OLEN YKSINÄINEN LESKI...SÄÄLITTÄVÄLTÄ TUNTUU OLO...

tässäkö elämä?

Olen yksinäinen 50leski ja eläkkeellä....päivät yksin... samoin yöt ja illat ...lomalle en pääse kun ei rahaa ylimääräiseen...!
Pahimmalta tuntuu, kun niin sanotut ystävät eivät vastaa ees puhelimeen, kun yritän soittaa.....! Minulla 2 lasta,jotka asuu kaukana...nekin soittavat joka päivä vain siksi et tietävät et olen hengissä....
Mitä teen....oon niin yksin....3viikkoa sitten olin sairaalassa....otin lääkkeitä...halusin pois....tästä kaikesta.....! Säälittävää....en uskalla ees mitään suhdetta ajatella....en luota kehenkään...! Ei mitään valoa......

30

584

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Keissa

      Oletko jo kauan aikaa ollut leskenä? Ei tarvitse ajatella suhdetta ennen kuin se eteen putkahtaa. Ho on hyvä, että olet hengissä. Varmaan tyo yksinäisyys ja jatkuva omissa mieteissä oleminen on sinun vakavin ongelmasi. Jospa löytäist ja innostuisit jostakin harrastuksesta, joka ei vaadi rahaa. Jos hankkii lemmikin niin ruoka ja eläinlääkärikulut maksavat jonkin verran ja ongelmia tulee yksineläjällä kun haluaa reissuun tai sairastuu, minne eläin sitten?
      Oleko saanut mitään keskusteluapua ongelmiiksi? Jos ei ole muita niin kirjoittele tänne. Saat jotain veraistukea.

    • lesketär 13

      Hei...viimeksi kun tulin sairaalasta niin lupasivat laittaa vauhtia asioihin...kävin lääkärin luona ja lupasi et heti saan apua...on siitä yli 2viikkoa.....mitään ei kuulu...olen soittanut itselleni apua....mutta potilastietoihin oli merkitty ETTEN HALUA APUA? Niin kuka on kirjoittanu....tuskimpa rattaat ois lähteny pyörimään jollei mun lapset ois soittanu silloin sairaalaan monta kertaa et äitille öpitää saada sitä,koska hekin asuu kaukana.
      10v. olen ollut leskenä....pari seurustelusuhdetta,jossa toinen oli täysin narsisti....kesti n. 3kk ja panin poikki en jaksanut eikä ollut rahaaelättää työtöntä miestä.....
      Harrastan paljon neulomista.....en varmaan muuten ois tässä....ja netti on pelastanu monesti...

    • Lesketär 13

      Niin kuka haluaa ees mitään vastata....

    • *Älä luovuta!

      Masentuneena tuntuu aina, ettei tää koskaan lopu, ei ole enää ulospääsyä. Niin minullakin. Kuitenkin, nykyään en enää ajattele niin. Masennuksesta toipuu ja parantuu, ajan kanssa tosin. Mutta tiedän itsemurhaa suunnitelleita, jotka eivät tappaneetkaan itseään, ja jo puolen vuoden kuluttua heidän elämänsä helpottui, musta tunneli ei kestänytkään ikuisesti.
      Sinunkin tunnelisi päästä löytyy valo, kun vain jaksat odottaa. Pysähdy paikallesi ja kohtaa rehellisesti sisimpääsi kertynyt tuska. Se on ainut keino toipua masennuksesta, kohtaamalla tunteensa ja elämällä sen läpi. Ei ole keinoa katkaista sitä kuin napista painamalla. Lääkkeillä voi turruttaa, mutta tuskaa se ei poista.

      Ehkä tämän lukemisesta olisi sinulle apua:
      http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html

      Tutustu myös muihin sivuston artikkeleihin:
      http://healingeagle.net/indexfi.html

      Voimia!!!

      • Lesketär 13

        Kiitos!
        Tutustun noihin tässä välissä....en tiedä enää miltä tuntuu olo kun ei oo MASENTUNUT? kertokaa hyvät ihmiset....tänään tulee 10v. mun siskon pojan itsemurhasta....mietin häntä....
        ja mun vanhin veli päätti päivänsä,kun olin 6v. onkohan tää jossain soluisa? Oon sitä miettiny monesti tämän raskaan taipaleen aikana....


