Tuntuu, että olen jollain tasolla rakastunut hyvään ystävääni. Olen seurustellut koko tuntemamme ajan ja hän alkoi seurustella kumppaninsa kanssa parisen vuotta sitten. Olin onnellinen siitä, että hän löysi kumppaninsa. Olemme tunteneet vuosia ja aina välillä tunne on voimakkaampi. Välillä se jättää pitkäksi aikaa rauhaan. En usko, että hän tuntee samoin, enkä edes toivoisi sitä. En ole koskaan halunnut parisuhdetta hänen kanssaan. Olen lukenut platonisesta rakkaudesta, mutta en oikein usko, että siitä on kysymys, sillä koen että minulla on romanttissävytteisiä tunteita häntä kohtaan, tosin vailla mitään seksuaalisia haluja. Tämän vuoksi tilanne on mielestäni vähän absurdi. Fyysinen kontaktimme on melko olematonta. Emme ole mm. halanneet kertaakaan. Minulla oli vaihe, että jos näin hänet unessani yleensä poikkeuksetta pidimme toisiamme kädestä kiinni ja halailimme. Suhde on kuitenkin henkistä laatua, jonkinlaista sielunkumppanuutta, mutta tuo romanttinen aspekti omalta puoleltani on häiritsevää.
Omaa kumppaniani kohtaan tunnen syvää kiintymystä ja erittäin voimakasta seksuaalista halua. Olin pitkän aikaa hullaantunut ja ihastunut häneen, mutta suhteessa tuli konfliktivaihe, minkä jälkeen omat vahvat ihastuksen tuntemukset ovat lähes hälventyneet. Asia saatiin selvitettyä ja meillä menee silti mielestäni hyvin, jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta minusta välillämme ei ole sitä syvää henkistä yhteyttä. Unissani kumppanini on aina jatkuvasti hyvin tunnekylmä ja torjuu minut. Pystymme silti puhumaan lähes kaikesta keskenämme. Tätä asiaa en tosin halua jakaa hänen kanssaan, sillä en halua loukata hänen tunteitaan. Tiedän, että se kolhaisisi häntä. Olen jopa kertonut unistani,mutta hän sanoo,ettei se tarkoita mitään. En myöskään salaile toveruuttamme. Kerron aina etukäteen, jos kavereiden kanssa on sovittu jotain. Silti jollain tavalla koen pettäväni häntä, enkä todellakaan tahtoisi asian olevan niin. Aina välillä tuntuu, että näitä tuntemuksia ei enää ole, mutta jostain se aina tulee uudestaan.
Olen ottanut ystävään välillä etäisyyttä ja nyttemmin sitä tulee elämäntilannemuutosten vuoksi pakostakin otettua vielä enemmän. Tilanne häiritsee minua. Mitä tälle tunnesotkulle voisi tehdä? Muita kokemuksia?
Omaa kumppaniani kohtaan tunnen syvää kiintymystä ja erittäin voimakasta seksuaalista halua. Olin pitkän aikaa hullaantunut ja ihastunut häneen, mutta suhteessa tuli konfliktivaihe, minkä jälkeen omat vahvat ihastuksen tuntemukset ovat lähes hälventyneet. Asia saatiin selvitettyä ja meillä menee silti mielestäni hyvin, jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta minusta välillämme ei ole sitä syvää henkistä yhteyttä. Unissani kumppanini on aina jatkuvasti hyvin tunnekylmä ja torjuu minut. Pystymme silti puhumaan lähes kaikesta keskenämme. Tätä asiaa en tosin halua jakaa hänen kanssaan, sillä en halua loukata hänen tunteitaan. Tiedän, että se kolhaisisi häntä. Olen jopa kertonut unistani,mutta hän sanoo,ettei se tarkoita mitään. En myöskään salaile toveruuttamme. Kerron aina etukäteen, jos kavereiden kanssa on sovittu jotain. Silti jollain tavalla koen pettäväni häntä, enkä todellakaan tahtoisi asian olevan niin. Aina välillä tuntuu, että näitä tuntemuksia ei enää ole, mutta jostain se aina tulee uudestaan.
Olen ottanut ystävään välillä etäisyyttä ja nyttemmin sitä tulee elämäntilannemuutosten vuoksi pakostakin otettua vielä enemmän. Tilanne häiritsee minua. Mitä tälle tunnesotkulle voisi tehdä? Muita kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kerjäätkö ikävyyksiä? Asia riippuu siitä, mitä tarkoittaa ja haluaa rakkaudella tarkoitettavan ja miten sen määrittelee. Fyysinen kontakti ruokkii itseään, joten älä sekaannu ystävään, sillä jos annat pikkurillin, voi mennä koko käsi ja ihastut häneen fyysisestikin, joka olisi vielä isompi ongelma. Ei kannata rikkoa kahta suhdetta tai edes yhtäkään. Jokatapauksessa hän on varattu. Loukkaisit liian monta ihmistä, jos pettäisit parisi, ystäväsi ja vielä hänen miehensä. Arvosta edes ystäväsi suhdetta jos et arvosta omaasi.
mä ajattelin, että kirjoittaja on nainen. Ei sillä väliä, sukupuoltahan ei mainittu, mutta jännä miten eri tavoin näitä voi lukea.
