Onko olemassa jotain koulukuntaa(?), jonka mukaan välilihan leikkaus olisi aina suotavaa?
Välilihan leikkauksesta
Pian isukki
102485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Outo kysymys... Miksi se pitäisi leikata muuten kuin hätätapauksessa?!?
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=8
Onneksi silloin kun itse olen lapseni synnyttänyt (80-luvulla) se tehtiin ilman muuta.
Se helpottaa oloa ja synnytyksen kulkua huomattavasti ja vältytään repeämiltä, jotka on aina vaikeampi korjata kuin siisti leikkaus.
Tuoreimmassa Mediuutiset-lehdessä (21/04) on selvitetty leikkauksia. Sitaatti: "90-luvun puolivälissä alkoi tulla tutkimuksia, joiden mukaan episiotomia ei vähentänytkään repeämiä, vaan se saattoi jopa lisätä niitä."
Nyt niissä sairaaloissa, joissa eppareiden tekoa on viimeaikoina hieman hillitty, vakavien repeämien määrän ei ole huomattu kasvaneen. "Pieniä repeämiä havaitaan noin joka toisella, mutta ne paranevat yleensä paremmin ja kivuttomammin kuin leikkaushaavat".
Keskimäärin Suomessa leikkaus tehdään vähän reilu kolmannekselle alateitse synnyttäneistä. Eniten eppareita tehdään Etelä-Savossa (yli 50 %), vähiten Ahvenanmaalla. E-Savossa perusteltiin käytäntöjä sillä, että leikkauksen avulla vauva syntyy hieman nopeammin. "Tässä mennään vauvan ehdoilla ehkä enemmänkin kuin äidin", sanoo sikäläinen ylilekuri.
Tämä siis puhtaasti tutkimus- ja lehtitietoa. Omakohtaista kokemusta mulla ei ole ...mutta keväällä ehkä on? Hui!
Terveydenhuollossa käytännöt muuttuvat ja uutta tietoa tulee tilalle. Kyllä 60-70 luvullakin vielä aika helposti leikattiín. Ei nyt järjestään, mutta ainakin pitkittyneissä synnytyksissä ja jos vauvalla oli pientäkin riskiä tai jos tarvitsi hommaa kiirehtiä. Monta kertaa äiti oli niin väsynyt, että senkin vuoksi piti saada apua.
En tiedä tarkkaan mistä johtuu, mutta nykynaisilla ei tarvitse yhtä helposti leikata, aika usein kuitenkin. En muista satojen tapausten joukosta ainoatakaan että haavan kanssa olisi myöhemmin ollut ongelmia. Repeämähaavoja oli joskus tosi pulmallista ommella ja peräsuolen sulkijalihas oli vaarssa. Sen korjaaminen olisikin ollut isompi juttu.
Ennen vanhaan ei ole ommeltu edes repeämää, mutta episiotomiat ommellaan niin huolellisesti, että tulos on ehdottomasti hyvä.
Voisin väittää, että aikaan oli ihan tuollainen koulukunta,joka puolsi leikkaamista.
Käytännön kokeneena en oikein usko, että epparin kanssa tulisi repeämiä helposti. Satoja synnytyksiä nähneenä tuollainen tuntuu aika mahdottomalta väitteeltä.
En tiedä miksi toisilla kudokset vain joustavat ja venyvät niin valtavasti, että vauva tulee kuin pullon korkki ulos, jos sitä vauhtia ei hillitä ja joillakin uudelleensynnyttäjilläkin ponnistusvaihe kestää ja kestää, vauva ei leikkaamatta vaan pääse syntymään.
Silti väitän, että turhaan sitä tuskin tehdään ja aika pitkälle vauvan ehdoilla toimitaan.Onhan se valtava ponnistus, josta vauvan pitää läpi puskea.Kaikkia lehtijuttuja ei ihan tuosta vaan kannata uskoa.