    • Anri74

      Yritä asennoitua positiivisemmin ja nöyremmin. Hyväksy että sinunkin elämälle on vielä tarkotus ja olet tärkeä.
      voit tutustua uusiin ihmisiin ja löytää uusia ystäviä.
      Voit käydä erilaisissa tapahtumissa, kerhoissa, seurakunnassa jne.
      Kävele kivalle rannalle ja juttele toiselle yksinäiselle.
      Itsekin olen yksinäinen, mutta olen huomannut että meitä on paljon.
      Missä ikinä liikunkin jos olen juttutuulella niin alan rupattelemaan toiselle josta tulee sellanen olo, että tuo vois jutella mun kans.
      Tällälailla olen tutustunut aika moneen.
      Kalaankin olisin viime kesänä päässyt erään vanhemman miekkosen mukaan kun katselin siinä rannassa maisemia.
      Niin ja itsekin olen nuorena menettänyt mieheni.

      • Lesketär 13

        Kiitos sinulle kokemusten jakamisesta!
        Otin ylös nuo aikaisemmat linkit et voin rauhassa tutustua.
        Niin onse helppo sanoa et ota itteäs niskasta kiinni....
        Haluaisin tietää miltä tuntuu kun ei oo masentunut?
        Tuokin toiseen sukupuoleen lähestyminen sai takapakkia kun mut raiskattiin n. 5v. sitten....soitin heti kyllä poliisit paikalle...mutta eivät ottaneet asiaa kovinkaan vakavasti....miespoliisi kysyi et olenko SOVINISTI?
        No kävin lääkärissä sun muuta mut poliisien karmea kohtelu ei helpottanut tilannetta....naispoliisi sanoi minulle 2 kesken suoraan et luuletko et noin VANHAA NAISTA voi raiskata...kuka sua uskoo....vein kuitenkin asian loppuun ja soitin ja olin yhteydessä poliisipäällikköön...kas kummaa moni olikin sairauslomalla....kun saivat palautetta.....


    • Lesketär 13

      eipä ketään kiinnosta nämä yksinäisyysjutut.....kumppania en uskalla ees oikeesti ajatella....niin hassulta kuin se kuullostaakin....olen siisti ihminen ja huolehdin hygieniasta....mut pelkään suunnattomasti et haisen? En tajua mistä tämä tulee...?
      Vastatkaa....jolla samoja pelkoja.....?

    • Anri74

      Niin, selviytymiskeinoja on erilaisia, kun mehän ollaan kaikki omanlaisiamme tapauksia.
      Itse siis koin ensin vaikean avioeron ja sitten toisen miehen yllättävän kuoleman. Lapsuus oli myös vaikea.
      itse selvisin lopulta sen avulla, että aloin uskoa itseeni ja elämään. Enkä enää liikaa miettinyt tapahtuneita asioita vaan keskityin siihen hyvään mitä on tässä ja nyt.
      Mutta ei se tietysti heti käynyt. Itselläni oli tukena eräs sukulainen vaikeimmassa vaiheessa.
      Tietysti hyvä saada ammattiapua ja jutella lääkärille tms.
      Jokaisen kai meidän on löydettävä ne omat keinonsa ja kuljettava oma tiensä,
      se mikä käy toiselle ei käykään toiselle.

      • Lesketär 13

        Niinpä...mut tuoko toinen pelko toisia??? Jossa ei mitään järkeä? Pelkään et jos kohtaan kumppanin ja se vaikka haisis??? Järjetöntä....en tiedä kuinka tässä käy....Oon muuten aika sosiaalinen tyyppi...mut oon tullut jotenki hassuksi täällä 4seinän sisällä....tulin mummoksi viime vuoden puolella....oon siitä onnellinen...mutta kaikki mun jutut ja haaveet murskautui.....kun kysyin pojan isältä et paljonko poikaa hoidat iltaisin? Sieltä se alkoi haukkua mua ämmäksi sun muuksi et puutun heidän elämäänsä? En ainakaan tietoisesti ole tehnyt niin....päinvastoin auttanut lasten hoidossa.....sun muussa...tää mun elämä on niinku lumipallo......paisuu ja paisuu...pelkkää vaikeutta koko helahoito....


