Miten reagoisit tuollaiseen ikäeroon, jos kyse olisi omasta lapsestasi?
Hyäksyisitkö, jos 21v tyttäresi seurustelisi 33v miehen kanssa?
5353
41374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ei tuossa ole kuin 12 v, jos muuten menee hyvin niin mikä ongelma?
Ei olisi varmaan minuan asiani, mutta jos tyttäreni olisi vielä n. 50-vuotiaana saman miehen kanssa, säälisin.
Toivot, että lapsesi eroaa?
En toivo. Mistä niin päättelit?
Toivon, ettei hän eroa, vaan pysyy pitkään yhdessä tämän nykyisen miehensä kanssa, joka on häntä vain vuoden vanhempi, eikä ota tilalle 12 vuotta vanhempaa miestä. :)
kummatki on aikuisia ihmisiä nii antaisin tietenki seurustella..! ite en voi päättää lapseni seurustelu kumppania.. enkä haluaisikaan.. mua ei haittais sitku lapseni on 21v ja seurustelisi vaikka 35v kans.. hän tekee sen päätöksen ja uskon että kestää seuraukset siitä jos jotain tapahtuu..
Mitä isompi ikäero, sitä paremmin se suhde kestää. Jos ikäeroa ei ole, on ero erittäin todennäköinen kun nainen aikanaan rupsahtaa.
Itse en kyllä missään nimessä olisi 5-kymppisenä kimpassa yli 6-kymppisen miehen kanssa, syystä, että vaikka me KAIKKI rupsahdamme, sekä MIEHET että naiset, naisten seksualisuus kasvaa ja miesten ikävä kyllä vain vähenee...
Tuttavapiirissäni ne pariskunnat ovat jo eronneet (tai miehen kuolema erottanut), joissa mies on sen reilu 10 vuotta naista vanhempi.
Naisella on apunaan hormonihoidot, mutta miesparat joutuvat vanhenemaan aivan luomusti. Naisen elinikä on miesten elinikää pidempi, niin että kuka nyt puolvapaaehtoisesti eläisi viimeiset 20 vuotta leskenä? :(
Tämän vuoksi olisi parempi, että jos ikäeroa pittääpi olla, se olisi niin päin, että mies on naista sen 10 vuotta nuorempi.
Silloin suhde voisi kestää vielä hiukan paremmin kuin silloin, kun molemmat ovat suurinpiirtein samanikäisiä.
Tuttavissani on kolme pariskuntaa,joissa on mies kymmenkunta vuotta vanhempi,miehillä ikää 50 ja 60 v, hyvin tuntuu menevän.
No, mitens kävi ikelle ja Ellille? Alle 3-kymppinen Elli alko oleen yli 5-kymppisen Iken kanssa ja nyt kun reilu 10 vuotta on vierähtänyt, Elli haluaakin olla 4-kymppisen eli oman ikäisensä turkkulaismiehen kanssa. 65-vuotias ike ei enää nappaa.
Olisiko syynä se ikekin eikä vain ikäero.
Niin, mutta aika kauan jaksoi kummenki Elli iken menoo katsella, kunnes mittariin tuli liikaa ikävuosia. 4-kymppinen nainen on seksuaalisesti huipussaan ja 65-vuotias mies, no tiedäthän...kun mies tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä enää pelaa mikään... ;)
Ai kertoiko se sulle, vai päättelitkö omassa päässäsi.
Todellisuuttahan ei toisten asioista voi tietää.
Näin se menee. Nuorempi nainen on tyytyväinen juuri niin kauan kun on "tyytyväinen". ;)
Ehkä se mittari tuli täyteen muuten vaan. Joku saattaa sietää toista 10-v vaikka toinen tekisi mitä, mutta sitten ei vaan enää jaksa. Eroaminen ei aina ole helppoa.
Luonnollisesti, molemmat ovat aikuisia. Itse menin naimisiin 21 -vuotiaana (mies tuolloin 31) eikä tullut mieleenkään epäillä vanhempien hyväksyntää, kiitos heille siitä.
