Hei!
Ensiksi kerron hieman taustaa:
Olen kohta 13v. tytttö ja olen todella kiinnostunut koirista. Mummullani (asuu alle kilometrin päässä) on keskikokoinen villakoiranarttu ja olen tässä pari viime vuotta sitä koittanut koulutella käytöstavoille (ei vedä hihnassa, paikka, sivulle ym.) Olen käynyt myös hieman yli vuoden 4-H:n koirakerhossa. Agilityakin on tullut kokeiltua, mutta villakoiralla eläinlääkäri totesi koiran pentuna saamansa jalkavian (liukastui rappusissa) haittaavan agiliityharrastusta. Nyt koira on jo 8 vuotta. Se ei ole ollenkaan ahne ruuan suhteen ja minusta tuntuu, etteivät temput sitä paljon kiinnosta (agilitystä se tykkäsi). Niinpä annan sen olla oma itsensä, seurakoira eikä treenikoira.
Minulla on myös 2-vuotias kani joka tulee villakoiran kanssa toimeen.
Asumme maalaiskylän taajamassa. Meillä on keskikokoinen piha ja mummilassani (noin 13 km) on ISO maatila ja järvikin sieltä löytyy.
Ja sitten tuon alkusöherryksen jälkeen:
Olen miettinyt pari kuukautta, jospa ottaisimme koiran, jonka kanssa voisi harrastaa (ja tietysti myös vaan ollakkin :) ). Minua kiinnostaa agility ja toko. Mietin rakenteeltaan sopivaa koiraa jonka kokokin olisi hyvä ja päädyin Novascotian noutajaan. Myös vepe kiinnostaa minua. Ja siis koiran ottaisin vasta ensi kesäksi.
Lähinnä tässä koitin kysellä, että kannattaako ottaa mahdollisesti metsästysviettistä koiraa taloon jossa on jo kani? Olisiko parempaa rotua, kooltaan tuota luokkaa?
Anteeksi jos oli ihan tyhmiä kysymyksiä, mutta haluaisin tietää olisinko tämän tekstin perusteella valmis ottamaan kyseistä koirarotua?
Ensiksi kerron hieman taustaa:
Olen kohta 13v. tytttö ja olen todella kiinnostunut koirista. Mummullani (asuu alle kilometrin päässä) on keskikokoinen villakoiranarttu ja olen tässä pari viime vuotta sitä koittanut koulutella käytöstavoille (ei vedä hihnassa, paikka, sivulle ym.) Olen käynyt myös hieman yli vuoden 4-H:n koirakerhossa. Agilityakin on tullut kokeiltua, mutta villakoiralla eläinlääkäri totesi koiran pentuna saamansa jalkavian (liukastui rappusissa) haittaavan agiliityharrastusta. Nyt koira on jo 8 vuotta. Se ei ole ollenkaan ahne ruuan suhteen ja minusta tuntuu, etteivät temput sitä paljon kiinnosta (agilitystä se tykkäsi). Niinpä annan sen olla oma itsensä, seurakoira eikä treenikoira.
Minulla on myös 2-vuotias kani joka tulee villakoiran kanssa toimeen.
Asumme maalaiskylän taajamassa. Meillä on keskikokoinen piha ja mummilassani (noin 13 km) on ISO maatila ja järvikin sieltä löytyy.
Ja sitten tuon alkusöherryksen jälkeen:
Olen miettinyt pari kuukautta, jospa ottaisimme koiran, jonka kanssa voisi harrastaa (ja tietysti myös vaan ollakkin :) ). Minua kiinnostaa agility ja toko. Mietin rakenteeltaan sopivaa koiraa jonka kokokin olisi hyvä ja päädyin Novascotian noutajaan. Myös vepe kiinnostaa minua. Ja siis koiran ottaisin vasta ensi kesäksi.
Lähinnä tässä koitin kysellä, että kannattaako ottaa mahdollisesti metsästysviettistä koiraa taloon jossa on jo kani? Olisiko parempaa rotua, kooltaan tuota luokkaa?
Anteeksi jos oli ihan tyhmiä kysymyksiä, mutta haluaisin tietää olisinko tämän tekstin perusteella valmis ottamaan kyseistä koirarotua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannattaa mennä koiranäyttelyyn kyselemään tietoa rodun aidoilta omistajilta kasvotusten. Tai ottaa kasvattajiin yhteyttä ja kysyä heiltä tetoa. Täällä on paljon provoilijoita, jotka esittävät rodun omistajia/tuntijoita. Ja tollerista aiheutuu muutenkin täällä aina kauhea riita, kun siitä keskustellaan.