      • Anri74
        Lesketär 13 kirjoitti:

        Niinpä...mut tuoko toinen pelko toisia??? Jossa ei mitään järkeä? Pelkään et jos kohtaan kumppanin ja se vaikka haisis??? Järjetöntä....en tiedä kuinka tässä käy....Oon muuten aika sosiaalinen tyyppi...mut oon tullut jotenki hassuksi täällä 4seinän sisällä....tulin mummoksi viime vuoden puolella....oon siitä onnellinen...mutta kaikki mun jutut ja haaveet murskautui.....kun kysyin pojan isältä et paljonko poikaa hoidat iltaisin? Sieltä se alkoi haukkua mua ämmäksi sun muuksi et puutun heidän elämäänsä? En ainakaan tietoisesti ole tehnyt niin....päinvastoin auttanut lasten hoidossa.....sun muussa...tää mun elämä on niinku lumipallo......paisuu ja paisuu...pelkkää vaikeutta koko helahoito....

        Mulla ainakin jos olen ollut tosi stressaantunut henkisesti niin sillon on tullut jotain pelkoja. On joutunut sellaiseen negatiiviseen kierteeseen missä ongelmat ruokkii toisiaan.
        Sä tarttet varmaan ammattiapua, jotain keskusteluapua esim. mielenterveystoimistossa tai Diakoniatoimistossa tms.
        Kun asiat on solmussa ja täyttää mielen on hyvä että joku auttaa selventämään. Sitä voi sokeutua itse omille ongelmille, mut joku ulkopuolinen näkee missä mättää.
        Hae rohkeasti apua ja jos joku lääkäri ei halua auttaa niin mene toisen luo.
        Äläkä välitä jos joku haukkuu, aina on niitä jotka tekee sitä.
        Tärkein on että tiedät itse miten asiat on.


    • Keissa

      Sinä hyvä, surullinen lesketär!
      En ole mikään ammatti-ihminen, mutta kaikki ihmisyyteen liittyvä kiinnostaa ja olen lukenut terpauttista kirjallisuutta. Ilmeiseti tuo haisemismieltymä liittyy tämänhetkiseen minäkuvaasi. Ainakin alitajuisesti vihaat ja inhoat itseäsi. Tämän haisemisongelma liittyy käsittelemättömään raiskauskokemukseen. Koet itsesi likaiseksi. On kyllä järkyttävää, että naispoliisi sanoo tuolla tavaoin. Antaa ymmärtää, että olet itse syypää rikokseen.Et ole syyllinen vaan törkeän fyysisen ja psyykkisen rikoksen uhri. Samoin tuo narsisiti on loukannut ja käyttänyt sinua ja sinun ihmisyyttäsi törkeästi omaksi hyväkseen.
      En usko, että itsemurha-alttius periytyy, mutta ongelmien ratkaisuna siitä saattaa tulla malli suvussa periaatteella .... kun hän ja hän niin miksen minäkin.
      Kun lukee noita kokemuksiasi niin eipä ihme, että olet masentunt. Asioiden purkaminen auttaa, mutta ei liikaa kerralla ja liian suppealla aikavälillä.
      Kyllä sinä vielä pääset elämään.

    • Ihan kommenttina noihin tokaisuihin, että kiinnostaako ketään edes: Ei kenenkään pidä olettaa, että ihmiset istuvat kesäisenä perjantai-iltana "päivystämässä" tällä palstalla ja kommentoimassa tunnin-parin sisällä toisten kysymyksiä.

      Kuulostaa siltä, että ammattiapu tai ainakin koulutettujen ihmisten apu olisi nyt joka tapauksessa tarpeen, vaikka tuon annetun päivystävän puhelimen kautta.

      • Lesketär 13

        Hei en oletakkaan et odottaisin päivystämistä...kirjoitin tänne siksi,koska tuntui siltä et voi puhua jollekkin...joka ei tuomitse...vaan ehkä saan jotain uutta näkemystä tähän elämään ja tuntemuksiini...ammattiapua ei todellakaan saa suomesta nopsaa???? Veikkaan et mulle ei oikeesti tuu mitään aikaa terapeutille....koska olen eläkkeellä....eihän minusta ole enää mitään hyötyä yhteiskunnalle.....säästöt toimii ja puree tehokkaasti....pois meidät "tuottamattomat " yksilöt.....näin se vaan on.....!