Vanhempani ovat olleet ihania, eivätkä ole kritisoinut mieheni valinnasta, ikäeroa 10vuotta! Minä 21 ja mieheni 31.. Pari vuotta ollaan seurusteltu, 1,5vuotta asuttu kimpassa ja nyt esikoinen tulossa..
Eihän se ikä ole mikään este. Kaikki riippuu ihmisestä itsestään. Itselläni oli ennen 6 vuotta nuorempi mies ja muuten ihan ok olimutta aika lapsellinen. En suosittele ainakaan naista nuorempaa miestä. Sanotaan että 10 vuotta vanhempi mies on naiselle sopiva, silloin on mies tasoissa naisen älyn kanssa.
Älyn suhteen pitää paikkansa, mutta fyysisesti on parempi ennemmin olla nuoremman kuin itseään 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies paranee vanhetessaan vain "tiettyyn" ikään asti, mutta naisella on apunaan lääketiede. En voisi olla itseäni 10-15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Minulle 5 vuotta olisi ehdoton maksimi, mutta varmaan on olemassa naisia, joille suhteen fyysisyys ei merkitse paljon, vaan henkinen puoli on se joka ratkaisee. :)
No minä sitten olen varmaan olen sellainen ja naimisissa paljon vanhemman miehen kanssa. Se suhteen fyysisyys on tärkee juttu, mutta kyllä huumori äly ja elämänkokemus voittavat kirkkaasti. En pystyisi keskustelemaan kymmenen vuotta nuoremman kanssa minua kiinnostavista asioista. En usko että sellaista miestä löytyisi. Mieheni pystyy kyllä seksiin, muttei luonnollisesti ole koko ajan valmiina niin kuin parikymppinen mies. Ollaan silti saatu aikaan ihanat lapsetkin.
Toisaalta mieheni ei ole liian nopea vaan pystyy pitkiin suorituksiin kanssani. Luulisin, että nuoret miehet ovat herkempiä laukeamaan.
Tiettyyn rajaan asti huumori, äly ja elämänkokemus kompensoi, kun ollaan vielä suht, nuoria, mutta ei lopullisesti.
Toki voi käydä niin, että mies kuolee 65 vuotiaana sydänkohtaukseen, jonka jälkeen neorempi leskinainen voi vielä aloittaa uuden elämän ja tehdä vaikka "B-sarjan" lapsia. Eihän sitä koskaan tiedä, minne elämä kuljettaa...
Vanhemmalle miehelle nuorempi vaimo voi olla myös statussymboli ja liitto pelkkää kulissia.
Tunnen pariskunnan, jossa mies ylistää ja kehuu nuorempaa vaimoaan jokaisessa illanvietossa. Vaimo puolestaan jahtaa jokaista itsensä ikäistä miestä ja on oikean munahaukan maineessa. :)
Pariskunnalle naureskelevat sekä iskuyrityksien kohteeksi joutuneet miehet, kuin heidän vaimonsakin. Onhan se mukavaa, kun oma mies kelpaisi muillekin. :P
Emme ole nuoria. Eikä suhteemme ole mikään tuore. Minä arvostan miestäni ihmisenä ja haluan olla juuri hänen kanssaan. Hän ei ole mikään seksilelu, vaan tyydyttää myös henkiset ja älylliset tarpeeni.
Yhtä äkkiäkö löytyisi uusi mies, jos mieheni kuolisi. En usko, että tekisi mieli etsiä sellaista. Rakastan miestäni ja hänen kuolemansa olisi kova isku minulle. Surisin häntä.
Asennoidumme selvästi aika erillalailla parisuhteeseen.
Emme me niin erilailla asennoidu parisuhteeseen kuin luulet. Mieheni on minua vain pari vuotta vanhempi ja meillä menee kyllä muillakin osa-alueilla, kuin fyysisesti, hyvin.
Nuoria emme ole enää kumpikaan, mutta vanhetaan ainakin samaa tahtia. Eletään samaa elämänvaihetta. Jos mieheni olisi minua runsaasti vanhempi, en ehkä pitäisi itsestäni yhtä hyvää huolta, lintsaisin ehkä päivittäisestä liikunnasta.
