Kävin lukemassa parina päivänä tätä palstaa, kun tuntui haikealta menneet. Ihmetyksekseni luulin huomanneeni erään kirjoittamassa täällä. Näinä päivinä en ole muuta ajatellutkaan, kuin tuota naista. Tunnen heti ne samat tunteet, jotka tunsin silloin ennenkin. Kahtena yönä peräkkäin olen myös nähnyt hänestä unia. Liian ihania sellaisia. Nyt kaipaan ihan hirveästi. Luulin jo saaneeni painettua muistot hänestä taka-alalle, mutta ei. Hänen suhteensa minä tulen aina olemaan heikko.
En vaan voi uskoa, että hän täällä kirjoittaisi. Ja jos kirjoittaisi, niin kirjoittaisiko silloin minulle, siitäkään en voisi olla varma. Taitaa olla niin, että aivot vain menevät täysin solmuun, kun jokin hänestä muistuttaa. Tämän tiedostaminen ei silti poista ikävääni. Vieläkään.
En vaan voi uskoa, että hän täällä kirjoittaisi. Ja jos kirjoittaisi, niin kirjoittaisiko silloin minulle, siitäkään en voisi olla varma. Taitaa olla niin, että aivot vain menevät täysin solmuun, kun jokin hänestä muistuttaa. Tämän tiedostaminen ei silti poista ikävääni. Vieläkään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kannattaa unohtaa.
No miksi sinun täytyy unohtaa, kun kerran se on vaikeaa?
Kun vaan pitää, on pakko.
Tuo on vain oman ajattelusi vankila, tiedätkö.
Oletko edes kertonut hänelle? Jos et niin et tule koskaan saamaan edes mahdollisuutta vapautua.
En aio olla häneen koskaan enää missään yhteydessä. En yhtään missään.
On teillä jutut.
oletko sitten varattu?
Turha nolata itseään, kun varmempaa on, että on itse vain sekoittanut jonkun ihan tuntemattoman kirjoitukset häneen. Tuskin hän tietää palstasta mitään.
Jos olet J-alkuinen mies, niin täällä olen sinulle kirjoitellut tovin jos toisenkin..ja vain sinulle/hänelle. Hänen tosin pitäisi tietää täällä oloni......mutta ei taida uskoa kirjoituksiani todeksi ;(
älä sää varastele nimimerkkejä! :)
Kuulostaa surullisen lopulliselta! joskus voi olla oikeasti niin, että toinen on varattu , myös monia muitakin esteitä, joit ei voi oikeasti ylittää. ikäero on myös yksi, jos se on kovin suuri. tunteilleen ei voi kuitenkaan mitään. teoilleen voi. Olen hyvin pahoillani puolestasi. toivon, että sinun tilanteessasi ei ole kuitenkaan kyse täysin mahdottomasta tilanteesta.
olisi jo ottanut suhun yhteyttä, jos olisi kiinnostunut.
Et voi olla varma...jos et ota selvää häneltä itseltään.
Olenkin kirjoittanut sinulle ikävästäni. En pysty myöskään unohtamaan vaikka aikaa on kulunut todella paljon. Sinä et kuitenkaan halunnut enää, että otan yhteyttä joten lopetin.
Eihän pakko ole mitään tehdä, jos ei halua todella. Ei unohtaa, ei rakastaa eikä palata menneeseen. On vain omasta tahdosta kiinni kaikki se mitä tekee, ja minkä haluaa vaikuttaa elämäänsä.
Tee itsellesi selväksi mitä odotat tulevaisuudelta. Säilytä muistot mielessä, tai yritä nollata se osa menneisyydestä mikä tuo ahdistusta, vaikka koskaan ne suuret tunteet ei katoa mielestä, ne vain on siellä takana vaanimassa, hyökkäämällä välillä ajatuksiin, kipeinä muistoina.
Samat ajatukset mulla...tosin kaikki on täälllä varmaan toisille tuntemattomia...joten se olis aivan mahdotonta, tai sitten jokin suuri kohtalon trollaus...jotta sattuis puhumaan juuri sen ihmisen kanssa ketä ajattelee..
"Hän" joka olisi kirjoitellut tänne...niin onko hän kirjoittanut ihan ap:na vaiko ihan vain liittynyt keskusteluun?
Mistä aiheesta nainen olisi kirjoittanut, josta olisit tunnistanut?
Samanlaisista ajatuksista, kuin minäkin tuossa aloituksessani. Mutta täällä nimimerkkien takaa kirjoitellessa ei voi tietää mistään varmuutta.
Asia ei selviä koskaan...suuntaan eikä toiseen jos et ota yhteyttä. Milloin viimeksi olit tekemisissä hänen kanssaan?
Kolme vuotta sitten viimeksi nähtiin.
Taisi olla jo syyskuuta. Ei 97 näin keväällä. Lahjakas kuvataiteilija.