      • Anri74
        Lesketär 13 kirjoitti:

        Hei en oletakkaan et odottaisin päivystämistä...kirjoitin tänne siksi,koska tuntui siltä et voi puhua jollekkin...joka ei tuomitse...vaan ehkä saan jotain uutta näkemystä tähän elämään ja tuntemuksiini...ammattiapua ei todellakaan saa suomesta nopsaa???? Veikkaan et mulle ei oikeesti tuu mitään aikaa terapeutille....koska olen eläkkeellä....eihän minusta ole enää mitään hyötyä yhteiskunnalle.....säästöt toimii ja puree tehokkaasti....pois meidät "tuottamattomat " yksilöt.....näin se vaan on.....!

        Omalla asenteella on myös merkitys.
        Jos on valmiiksi tuommoinen asenne, että enhän mä kuitenkaan saa apua eikä mistään tuu mitään, niin todennäköisesti ei tulekaan.
        Jos haluat apua tosissasi niin osoita se ja toimi sen mukaan ja usko että asiat alkaa onnistua.


      • Lesketär 13
        Anri74 kirjoitti:

        Omalla asenteella on myös merkitys.
        Jos on valmiiksi tuommoinen asenne, että enhän mä kuitenkaan saa apua eikä mistään tuu mitään, niin todennäköisesti ei tulekaan.
        Jos haluat apua tosissasi niin osoita se ja toimi sen mukaan ja usko että asiat alkaa onnistua.

        Hei just joo....vika asenteessa? No en voi tälle yhteiskunnalle mitään...toki yritän ja oon yrittänytkin monesti....mut ei oo resurssia?! Mieti nyt sitten siinä....ja mikä sun asentees on....et usko laisinkaan mitä oon sanonu? No se siitä....


      • Anri74
        Lesketär 13 kirjoitti:

        Hei just joo....vika asenteessa? No en voi tälle yhteiskunnalle mitään...toki yritän ja oon yrittänytkin monesti....mut ei oo resurssia?! Mieti nyt sitten siinä....ja mikä sun asentees on....et usko laisinkaan mitä oon sanonu? No se siitä....

        Ai taas tuli turpaan? ;)
        Tuota asennetta mä just tarkotan.
        Enkä mä sano pahalla. Vaikeahan se on muutaman kirjotuksen perusteella ketään analysoida. Mut tällanen mulle vaan tulee mieleen sun kirjotuksista
        Ihan kuin valmiiksi jo ajattelisit negatiivisesti tai otat asiat niin.
        Mut en nyt yritä neuvoo enempää.
        Kaikkea hyvää kuitenkin elämääsi!


      • Keissa
        Lesketär 13 kirjoitti:

        Hei en oletakkaan et odottaisin päivystämistä...kirjoitin tänne siksi,koska tuntui siltä et voi puhua jollekkin...joka ei tuomitse...vaan ehkä saan jotain uutta näkemystä tähän elämään ja tuntemuksiini...ammattiapua ei todellakaan saa suomesta nopsaa???? Veikkaan et mulle ei oikeesti tuu mitään aikaa terapeutille....koska olen eläkkeellä....eihän minusta ole enää mitään hyötyä yhteiskunnalle.....säästöt toimii ja puree tehokkaasti....pois meidät "tuottamattomat " yksilöt.....näin se vaan on.....!

        Älä mene sinäkään siihen halpaan, että ajattelet ihmisen arvon olevan siinä tuottaako yhteiskunnalle vai ei rahallisesti. Sinä olet yksi jäsen yhteis- ja myös ihmiskuntaa ja meillä kaikilla on samanlainen arvo ihmisinä. Olet ainutlaatuinen ihminen ja toista samanlaista ei ole.
        Ei minua loukkaa jos joku tuskailee, että eikö täällä ole ketään joka vastaa. Tämäkin palsta on avoin monelle miljoonalle Suomessa ja on se kumma jos ei edes yhtä satu tälle palstalle?
        Itsellä on joskus ollut elämässä erittäin vaikeaa; silloin ei ollut vielä nettiyhteyksiä jokaisen kodissa. Kuitenkin oli ihmisiä, jotka jaksoivat kuunnella. Ajattelen nyt omalta osaltani olla jakamassa näin lähimmäisen murheita.