Mies pystyy helpommin eriyttämään fyysisen himon ja henkisen rakkauden, mies voi aloittaa ja roikkua suhteessa fyysisten asioiden vuoksi helpommin kuin nainen. Jos naisella ei kiinnosta henkisellä puolella, vaikea on kiinnstua fyysisestikään.
mä taas ajattelin just toisinpäin. Aloittajahan sanoo, ettei tunne mitään fyysistä sitä ystäväänsä kohtaan ja jos mies olis rakastunut ystäväänsä niin kyllä tuntisi. Naiset myös useammin pohtii tuollaisia rakkausjuttuja, mikä on platonista ja mikä ei jne. kun taas miehet useammin tuntuu yhdistävän juuri seksin rakkauteen. Useinhan sanotaan, että seksi on miehellä nimenomaan tapa osoittaa rakkautta, kun taas naiset miettii rakkautta usein enemmän henkisenä juttuna. Yleistystä joo, mut näillä perustein ajattelin kirjoittajaa heti luettuani naiseksi.
Päinvastoin. Mies voi olla helposti suhteessa, joka perustuu kiintymykseen ja fyysisyyteen ja ajatella sen olevan aivan ok eikä tilanne ole häirinnyt kunnes yhtäkkiä on huomannut että voi olla muunkinlaisia tunteita. Ei tunteet toista kohtaan ole välttämättä edes henkistä rakkautta, voi olla vain samaa aallonpituutta, johon ei ehkä liity mikään fyysinen tuntemus. Eihän miehellä olisi muuten ongelmaa suhteessa. Vain mies voi laittaa tuollaisen aloituksen, jossa kertoo, että on suhteessa, joka perustuu fyysisyydelle, eikä juuri tunteille, mutta ongelma on tunteet toista ihmistä kohtaan. Voisi kuvitella että naisen ongelmana olisi olla suhteessa, jossa ei ole muuta kuin fyysistä vetoa ja jotakin kiintymystä, mutta miehelle se ei ole ongelma. Miehen logiikalla fyysinen suhde ja kiintymys voi riittää. Nimenomaan mies voi kuvitella, että seksuaalinen veto on rakkautta ja hänelle se voi sitä ollakin, kuten suhteessaan on tähän mennessä ollut.
Kunhan puin sanojani ääneen. Kuten sanoin, en toivo, että hänellä olisi samoja tuntemuksia. En tahdo kenenkään suhdetta tässä särkeä. Arvostan hänen suhdetaan ja olen todella onnellinen siitä, että hän on löytänyt itselleen sopivan kumppanin. Olen tukenut häntä alusta alkaen löytämään puolison. Henkisestä yhteydestä huolimatta tämä ystäväni ei ns. sovellu minulle kumppaniksi. Meidän suhteemme "ei vain toimisi". Rakastan omaa kumppaniani, eikä minulla ole mitään aikomusta rikkoa tai vahingoittaa elämäni tärkeintä suhdetta.
En yleensä käytä rakkaus-ilmaisua ystävien suhteen. Omat tunteeni vain tähän ystävään ovat erikoisia.
näinpä eri tavoin näitä voi tulkita. Mä naisena ainakin myös yhdistän rakkauden parisuhteessa usein seksiin ja voin myöntää olleeni suhteessa juuri niin, että on ollut seksiä ja kiintymystä, mutta rakkauden tunteet ovat voineet vaihdella. Eli välillä on tuntenut rakkautta ja sitten taas ei ja on saattanut olla ihastuksen tunteita myös muita kohtaan. Aloittaja taas kokee tuon ongelmana, toisin kuin sanot miesten tyypillisesti kokevan joka sekin viittaisi aloittajan olevan nainen. Aloittajana en oikeastaan olisi huolissaan sikäli että hän nimenomaan osaa erottaa parisuhderakkauden ystävärakkaudesta. Itsellänikin on ollut ystäviä, joita olen voinut sanoa rakastavani, mutten kuitenkaan ole missään vaiheessa halunnut heidän kanssaan parisuhdetta tai kokenut, että ne tunteet olisivat pois oikeista rakkaussuhteista. Mutta nyt olisikin kiva kuulla, miten aloittaja nämä jutut kokee, ja onko nainen vai mies. :)
Jeps, ehdin postata tuon viimeisimmän, ennen kuin luin tämän. Mutten siis sinuna olisi huolissaan. Ihan normaalia minusta.
