Ja sitten tavallaan kinaamisia tai mitä ne nyt sitten olikaan, että miksi niitä oli, oliko sen takia että oli niin paljon tunteita vai väärinkäsityksiä vai haluttiinko "satuttaa" toista jotta se toinen huomioisi varmasti. En vieläkään mies ymmärrä mitä tapahtui ihan koko aikana, se oli aika sekavaa. Vaikka mitään ei enää ole, edelleen kaipaan! Jotain jäi selvittämättä, harmittaa.
Muistin meidän
yhteisiä hetkiä
4268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Silkkaa kärsimystä ja tarkoitus vaan satuttaa. Siltä se vaikutti.
Tavallaan joo. Että kyllä se varmaan noin oli.
Ei ole intohimoa, jos ei välillä räisky ja rätise. Kun ei ole suhteessa ollut riitaa, ei ole ollut myöskään tulisia tunteita. Enemmän kaveripohjalta. On ollut helppo erota sivistyneesti ja sanoa ne kauniit sanat, joiden jälkeen on siirrytty seuraavaan. Kumpi parempi. E tiedä. Vuorovaikutukseen se kaikki kaatui. En ajattele enää niin paljon yhteisiä hetkiä. Nostalgiaa oli ilmassa jokunen aika sitten, mutta nyt on enempi tulevaisuus mielessä. Aina jää jotain sanomatta. Jos ei niitä viimeisiä sanoja tahdo löytyä, se johtuu kai siitä ettei niitä halua sanoa. Haluan uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Eilen ihmisyys näytti samana iltana sekä raadollisen että jalomielisen, ritarillisen puolensa. Jäin miettimään, että taidan siltikin uskoa hyvään ihmisessä. Myös itsessäni. Jokin tai joku palautti uskoni sisäiseen kauneuteen. Se löytyy ihmisestä samoin kuin se raju, vihamielinen ja raadollinen puoli. Kumpaa ruokit, sutta vai lammasta. Jäljelle jää toivottavasti rajaton lempeys. Myös itseään kohtaan.
Mulla aivan samanlainen tilanne, paitsi toisin päin sukupuolet. Minäkään en tajua miten tähän tilanteeseen edes päädyttiin silloin.