Kiitos! :) Taidankin toteuttaa nuo neuvosi :)
Moi.
Novascotiannoutaja on melko vaativa koirarotu ja vaatii hyvän koulutuksen ja paljon liikuntaa ja aktiviteettejä joka päivä. Novascotiannoutaja rakastaa vettä ja uimista, siksi on melkein välttämätöntä, että läheltä löytyy lampi / järvi, johon koira pääsee polskuttelemaan! Sen kanssa pitää leikkiä joka päivä, se nauttii erityisesti kun se saa noutaa keppiä, palloa tms. Se olisi myös hyvä rotu agilityyn ja tokoon aktiivisuutensa ja hyvän koulutuksen myötä tottelevaisuutensa takia. Novascotiannoutaja kuitenkin omaa kovan metsästysvietin, en siksi suosittele ottamaan samaan kotiin kanin kanssa.
Hmm..
Sinua kiinnostaa siis agility ja/tai toko koirasi kanssa.. Siihen sopivia kivoja rotuja voisi olla:
- bordercollie ( paimennusvietti )
- shetlanninlammaskoira ( paimennusvietti )
- belgianpaimenkoira ( paimennusvietti )
- Welsh corgi ( aika pieni )
- coton de tulear ( aivan ihana koirarotu, mutta pieni )
Kaikki koirat ovat tietenkin pennusta lähtien totutettava tulemaan kanisi kanssa toimeen.
Noutajat ja paimenkoirat ovat aivan eri asioita. Jos joku on kiintynyt noutajiin, niin kai hänen on helpointa omaksua sellaisen taipumukset/koulutusmenetelmät.
Koirat tottuvat pitämään kaneja laumansa jäseninä, jos pennusta alkaen niiden kanssa saman katon alla asuvat. Esimerkiksi kaverillani on kanien seurana samassa kodissa harmaan norjanhirvikoiran ja portugalinvesikoiran sekoitus, joka pitää hyvää huolta perheensä kaneista.
Narttu on mielestäni urosta parempi valinta ensikoiraksi vähemmän dominoivan luonteen ansiosta, mutta yksilöllistä luonne toki on ja usein uroksetkin todella lempeitä syntymästä asti :-)
Njoo, nyt sitä tekstiä jota sanotaan, että on "trollausta, kaikki esittää tollerin omistaneensa/omistavansa..."
Noh, minulla nyt kuitenkin oli. Itse ihmettelin ihan jonkun aikaa mikä siinä koirassa on vialla, kun ei toiminut ollenkaan kaikkien sääntöjen ja oppien mukaan. Nyt sitten myöhemmin olen kuullut esim Pertti Vilanderin sanoneen, että tolleri on rotu aivan erikseen, yksi vaikeimmin koulutettavista koiraroduista. Jotain outoa siinä oli, ehkä jalostukseen joskus käytetty jotain yksinäistä sutta tai kettua, mutta koira ei ole pätkääkään laumaeläin. Mä tykkään ajatella että oma koira sitten kovan työn kautta kiintyi meihin, mutta sanotaanko ensimmäiset kolme vuotta se olisi ollut valmis hyppäämään kenen kelkkaan tahansa, jos olisi tarpeeksi hyvä tarjous annettu. Toki saattoi olla loppuun asti kenen vain mukaan vietävissä, mutta tykkään ajatella toisin.
Ei siinä mitään, ahne koira, eli helposti motivoitavissa kun ruokaa on mukana, mutta ihan kenen tahansa motivoitavissa. Eli se uskollisuus puuttui kokonaan. Kaikki toiveet siitä, että koira tekisi jotain ihan vain laumavietin ajamana saa kyllä tollerin kanssa unohtaa. Se ei etsi sinua metsästä, jos et ole sille erikseen opettanut etsimistä ja sitä siitä palkinnut, jolloin se hakee palkkiota sinulta etsimällä sinut. Kaikki muut koirathan etsivät ihan vain "hätääntymisensä" takia omistajansa metsästä. Tolleri jatkaa matkaansa kotia ja saat jäädä kyykkimään piiloon tai olla rauhassa pudonnut suosilmään.