Silti jo nyt pelottaa, että mitä teen ja miten sopeudun siihen, että tulen melko varmasti elämämme ehtoopuolella hoitamaan miestäni (jos olen sellaisessa kunnossa) ja lopulta elämään leskenä viimeiset vuoteni. Tämähän on todennäköisempää kuin, että kävisi päin vastoin, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten tulee käymään.
Se on meidän naisten osa, kun elämme pitempään kuin miehet. Toisaalta ei voi koskaan tietää miten loppu kenellekin tulee. Mummuni on elänyt leskenä yli kolmekymmentä vuotta. Pappa kuoli viisikymppisenä sydänkohtaukseen. Toiset isovanhemmat kuolivat pari kuukauuden välein.
Itse en haluaisi olla itseäni 5-10 vuotta nuoremman miehen kanssa.Pitäisi koko ajan sinnitellä ja yrittää olla ikäistään nuorempi,mutta onhan se lääketiede,otetaan silikonia ja botoxia ym,että tuntee olevansa ikäistään nuorempi.
Olen juuri ihan mielelläni itseni ikäinen ja mieheni (7 vuotta vanhempi) saa olla omanlaisensa.
Ja huom. meillä seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli on tämä miespuolinen,vaikkakin lähentelee 60 v.
Ei naiset sentyyppistä lääketiedettä tarvitse, eikä leikkauksilla ja silikooneilla nuoruutta saa, vaan päin vastoin. Ne vievät terveyden ja ovat vain silmän lumetta. Viisi vuotta nuorempi mies olisi sen vuoksi naiselle sopivampi, kun ei tarvitsisi elää leskenä niin pitkään.
Aikansa ikäero ei niin rasita, mutta kun niitä vuosia lisääntyy, siinä tulee vastaan kaikilla vanheneminen.
Kun mies vanhenee, sen kyllä huomaa monista asioista, enää ei olekaan kivaa. Saman ikäluokan ihmiset pitävät vanhana huolta toisistaan, mutta nuori vaimo ei taida oikein alkaa samaan huolehtimaan, kun on koko ikänsä huolehdittanut miehellä itsensä, saanuta rahassa monta montaa.
Mitä sitten teet, kun olet itsekin jo vanhempi nainen ja leima vanhasta ukosta otsassa.
Leima?
Puumaleima voisi olla pahempi.
En hyväksyisi.Omasta kokemuksesta voin sanoa että 10v ikäero ei toiminut joten päädyin oman ikäiseen. Onpahan paljon yhteistä ainakin. Enkä voi kuvitella oman lapseni kohdalla muuta kuin sen että kun lapseni oli vasta 10v niin mies oli siinä vaiheessa 22v jo.
22 v on kuitenkin jo aikuinen (jotkut on tuossa iässä jo naimisissa ja lapsiakin on) toisin kuin 10-vuotias. Pitäisi kyllä hirveänä sitä jos 10-vuotias tyttäreni toisi näytille 22-vuotiaan poikaystävänsä. Suurin osa muistakin ihmisistä pitäisi sitä vääränä ja se olisi jo sairasta lakikin kieltää.
Mulla on mieheni kanssa ikäeroa 9 vuotta ja en kyllä ajattele, että kun olin 9 v, mies oli jo 18 v. Muuta kun ehkä joskus vaan hassuna ajatusleikkinä.
Jos kyseessä olisi 17 v ja 29 v olisi eri asia. 21 v ja 33 v on ihan ok ikäero. Riippuu tosin paljon siitä kuinka kypsä tytär on. Toiset on tuossa iässä lapsellisempia kuin toiset. Ja millainen mies on ja onko naimisissa, lapsia jne. Jos mies on hyvä mies ja sopivat yhteen, ei ikäero ole ongelma.
Jos taas mies olisi vaikka 50 v niin olisin kyllä jo toista mieltä!
Minulla kymmenen vuotta vanhempi mies. Ollaan oltu yhdessä nyt 18vuotta ja ollaan onnellisia. En koe, että oltaisiin eri vaiheessa elämää.
