Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt purkuhakemuksen, jonka vantaalaismies teki korkeimman oikeuden viime keväänä antamasta ns. ParkCom-tuomiosta.
Oy ParkCom Ab oli alunperin vaatinut, että mies velvoitetaan suorittamaan sopimuksen mukaiset valvontamaksut yksityisen pysäköintialueen pysäköintiehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Käräjäoikeus katsoi, että valvontamaksu tosiasiassa merkitsi julkiselle vallalle annetun tehtävän suorittamista ja hylkäsi kanteen. Hovioikeus päätyi samaan kantaan.
KKO puolestaan hyväksyi kanteen ja katsoi, että valvontamaksussa ei ollut kysymys julkisen vallan käytöstä vaan sopimukseen perustuvasta velvoitteesta. Kiinteistön omistajalla oli oikeus määrätä omistamansa alueen käytöstä, jos sitä ei ollut laissa kielletty. Tieliikennelain säännökset eivät estäneet kiinteistön omistajaa tekemästä sopimusta siitä, millä ehdoilla yksityiselle alueelle saa pysäköidä ja mitä ehtojen rikkomisesta seuraa.
Vantaalaismies haki KKO:n tuomion purkua. Hänen mielestään tuomio perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Mies viittasi hakemuksessaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka johdosta eduskunta oli hylännyt yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen lakiehdotuksen.
KKO:n purkuasiaan antamassa päätöksessä todetaan muun muassa, ettei yksityistä pysäköinninvalvontaa ollut säännelty lailla. Asiassa on ollut perusteltu mahdollisuus päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin siitä, voivatko ja millä tavalla pysäköijä ja kiinteistön omistaja keskenään sopia luvatonta pysäköintiä koskevista maksuista. Tätä ei ole muuttanut se, että perustuslakivaliokunta oli myöhemmin lausunnossaan katsonut yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiehdotuksen perustuslain vastaiseksi.
KKO hylkäsi purkuhakemuksen. Päätöksen mukaan ratkaistava kysymys oli ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen eikä tuomio siten ollut perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen
Päätös (H2011/50, 21.6.2011) on tilattavissa kirjaamosta, 010 36 40050 tai [email protected]
Oy ParkCom Ab oli alunperin vaatinut, että mies velvoitetaan suorittamaan sopimuksen mukaiset valvontamaksut yksityisen pysäköintialueen pysäköintiehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Käräjäoikeus katsoi, että valvontamaksu tosiasiassa merkitsi julkiselle vallalle annetun tehtävän suorittamista ja hylkäsi kanteen. Hovioikeus päätyi samaan kantaan.
KKO puolestaan hyväksyi kanteen ja katsoi, että valvontamaksussa ei ollut kysymys julkisen vallan käytöstä vaan sopimukseen perustuvasta velvoitteesta. Kiinteistön omistajalla oli oikeus määrätä omistamansa alueen käytöstä, jos sitä ei ollut laissa kielletty. Tieliikennelain säännökset eivät estäneet kiinteistön omistajaa tekemästä sopimusta siitä, millä ehdoilla yksityiselle alueelle saa pysäköidä ja mitä ehtojen rikkomisesta seuraa.
Vantaalaismies haki KKO:n tuomion purkua. Hänen mielestään tuomio perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Mies viittasi hakemuksessaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka johdosta eduskunta oli hylännyt yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen lakiehdotuksen.
KKO:n purkuasiaan antamassa päätöksessä todetaan muun muassa, ettei yksityistä pysäköinninvalvontaa ollut säännelty lailla. Asiassa on ollut perusteltu mahdollisuus päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin siitä, voivatko ja millä tavalla pysäköijä ja kiinteistön omistaja keskenään sopia luvatonta pysäköintiä koskevista maksuista. Tätä ei ole muuttanut se, että perustuslakivaliokunta oli myöhemmin lausunnossaan katsonut yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiehdotuksen perustuslain vastaiseksi.
KKO hylkäsi purkuhakemuksen. Päätöksen mukaan ratkaistava kysymys oli ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen eikä tuomio siten ollut perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen
Päätös (H2011/50, 21.6.2011) on tilattavissa kirjaamosta, 010 36 40050 tai [email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
päätöksiä tehdään ajassa.
Seuraavaan käsittelyyn (jota ei tosin tule, kun paavot ei vie lappusiaan oikeuteen) mennään perustuslakivaliokunnan lausunnon opastamana.