En sanonut missään vaiheessa, etten rakastaisi kumppaniani. Rakastan häntä hyvinkin paljon, joskin konfliktitilanteen jälkeen tunteet ovat tasaantuneet. Jotenkin vain emme pääse henkisellä puolella yhtä paljon samoille aalloille. On tosin hetkiä, jolloin toinen tuntuu ymmärtävän ja ennakoimaan toisen tekosia paremmin kuin itse.
Jännä keskustelu sukupuolesta. Jätän toistaiseksi kommentoimatta suuntaan taikka toiseen.
Varmaan olet harvinainen . keneen tahansa nyt voi kiintyä vaikka tottumuksesta, mutta pitääkö seksi sitten kiintymykseen perustuvan suhteen kuitenkaan kasassa, on asia erikseen. Toisille riittää, toisille ei. Sinne missä tunteita ei ole, niitä tulee varmasti jossain vaiheessa, jos ei suhteesta, niin sen ulkopuolelta. Mutta mikäs ongelma se sitten edes on, jos osaa erottaa asiat, oli sitten kumpi vain, nainen tai mies. Ystävät ystävinä ja suhteet suhteina, ei niistä tarvi ongelmaa tehdä.
Kuten aloittaja sanoikin, hän rakastaa kumppaniaan ja se on hänen elämänsä tärkein suhde. Samoin itsekin olen rakastanut kaikkia seurustelukumppaneitani. Fyysinen halu tai kiintymys ei mitenkään sulje pois sitä, etteikö kumppaniaan myös ihan aidosti rakastaisi.
Häiritsevät romanttiset tunteet toista kohtaan ja kumppanin aito rakastaminen eivät vain sovi samaan lauseeseen. Ensimmäisessa viestissä puhuttiin kiintymyksestä ja erittäin voimakkaasta seksuaalisesta halusta. Myöhemmin sitten aidosta rakastamisesta.. ?!?
Ehkä rakkautta kumppaniaan kohtaan pitkässä suhteessa pitää niin itsestäänselvyytenä, ettei sitä tule maininneeksi. Totta, että aloittajan otsikko on harhaanjohtava, mutta hyvä, että hän tarkensi kirjoittamaansa. Mutta edelleen, en pidä tuota ongelmana, koska itsekin voin sanoa rakastavani joitain ystäviäni, mutten kuitenkaan sellaisella parisuhdetavalla. Sikäli ymmärrän hyvin aloittajaa.
Outoa se silti on, enkä toisaalta tiedä, voidaanko puhua ystävärakkaudesta, kun mukaan on sekoittunut ihmeellisesti jonkinlainen romanttinen aspekti. Ei mielestäni. Pahin on toistaiseksi taas laantunut.
Mitä se romanttinen aspekti tässä muuten tarkalleen ottaen tarkottaa? Siis kun sanot, ettet halua häntä fyysisesti tai parisuhdemielessä, niin tuota romanttis- sanaa jäin pohtimaan, että miten miellät tuon.
Ihmeellinen tarve olla henkisesti lähellä ja muutenkin on välillä voimakkaat ihastumisen merkit, sydän hakkaa. Se on harvinaisen häiritsevää, eikä mielestäni kuulu ystävyyteen. Aikaisemmin unissani olimme aina lähekkäin ja jollain tavalla kiinni toisissamme. Niissä en yleensä "pahastu", mutta herätessä ne ahdistavat. Välillä fyysinenkin läheisyys kävi mielessä, mutta silloinkaan se ei ollut millään tavalla seksuaalista. Kerran myös sanoin hänelle unessani, ettei tämä ole oikein. Nyttemmin en ole aikoihin nähnyt hänestä unia, mutta tunne rupesi taas häiriköimään.
Toki välitän ystävistäni paljon ja minulla on huoli heistä, jollain tavalla koen heidät henkiseksi perheeksi, mutta en käytä sanaa rakastaminen muuta kuin.
Voi kysyä kumman kanssa voi elää, mutta parempi on kysyä, kumpaa ilman ei voi elää. Voiko rakkaus alkaa ystävärakkautena ja onko se silloin oikeaa rakkautta, jos ei hullaannu tai rakastu, mutta rakastaa ja onko rakastaminen vain tahtoa rakastaa? Mitä eroa on suhteessa, jos se perustuu ystävyyteen ja rakkauteen, kuin suhteessa, joka perustuu hullaantumiseen ja rakastumiseen? Voiko rakastava rakastua, voiko rakastunut rakastaa?