      • masiksesta toipuva
        Lesketär 13 kirjoitti:

        Hei just joo....vika asenteessa? No en voi tälle yhteiskunnalle mitään...toki yritän ja oon yrittänytkin monesti....mut ei oo resurssia?! Mieti nyt sitten siinä....ja mikä sun asentees on....et usko laisinkaan mitä oon sanonu? No se siitä....

        Olen samalla kannalla kuin Anri, mutta ymmärrän kyllä että elämän vastoinkäymiset ovat nakertaneet luottamuksesi elämään ja ihmisiin. Silti olet ainoa ihminen joka oikeasti voi auttaa sinua itseäsi ja yksi tärkeä puoli on löytää niitä hyviä asioita, vaikka kuinkakin pieniä, ikään kuin fylliksi jalkojen alle.
        Jos esim. kiirehtii aina kertomaan kuinka vaikeaa kaikki on, ihmiset väsyvät kuulemaan, eikä asiat muutu miksikään siitä että toistaa murheitaan monelle. Jospa alkaisit etsiä joka päivälle yhden ilonainee, kirjaa se paperille ja jos jonakin päivänä saat tehdyksi jotain uutta ja voimistavaa, anna itsellesi komea plussa. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta mutta elämä on ketju yksinkertiaisia asioita ja ne jos kadottaa, onkin onneton.


      • 2 ongelmatarta
        Lesketär 13 kirjoitti:

        Hei en oletakkaan et odottaisin päivystämistä...kirjoitin tänne siksi,koska tuntui siltä et voi puhua jollekkin...joka ei tuomitse...vaan ehkä saan jotain uutta näkemystä tähän elämään ja tuntemuksiini...ammattiapua ei todellakaan saa suomesta nopsaa???? Veikkaan et mulle ei oikeesti tuu mitään aikaa terapeutille....koska olen eläkkeellä....eihän minusta ole enää mitään hyötyä yhteiskunnalle.....säästöt toimii ja puree tehokkaasti....pois meidät "tuottamattomat " yksilöt.....näin se vaan on.....!

        Täällä kannattaa varautua siihen, että nimimerkit "simasuuneiti" ja "naisen näkökulma" ilmaantuvat pian raivoamaan ja syyttelemään muita kirjoittajia milloin mistäkin. Raivonsa vain yltyy, kun olettamuksiansa ja itsestäänselviä ns. vinkkejänsä ei oteta tosissaan.


    • 3rdEye

      Itsarissa ei ole mitään pahaa eikä väärää. Toiset osaavat tuomita ja saarnata. Kaikki perustuu järjettömiin uskomuksiin ja pelkoihin. Tuolla puolen ei ole mitään tuomitsemista vaan puhdasta ja ehdotonta rakkauttta. Tosin itse olet tämän polun valinnut ennen tänne tuloa.

      Kaikkeen on syy eikä sattumia ole olemassakaan. Rukoilemalla voit saada muutoksen elämääsi. Pyydä asioita joita haluat niin, että todella tiedät niiden tapahtuvan, etkä vain usko niihin. Toista monta kertaa ja mieluummin lue rukous ääneen. Älä missään vaiheessa epäile tai uskottele itsellesi muuta. Tulet huomaamaan, että pyyntöihin vastataan myöntävästi.

    • sos-kriisikeskus vastaa:

      Hei nimim "tässäkö elämä?"

      Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

      Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

      Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

      http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
      Käynnit eivät maksa mitään.

      Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

      Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

      ystävällisin terveisin

      sos-kriisikeskus / pekka

    • Onnellinen yksin

      Syy miksi viesteihisi ei täällä oikein kukaan vastaa on se, että täällä yleensä pyörivät, marisevat ja naisia työkseen haukkuvat Jani-Petteri 17-v: eet ovat sanattomia aikuisen ihmisen todellisen yksinäisyyden ääressä!
      Suurin osa tänne kirjoittavistaha on parikymppisiä syrjäytyneitä, nörttejä jotka ovat ns. hikikomoreja ja eläneet koneen kanssa sympioosissa viimeiset 10 vuotta. Eivät tiedä oikeasta elämästä mitään vaan ovat keskittyneet naisvihaansa.

      No, mutta minä vastaisin sinulle, että UNOHDA parinetsintä! Olen itse eronnut 18 vuotta sitten, enkä ole edes seurustellut kertaakaan sen jälkeen. Elämän voi täyttää harrastuksilla, kaikella itselleen mieluisella. Tehdä mikä tuntuu itsestä hyvälle ja kääntää ajatukset pois miehistä.

