressaamaton, avarakatseinen ja rento tyyppi.

En ole oma-aloitteinen mainittavasti. Enempikin voisi tehdä. Teen kuitenkin lasten kanssa varmasti keskivertoa enemmän ja annan heille aitoa aikaa.
Mutta totuushan on se, että mitä pienempi lapsi, sitä enemmän n äidistään riippuvainen -varsinkin jos nainen imettää.

Pienten lasten äidit on usein väsyneitä ja tutkitusti väsymys aiheuttaa negatiivisyyttä. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen enemmän isä pystyy osallistumaan ja SAA osallistua. Ei lapseni äiti ole minuun ihan 100% tyytyväinen, mutta en ole mitään tohvelisankari-tyyppiä muutenkaan, vaikka naistani arvostan ja rakastan ja kunnioitan ihmisenä ihan hirveästi -vaikka en aina häntä ymmärrä;)

Kiteytys: minussa on kehitettävää...