Voi olla että naiset nykyään ovat yhä hyväkuntoisempia.Toisaalta yhä sairaammatkin voivat saada lapsia.
ne joilla eppari on tehty ja parantunut loistavasti, ovat varmasti sitä mieltä ettei se ollut turha toimenpide, ja tosiaankin helpotti yms. Sitten on niitä joille eppari tehty esim vastusteluista huolimatta ja sen lisäksi on vielä revennyt (vanhalle kätilölle: kahdelle ystävälleni tehtiin eppari, kummatkin repesivät epparikohdasta lisää...). Lisäksi haava on parantunut hitaasti ja seksielämä palautui vasta piiitkien aikoijen kuluttua normaaliksi (että arpi ei aristanut/kipuillut)
Minä aion tehdä tilanteen mukaan. Aion pyytää että epparia ei tehdä ellei vauvan henki ole vaarassa. Yksikään tuntemistani, joka on synnyttänyt, ei ole revennyt paljon ollenkaan, ja epparia ei ole tehty. Kyllä se minun mielestäni on enemmän menneen talven lumia normaalisynnytyksessä.
hyvä että monet tajuu tän,eppari ei todellakaan ole välttämätön juttu
synnytyksen kulku nopeutuu, mikä varmaan niin kätilölle kuin synnyttäjällekin helpotus mutta siinä ne edut varmaan onkin
paraneminen vie kauan, itsellä tikkejä kahdessa kerroksessa, haava aristaa edelleen synnytyksestä 5kk, jos vatsa kovalla tuntuu kuin haava repeäisi, myös kutinaa päivittäin, lisäksi alapäästä tulee todella kotikäyttösen näköinen, jos ajatellaan ulkonäöllisiä seikkoja
välilihan leikkaamisen ja repeämisenkin voisi jos ei välttää niin ainakin vähentää koulutuksen kautta, välilihan lämmittäminen lämpimillä kääreillä tekee siitä joustavamman, ja äidin ponnistaminen omaan tahtiin ei käskyjen mukaan vähentää myös repeämiä
mutta nykyään seurataan vaan käyrää ja huudetaan supistus tulee, ponnista, ponnista, ponnista, niin pitkään kuin jaksat, kenen paikat sellaista kestää
kuulen vieläkin korvissani kauhean äänen ku epparia leikattiin useita kertoja isommaksi, tympii se että synnyttäjän toiveet jäävät kätilöiden tottumusten jalkoihin, ei meitä kuunnella se on totuus
toivottavasti saat synnyttää niin ettei paikkoja leikellä tarpeettomasti
Kun minä synnytin 12-vuotta sitten, olin kauhusta kankee kun kätilö sanoi ettei sitä epparia ruveta tekemään ellei ole pakko. Pikku repeämät ei kuulemma haittaa... Sitten kun tuli H-hetki niin mulle oli kyllä ihan sama kuinka toimitaan kunhan se lapsi vain syntyy. Ponnistusvaihe minulla olikin sitten tosi lyhyt. (2 min.) Ja repesi, mutta sekään ei edes sattunut. Paranin tosi nopeesti verrattuna kaveriini, jolle eppari tehtiin. Hän joutui kauan istumaan reikätyynyllä jne. kun minä en tarvinnut ollenkaan. Tämä tietenki yksilöllistä mutta kyllä ammattitaitoiset kätilöt sen asian osaa katsoa.
Maailman terveysjärjestön 15 suositusta, joista kohta 9 kuuluu (HUOM! SUOSITUS)
"Rutiininomainen välilihanleikkaus (episotomia) ei ole oikeutettua."
Itse synnytin muutama viikko sitten ja ainut toive synnyttämään mennessä oli että eppari tehdään vaan jos on pakko. Niin sitten vältyin siltä; kätilö kuulemma tuki välilihaa ja tuli vaan ensimm. asteen repeämä ja muutama ommel. Ja toipuminen oli tosi nopeaa, istuin heti synnytyksen jälkeen eikä mitään reikätyynyjä tarvittu. seksikin onnistui jo 3 vk:n päästä eikä oo sattunu.
tosin tiedän että on yksilöllistä, kudoksista johtuen. ja vauvan pään kokokin vaikuttanee? oman vauvan pää 37 cm eli ei kuitenkaan pienimmästä päästä.
tai jos vitsailen; onko minulla sitten niin löysät paikat... oli eka synnytys.
kätilöystäväni sanoi että on nuoria kokemattomia kätilöitä, jotka tekee epparin aina varmuuden vuoksi omaa epävarmuuttaan...