      Se on toiminut minulle. Teen mitä haluan. Harrastan liikuntaa ja muita mieluisia juttuja. Opiskelen ja teen työtä. Lepään kun haluan ja kuinka pitkään haluan. Laitan kotiani oman makuni mukaan. Päätän itse rahoistani ja menoistani. Ei tarvi tapella kenenkään kanssa eikä miellyttää murjottavaa miestä.

      En ole enää aikoihin edes ajatellut olevani yksinäinen, vaan tämä on minulle normaalia elämää. Ei se mies siitä mitenkään autuaampaa tee. Päin vastoin. Kuinka monta prosenttia liitoista onkaan parisuhdeväkivallasta kärsiviä- henkisestä tai fyysisestä. Tai alkoholismista? Mutta minun ei tarvitse kärsiä! Omaa hyvää mieltäni ei kukaan murjottava mies pääse enää pilaamaan!

      • Blade2

        Jos kerran olet onnellinen, niin mitä sinä muka tiedät yhtään mitään yksinäisyydestä! Jo on pokkaa avautua.

        "Eivät tiedä oikeasta elämästä mitään vaan ovat keskittyneet naisvihaansa."

        Ja sinä et tiedä yhtään mitään todellisesta kärsimyksestä. Ja oma kirjoituksesi huokuu miesvihaa.

        Ihmisellä jolla on ollut pitkä parisuhde, ja ihmisiä jotka rakastaa (lapset) ei ole oikeasti yksin, vaan turhan valittaja.


      • Onnellinen yksin
        Blade2 kirjoitti:

        Jos kerran olet onnellinen, niin mitä sinä muka tiedät yhtään mitään yksinäisyydestä! Jo on pokkaa avautua.

        "Eivät tiedä oikeasta elämästä mitään vaan ovat keskittyneet naisvihaansa."

        Ja sinä et tiedä yhtään mitään todellisesta kärsimyksestä. Ja oma kirjoituksesi huokuu miesvihaa.

        Ihmisellä jolla on ollut pitkä parisuhde, ja ihmisiä jotka rakastaa (lapset) ei ole oikeasti yksin, vaan turhan valittaja.

        "..et tiedä mitän todellisesta kärsimyksestä"

        HAHAHAHAHA! Olen ollut yksin kauemmin kuin sinä olet ollut edes olemassa!

        Ymmärrän toki kitkerää piikittelyäsi, eihän hikikomorilla muutakaan voi olla mielessä!

        Kurkkaa sivulle ja katso peiliin- huomaat yhtäläisyyden:
        http://www.flickr.com/photos/54764322@N03/5097334522


      • katso itse peiliin
        Onnellinen yksin kirjoitti:

        "..et tiedä mitän todellisesta kärsimyksestä"

        HAHAHAHAHA! Olen ollut yksin kauemmin kuin sinä olet ollut edes olemassa!

        Ymmärrän toki kitkerää piikittelyäsi, eihän hikikomorilla muutakaan voi olla mielessä!

        Kurkkaa sivulle ja katso peiliin- huomaat yhtäläisyyden:
        http://www.flickr.com/photos/54764322@N03/5097334522

        Siinä Blade oli kuitenkin oikeassa, että kirjoituksesi uhkuu miesvihaa. Miehet ovat pelkkiä naisen elämän pilaavia murjottavia p*koja kaikki, hikikomoriluusereita ym. Itse näet itsessäsi vain vahvan ja itsenäisen naisen, minä näen katkeran vanhan ämmän, jolla ei edes ole mitään tarjottavaa yhdellekään miehelle.


    • miten mnee?

      Mitä ketjun aloittajalle nyt kuuluu? Vieläkö seuraat tätä?

      • Lesketär 13

        Hei!
        seuraan toki....ja yritän ottaa opiksi hyvistä neuvoista sun muusta....! Joka päivä katsastan mitä tänne tulee tai on tullut.....


    • jkpooo

      niinkkö

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      160
      9235
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      49
      2829
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      31
      2607
    4. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      57
      2541
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      197
      1935
    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      98
      1862
    7. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      24
      1806
    8. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      50
      1341
    9. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      109
      1217
    10. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1201
    Aihe