Saittipunikit kauhuissaan

SDp:n kirjuri kapi jo saanut "halvauksen.

Ei kykene ressu enään sanoon kuin sitä vuosien takaistaan.

Sosialistit ei osaa uudistua.
Ei sitä Neuvostoliittoa enään tule.

" Suomelle olsi ollut hyväksi liittyminen Neuvostoliittoon "
-Tarja Halosen puhetta 70 -luvulta.

Lippos Paavo sai 6%
Enteilee nyky SDP naisten puolueen lukemia

Saittikepulit ovat innoissaan, kun vihdoinkin mielipidemittaus oli kepulle myönteinen. Ne, jotka ymmärtävät että oppositiokepu ei ole tehnyt mitään hyödyllistä, sijoittavat kepun omalle paikalleen eli sijoille 4 - 5. Se on myös seuraavan vaalin tulos.

Kepun "nousu" on vain ja ainoastaan seurausta hallituspuolueiden töppäilyistä. Hallitus tekee mokia ja on siksi epäsuosiossa. Sen varjolla kepu on "noussut" ylöspäin eli nousu ei ole kepun tekojen ansiota. Kepuhan ei oppositiossa ollessaan ole tehnyt muuta kuin velkaa, jota nyt yritetään jäsenten avulla saada maksetuksi. Kannattaisi kysyä niiltä haamujäseniltä, jos heillä olisi ylimääräistä rahaa.

Palstapunikkia, palstan kaunaista saittisosialistia ei gallupit nyt kiinnosta.
Lepikon torpan savukorseeni tai sen puuttuminen on hänelle päivänpolitiikkaa tätänykyään ......muuten on hiljaista kuin Paloniityn työväntalon kesäjuhlissa.

Kepun maahanpano lykkääntyy, mutta kaikelle elolliselle kuolema on nykytieteen valossa edelleen väistämätön. Yhteiskunnan muuttuessa sama kohtalonomainen kuolemisen väistämättömyys koskee myös Kepua. Instituutioiden muuttuminen kulkee aina vähän jälkijunassa suhteessa yhteiskunnan murroksiin. Tätä pitkän ajan kehitystä voi miettiä vaikkapa kirkon ja yhteiskunnan välisen suhteen osalta, niin on helpompi tajuta tämä väistämättömyys.

Uusimmat gallup-tulokset kertovat kansalaisten pettymyksestä hallitukseen. Itse uskon, että taustalla on syvempiä syitä eli lähinnä pelko tulevaisuudesta globaalien muutosten myllerryksessä. Tämä myllerrys nosti ensin persujen kannatuksen ja heijastuu nyt Kepun kannatuksen nousuun. Ihmiset kaipaavat nyt enemmän turvallisia lintukotoja ja pelkäävät maailman muuttumista ja sen vaikutuksia. Turvallisuuden kaipuu on tunnetasolla odotettu reaktio. Järkiperäisiä syitä onkin sitten jo paljon vähemmän. Kun tulevaisuuden epävarmuus kasvaa, tunne voittaa usein järjen. Niinhän tässä on ollut jo vähän aikaa käymässä.

Jonkun puolueen suuri kannatus ei vielä kerro siitä, että se ajama politiikka olisi jotenkin oikeansuuntaisia. Jos tällainen johtopäätös tehtäisiin, silloin pitäisi tunnustaa, että kommunistien politiikka oli sitä parasta politiikkaa heti sotien jälkeisinä vuosina.

Kepun ja persujen lintukotomainen maailmankuva kääntää politiikan painopistettä. Maan sisäinen tila ajaa silloin sen edelle, miten pärjäämme maan rajojen ulkopuolella. Tämä painotus on erityisen selvä persuilla ja keput olivat siitä Vanhasen kaudella jo pääsemässä vähän ulos, mutta tässä kohden käänne impivaaralaisuuteen on aina mahdollinen varsinkin, jos kannatuksen nousun analysoidaan johtuvan juuri tästä. Se on vaarallinen kehitys valtiolle, jonka elinvoiman kasvu on itsenäisyyden aikana johdettu pääosin siitä, miten olemme menestyneet omien rajojen ulkopuolella. Sipilä vaikuttaa tässä suhteessa fiksulta, mutta kykeneekö hän vastustamaan kaikkea sitä painetta, mitä junttikepulaiset tulevat jyräämään, on sitten toinen juttu.

Jos Kepun nousussa haluaa nähdä jotain hyvää, se on ehdottomasti silloin se, että kannatuksen nousu nielee vielä pahemman tapauksen eli persujen kannatusta. Ikävintä kehityksessä on tietysti se, että nyt meillä vahvistuu impivaaralaisten puolueiden kokonaispainoarvo ja vaikutusvalta politiikassa. Sipilän taidot tulevat olemaankin koetuksella siinä, kuinka hyvin hän kykenee hillitsemään äärikepulaisia aatoksia.