En olisi vastaan, jos tyttäreni löytäisi 12vuotta vanhemman miehen 22vuotiaana aikuisena.
>> Jos kyseessä olisi 17 v ja 29 v olisi eri asia
Julkkisten matkiminen on aika köyhää, mutta periaatteessa jos sitoutuu yhteiset lapsensa kasvattamaan yhdessä aikuisuuteen asti, niin on aivan sama onko pariskunnalla ikäeroa 3 vuotta vaiko 30 vuotta.
Kannattaa laajentaa ongelmaa:
Hyväsyisitkö, jo työtön tyttäresi (21 v.) seurustelisi toisen työttömän (22 v) pojan kanssa?
Hyväksyisitkö, jos tyttäresi (21 v.) seurustelisi 100 ha hevostilan omistajan (33 v.) kanssa?
Hyväksyisitkö, jos tyttäresi (21 v.) seurustelisi 33 v. ikäisen naisen kanssa?
Mistä vaan saa kehitetyksi ongelman, kun on siihen halua.
Monet äidit ja muut sivulliset takertuvat tilanteisiin, joista eivät mitään ymmärrä ja kehiyttävät niistä ongelman, jota sitten repostelevat samanmielisten kanssa.
Miksi siihen pitäisi jollakin tavalla reagoida? Joihinkin 21-vuotiaan tyttäreni miesystäväehdokkaiden ominaisuuksiin olen reagoinut, mutta ikä ei kuulu reagoitaviin ominaisuuksiin.
En ole pitänyt tarpeellisena reagoida siihenkään, että hän tällä hetkellä aloittelee suhdetta juuri 18 täyttäneen nuoren miehen kanssa. Poika on oikein fiksu ihminen - ja niin on tyttärenikin. Oma mieheni ja tyttäreni isä on minua neljä vuotta nuorempi, joten äitiinsä tyttö tulee. Hullua kyllä, myös poikaystävän /-kandidaatin äiti on isää neljä vuotta vanhempi, joten isäänsä näyttää poika tulevan! ;-)
Ja minä en hyväksy sitä, että aina vaan availet tätä samaa topikkia (henkilöt ja olosuhteet vaan vaihtuu). HANKI HARRASTUS!!!!
Jos 33v miehellä on lapsia ja vaimo kotona odottamassa silloin kun pyörii ja nussii tyttäresi kanssa niin kehotan sinua puhumaan tyttäresi kanssa vakavasti koska silloin hän on pelkkä pillua antava "teini" tyttö isolle miehelle!
Jos mies 33v on vain tyttäresi kanssa, ei lapsia JA ON KUNNOLLINEN, niin silloin Sinulla hyvä äiti siellä ei ole mitään oikeutta puuttua tyttäresi elämään.
Se että rakastuu johonkin mieheen joka onkin vaikka 10 v vanhempi niin sille ei voi mitään! Mitä seuraavalla kerralla? Kun tyttäresi ilmoittaa seurustelevasi 45 vuotiaan kanssa niin saatko jo silloin sydänkohtauksen? :-D
Jos se mies on kunnollinen ja rakastaa tytärtäsi aidosti ja arvostaa oikeesti, eikä halua muokata hänestä esinettä omiin tarpeisiin ni antaa tytön päättää..
itse oli 18 kun aloin seurustelemaan 31v miehen kanssa ja nyt jälkeenpäin toivon että äitini olisi tehnyt ees jotain erottaaksemme meidän..mies kun myöhemmin osoittautui narsistiksi jolle alkoholikin eteni pikkuhiljaa ongelmaksi..oli nuori ja tyhmä, tein hänelle 2 lastakin, jotka ovat ainoa asia mitä en kadu koko suhteen aikana..olin hänelle enemmän äiti kuin puoliso..että näin..
Tässä on se tosi asia et tytöt on ikäistään poikaa jopa 5v.edellä traditionaalisessa ajattelussa.Mutta sitten kun tulee nainen 30 kriisiin emotionaalinen järki tekee temput ja on saatava ememmän seksualista nautintoa .