Meillä on koiralle aktiivinen harrastava koti, joten meidän oloissa tolleri oli ainakin hyvin rauhallinen elukka. Kaikenkaikkiaan kuin jyrä, päätti mennä johonkin suuntaan niin puski menemään tasaisella tahdilla sivuilleen vilkuilematta ja tosiaan pätkääkään kiinnostumatta siitä mihin muu "laumansa" on menossa, tuleeko ne perässä vai jäivätkö matkalla junan alle.
Erittäin hieno koira, sitten kun tajusin olla vertaamatta vanhempaan paimeneen, jolle työskentely ihmisensä kanssa oli niin luontevaa. Rauhallinen, silti työskentelyssä oli särmää. Meillä tahkosi hyvää tulosta harrastuksissa. Saattoi olla meillä myös onnistunut yksilö, koska kun seurasi rotulehdestä luonnetestien tuloksia, niin aika usein tulokset jää satasen pintaan rodussa, mikä ei kyllä imartele pätkääkään. Ehdottomasti puhuu sen puolesta, että kasvattajan valintaan on todella panostettava, on sen verran muotirotu, että näemmä kaikenlaisia sekundakappaleita tuotetaan.
Olen kuullut, että moni kasvattaja ei myy urosta ensikoiraksi, mutta nartun mahdollisesti, kunhan omistaja on valmis ottamaan neuvot vastaan rodun koulutuksesta ja tarpeista. Uros vaatii taitoa käsitellä koiraa enemmän kuin narttu, mutta nartustakaan ei selviä helpolla. Toki luonne on yksilökysymyskin, mutta ainakin kahdelta kasvattajalta olen koiranäyttelyissä kuullut, että jos joku haluaa välttämättä heiltä tollerin ensikoiraksi, niin siinä tapauksessa eivät ainakaan urosta tarjoa. Vaativan kuuloinen rotu siis kyseessä.
En tiedä, tosi hassulta ajatukselta kuulostaa...
Kyllä se on yleensä ostajan oma valinta minkä sukupuolen koiran haluaa, eikä kasvattajan...
En itse ole törmännyt yhteenkään tolleriin, jolla olisi ongelmia erityisemmin toisten koirien kohtaamisessa sukupuolesta riippumatta. Aivan yhtä väliinpitämättömiä ne on yleensä toisia koiria kun on ihmisiäkin kohtaan, eli sellaisia oman navan ympärillä pyöriviä erakkoluonteita. Toki jos toisella koiralla on jotain josta ne itse voisivat hyötyä, kiinnostuvat, aivan kuten kiinnsotuvat ihmisistäkin jos ihmisellä on tarjota jotain sille itselleen hyödyllistä. Varmasti kiinnostuessaan ja kokiessaan kilpailua -aivan kaikkien muiden eläinten tapaan- ovat valmiita myös tappelemaan saadakseen.
"Kyllä se on yleensä ostajan oma valinta minkä sukupuolen koiran haluaa, eikä kasvattajan..."
-Kyllä kasvattajalla on päätösvalta siinä, millaisin kriteerein koiriaan myy. Jotkut kasvattajat todellakaan eivät myy uroksia ensikoiriksi.
Ota yhteyttä ja kyläilläkin voi jos olet samoilta seuduilta:
http://magicfoxs.fi/
Kiitos vastauksista!
Narttua minä ajattelinkin :) Naapurissamme on ollut jo pitkään Novascotiannoutaja narttu ja se on kyllä ihan uskollinen laumallensa, tosin olen kyllä lukenut, etteivät tollerit yleensä piittaa etenkään muista koirista... Ja unohdin mainita, että lähellämme on myös hyvä ranta uimiseen ja hyvät maastot luonnossa liikkumiseen :)
Magicfoxs: Kiitos viestistä, mietimme vielä ja saatamme palata asiaan kesän aikana :) Asumme reilun tunnin matkan päässä sieltä :)
Kiitän vastauksistanne :)
"Kyllä se on yleensä ostajan oma valinta minkä sukupuolen koiran haluaa, eikä kasvattajan...
-Kyllä kasvattajalla on päätösvalta siinä, millaisin kriteerein koiriaan myy. Jotkut kasvattajat todellakaan eivät myy uroksia ensikoiriksi. "
Minä uskoisin että, vastuuntuntoinen (ja kokenut) kasvattaja ei myy tolleriurosta ensimmäiseksi koiraksi jos tietää että koira on vaikkapa hieman dominoiva tms..