Miten valmistautua synnytykseen?

se synnyttäjä sun kanssa ottaisi selvää mitä kaikkea voi tapahtua -ja mitä tahansa voi tapahtua-mutta koittakaa nyt etsiä sitä tietoa YHDESSÄ koska yhteistyötä se olisi jatkokin....

Itse asiassa siihen ei oikein voi valmistautua. Koskaan ei tiedä miten se synnytys etenee ja menee. Ainut mitä voit tehdä tsempata itseäsi, että pytyt olemaan se tukihenkilö.
Sillä jos äidillä on kovat tuskat ja vaikeaa, että sinä olet koko ajan hänen mukana se vahva tuki, etkä itse ala voimaan huonosti ja murru ja lähde pois, kun et voi katsella nähdessäsi vaimon tuskia.
Siinä supistusten aikana voi hieroa selkää tai antaa ilokaasua, ja ottaa itsekin, jos tarvis, jutella mukavia, kannustaa ja hengittää yhdessä, kyllä se tilanne sitten auttaa.
Syntymän jälkeen saat halutessasi leikata napanuoran,ja saat melko pian vauvan syliisi. Saat ehkä kylvettääkin vauvan. Sitten voittekin parituntia vain olla ja nauttia uudesta vauvastanne ihan rauhassa synnärissä, musiikki soi, kahvi/tee tarjoilu ja isälle konjakki!

Eli eihän siinä isä voi muuten auttaa kuin juuri hieronnalla, kädestä pidolla ja vain olemalla juuri henkisenä tukena äidille. Ei sitä nyt etukäteen kannata murehtia, ja yrittää varautua kaikkeen, koska ei oikeasti voi ikinä tietää mitä tulee tapahtumaan... Hoitohenkilökunta on se, jonka pitää tietää miten autetaan lääketieteellisellä puolella! Se on varmaan aika pahakin juttu jos isä yrittää alkaa ohjailemaan synnytyksen kulkua omilla neuvoillaan?!? Kokemusta itsellä on yhdestä synnytyksestä missä isä oli mukana ja kaikki meni nappiin, isukki esim. istui kylvyn vierellä ja suihkutteli mahaa ja tosiaan oli henkisenä tukena ja seurana ettei tarvinnut odotella salissa yksin. Mieheni on palomies ja tietää synnytyksestä myös lääketieteelliseltä puolelta, mutta niitä tietoja ei kaivattu.

Kyllä se on lähinnä se seuranpito. Synnytys saattaa kestää tuntikausia, itselläni ensimmäinen 19 tuntia, seuraava 4 tuntia ;). Kätilöt ym. henkilökunta eivät ehdi seuraneideksi, joten juttukaveria kaivataan. Mukava myös tietää, että jos itseltä taju menee tai tapahtuu jotain, joku kutsuu apua.

ostimme sellaisen kirjan: isä odotuksessa ja syntymässä (tai jotain sinne suuntaan) Kirjoittaja Katja Jotain (en ny muista sukunimeä)

Tosi hyvin kirjoitettu kirja siitä mitä odotuksessa milloinkin tapahtuu ja miten synnytyksessä voi olla osallisena ja tukena.

Kirja kirjoitettu miehille, eli ei lätinöitä luonnon suuresta ihmeellisestä mysteeristä (myös muut bullshitit ja latteudet jätetty sanomatta).

Faktat esitetty selvästi (esim kaikki kivunlievitykset) ja vähän höystetty huumorilla: mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, sanoa ja miten toimia synnytyksessä...

Mä nyt ainakin luotan siihen, että jos olen synnytyksessä tolkku pois ja surkee, enkä osaa pitää puoliani, niin mies osaa ja pitää musta huolen, jos henkilökunta ehdottaa jotain, mitä en todellakaan halua...