Oletko täällä?
Kiihkeähoneybear
nallukkainen
41176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Inne enee? Ääaauunkinkiseuulle?
Täällä olen :)
Tuntuu mukavalta, että joku joskus minuakin täällä huhuilee. Pelastit päiväni.
Moikka
ihanaa että olet täällä. Mua hermostuttaa....taas.
Puhu mulle
Anteeksi, piti käydä yhdessä paikassa.
Mikä hermostuttaa?
En tiedä. On vaan paha olla kun erästä entistä frendiä mietin.
Onko entisen frendin asiat huonosti? Miksi muuten entinen?
En mä tiedä miten sillä menee. Meni välit kuralle, niin tosi sääli toisaalta. Hitsin hitsi.
Mullakin on rakkaan frendin kanssa välit vähän niin ja näin. Mutta ei ole ensimmäinen kerta. Taidan olla vähän liian kiihkeä frendi :(, mutta mielestäni aiheesta kiihkoilen..
on. Pitääkö tässä loppuelämän mennä näin. Ilmeisesti
Miksi pitäisi? Eikä pidä :)
Niin, ei kait sitten.
Pistä entiselle frendille viestiä, jos siitä tulisi taas nykyinen ja kaikki hyvin, jooko?
Joooooooooooooooooo!!!!!!
Pistä sinäkin, jos olet joku muu kuin nallukkainen :)
Niin pitäisi...vaikeeta.
Eikä ole...napu napu vain. Sinä teet hommasta vaikeeta :)
Täytyy harrastaa välillä. Heip nallukkainen :)
Niinpä niin. Se on niin helppo sanoo mutta vaikea toteuttaa.
heippa :)
Niinhän se on..harmi..
Hitsi että ahdistaa, Kiihkeähoneybear...
Niin mullakin on vähän sellainen tyhmä olo..pusertava olo rinnassa..
Pitää kohta hakeutua hoitoon, molempien :)
Mennään yhdessä, kohtalontoveri. En ole koskaan kenenkään toisen ihmisen kanssa näin voimakkaasti kokenut kun tämän frendin. outoa. Kärsin. Kaikki loppui liian yllättäen.
Joo, mennään yhdessä, kärsitään yhdessä..
Mä koen, että mun ja frendini välillä ei mikään ole lopullista.. Ei sellainen voi loppua, aika uniikkia.. Tuntuu kurjalta, jos koet noin voimakkaasti. Tulee suru sun puolesta :(
Hyvä että sulla on parempi tilanne kun mulla. Meillä taitaa olla kaikki lopullisesti ohi tai ainakin luulen niin. Erotilanne traumatisoi mut todella pahasti, en ole vieläkään toipunut, enkä toivukaan varmaan koskaan.
Muuten elämässäni on asiat suhtkoht ok. Sellainen vellova paha olo vaan päivästä toiseen ja liittyy tähän ystävääni.
En oikeastaan tiedä. Voihan olla, ettei hän halua kuulla musta enää mitään. Jos molemmat ovat tärkeitä toisilleen, niin ei sellainen voi loppua ihan yhtäkkiä. Ehkä olen liian luottavainen ja positiivinen asian suhteen, mutta negatiivisuus ei oikein istu muhun. Haluan aina uskoa, että asioilla on tapana järjestyä. Hänhän voi vaikka vihata mua, ehkä parempi olla tietämättä :/
Voi että, kun mua harmittaa sun puolesta. Ihan oikeasti. Haluatko kertoa tuosta erotilanteesta enemmän?
Ero tuli ihan yllättäen, ei ollut aikaa edes ajatella silloin juuta eikä jaata.
Tärkeä ihminen poistui elämästäni, ei pääkoppa pysynyt millään mukana. Ajauduin aika syvälle, meni kuukausia että pystyin edes pikkuisen toimimaan mihinkään suuntaan. Vieläkin seilaan raivon ja rakkauden merellä, joskus tyynemmällä säällä, joskus myrskyssä.
Vaikea on ottaa mitään yhteyttä, koska haavat on vieläkin auki.
Kaikki on nyt periaatteessa hyvin mutta käytännössä ei. Meidän olisi pitänyt tavata kerran ja keskustella tästä asiasta, mutta viimeinen juttelumme meni ympäripyöreitä jauhaessa, ei keskusteltu kun - hyvää päivää, kirvesvartta - tyyliin.
Kyvyttömyys keskustella asioista kaataa monen suhteen, oli sitten kysen mistä suhteesta tahansa.
Voimia sulle :)
Mulle jäi sellainen käsitys, että hän ei aina ollut ihan rehellinen kanssani, etenkin silloin, kun olisi pitänyt keskustella kiperistä asioista, kuten tänne kirjoittelusta. Se loukkasi tosi paljon ja loi sellaisen varjon koko ystävyydellemme.
Rehellisyys luo pohjan jokaiselle suhteelle. Jos joutuu epäilemään toisen rehellisyyttä, niin se syö välejä.
Kuka meistä loppujen lopuksi on ollut 100 % rehellinen aina? Pieniä valkoisia valheita sepittää varmaan jokainen.
Niin, ymmärrän tuon, etenkin silloin kun oli kovasti kiperästä asioista kysymys.
no mennyt on mennyttä...
Kaikkien ei ole helppo keskustella kiperistä asioista. Se on niin paljon luonnekysymys. Pitäisi aina muistaa, että on olemassa ihmisiä, joiden on vaikea avautua. Siinä pitäisi vaan olla vierellä ja tukea toista, jotta toinen uskaltaa puhua.
Mennyt on tosiaankin mennyttä, sitä ei takaisin saa. Vain tulevalla on merkitystä.
Niin se on. Surullisten sattumien ja tapahtumien summa oli koko ystävyys. Oli aivan todella upeitakin hetkiä ja paljon ihan oikeita tunteita (kylläkin kiellettyjä, joita ei olisi saanut koskaan olla). Äkkikuolemaan vaan kaikki päättyi, liian varhain.
Kiellettyjä tunteita...hmmm...kuka ne kieltää? Ympäristö? Minusta tunteet eivät ole koskaan kiellettyjä, poikkean tässä ehkä valtaväestön ajattelutavasta. Varmasti monessa muussakin asiassa ;)
Jospa te saatte vielä mahdollisuuden, toivon niin. Hänkin saattaa nyt kärsiä tahollaan.
Ympäristö kait sitten, moraali, normiarvot...
Niin, jos kohtalo johdattaa vielä joskus samalle radalle, saas nyt nähdä...
On kyllä kieltämättä ollut ikävä, on ollut vihaa, suruakin ja iloa. Kaikkia tunteita. Ihmetystä, miten hän voi vielä kuukausia olla ihan joka ainoa päivä mielessä...?
Joskus kohtaa ihmisen, joka jää sydämen sopukoihin asumaan. Itselle näin on käynyt vain kerran elämässä. Siksi olen täällä. Hän on mielessä lähestulkoon koko ajan. Ikävä on :(
Tunteiden skaala on kirjava..
Niin mukavaa kuin onkin kanssasi jutella, minulla on periaate, että suljen koneen klo 22. Nyt toivotan sinulle nallukkainen hyvää yötä ja kauniita unia :)
Hyvää yötä :) Kiitos kun juttelit kanssani.
Opin puhumaan vasta ensi vuonna.
Jassoo
täsä mä oon, mut misä sää oot? Autosi on pihasta poissa ja koko miestä näy mailla ei halmeilla :)