tämän ikäväni kanssa. Tuntuu, että kaikkeni olen yrittänyt, jotta saisin kaipaamani miehen edes kerran juttelemaan kahden kesken.....tähän hän ei suostu....se tuntuu todella pahalta. Koskaan aikaisemmin en ole kehenkään muuhun niin paljon halunnut tutustua, en koskaan.
Olen ihan sekoamispisteessä... minä, joka aina olen ollut se järkevä, aina auttanut vain muita.....sen kerran, kun jotakin uskallan itselleni haluta....en kelpaa...
Olen ihan sekoamispisteessä... minä, joka aina olen ollut se järkevä, aina auttanut vain muita.....sen kerran, kun jotakin uskallan itselleni haluta....en kelpaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinä ei sitten mikään auta.
Jos ei kerran halua niin ei halua.
Musta se on helpottava ajatus, että tuntee yrittäneensä kaikkensa. Parempi niin kuin että olisi pistänyt päänsä pensaaseen.