Olihan tämä edellinenkin päätös niukka äänestysratkaisu, seuraava on yksimielinen paavaon tappio, kops.
Mitään lakipykäliä ei ole rikottu kuten KKO totesi vaikka kuinka tällä palstalla kopioidaan näytille epämääräisiä pykäliä mitä olisi muka rikottu.
Oikeassa olet siinä että seuraava päätös ratkaisee paljon asioita suuntaan tai toiseen. Tällä hetkellä on silti todettava toiminnan laillisuus KKO:n päätöksellä.
Sopimusosapuolensa kanssa, jonka suhteen paavoilla on todennäyttämisvelvollisuus. Käänteistä todistustaakkaa ei ole ja tähän otti kantaa kaikki kolme oikeusastetta.
KKO ei ottanut kantaa onko mitään lakipykälää rikottu, vaan onko nimenomaan rikottu kyseistä pykälää.
KKO:n päätös perustui parkkifirman valehteluun ja Mika S:n asianajajan ammattitaidottomuuteen tai haluttomuuteen puolustaa Mika S:ää, niin kuin se laissa on sanottu.
KKO:ssa puhutaan koko ajan yksikössä kiinteistön omistajasta, joka tarkoittaa omakotitaloa /-tilaa tai kyläkauppaa. Tosiasiassa kysymys oli kuitenkin Helsingin kaupungin vuokratalo, jolla ei yksittäistä omistajaa, vaan helsinkiläiset. Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja ohjaa maanvuokralaki järjestyssääntöineen, jota voi muuttaa vain lakeja muuttamalla. Kiintestöyhtiöllä ei oikeutta Suomen lain muutoksiin. Samoin Helsingin kaupungin kerrostaloalueiden yksityiset piha-alueet kuuluvat kotirauhan piiriin. Yleisiä tiloja ohjaa järjestyslaki, jota ei voi myöskään muuttaa, kuin lakia muuttamalla.
"KKO puolestaan hyväksyi kanteen ja katsoi, että valvontamaksussa ei ollut kysymys julkisen vallan käytöstä vaan sopimukseen perustuvasta velvoitteesta. Kiinteistön omistajalla oli oikeus määrätä omistamansa alueen käytöstä, jos sitä ei ollut laissa kielletty. Tieliikennelain säännökset eivät estäneet kiinteistön omistajaa tekemästä sopimusta siitä, millä ehdoilla yksityiselle alueelle saa pysäköidä ja mitä ehtojen rikkomisesta seuraa."
Näinhän sitä helposti voisi luulla, mutta karu fakta on se, ettei selittelyt menneet Korkeimmalle Oikeudelle läpi.
Luepa KKO:n päätös uudelleen, jossa se yksiselitteisen selkokielisesti toteaa, että "Kiinteistön omistajalla oli oikeus määrätä omistamansa alueen käytöstä, jos sitä ei ollut laissa kielletty."
Kyseisessä oikeudenkäynnissä maanomistajan ehtosopimus oli parkkifirman ja kiinteistöyhtiön isännöitsijän tekemä ns. valtakirjaväärennös Helsingin kaupungin maihin. Helsingin kaupunkia ohjaa maanvuokralaki järjestyssääntöineen, eikä sitä voi muuksi muuttaa, ennen kuin lakia muutetaan.
Parkkifirma oli tosiasiassa luvattomilla rahankeruuasialla luvattomilla mailla, jota asiaa Mika S:n asianajaja ei kyennyt näkemään, eikä myöskään muitakaan asiaan liittyviä vakavia rikollisia toimintoja, kuten mm. parkkifirman henkilörekisteririkosta kotirauhan suojaamassa yksityisessä piha-paikassa.
väärinpysäköijä-luikuri kaivaa kuvetta tosi syvältä. Ja valhe kun luikahtaa väärään paikkaan, lähdetäänkin valtion kustantamalle kuntolomalle.
Älä sinä veikkonen kanna huolta väärinpysäköinnistä, sillä meillä Suomessa on niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla alan lailliset ammattimiehet hoitamaan nuo väärinpysäköintijutskat.
Ei nyt sentään valtio kustanna väärinpysäköijille kuntolomaa, mutta paavolle häkkiä KYLLÄ.
Yhtä tyhjän kanssa tuo päätös.
Paawo edelleen nuolee näppejään.
Edelleen sopimus pitää olla ja Paawon tulee näyttää toteen sopimus. Paawo on ahtaalla.