Hei! Olen ollut "suhteessa" nyt n. 3 vuotta. Näistä yhdessä olemme ex poikaystäväni kanssa olleet puolisen vuotta, ja loput ajasta olemme kuitenkin lähes asuneet yhdessä.
Kun Hän ensin jätti minut tuolloin puolen vuoden jälkeen niin halusin hänet takaisin. Halusin tottakai nähdä häntä mutta pystyin olemaan yksinkin. Sitten yritimme olla yhdessä taas.
Exäni kuitenkin pahoinpiteli minut 2 ja puoli vuotta sitten, kun sain tietää että hänellä oli toinen nainen. Hän halusi että poistun hänen asunnostaan, ja yritin jäädä puhumaan, mutta hän alkoi kuristaa minua, ja heitti minut sitten seinään. Tämän jälkeen hän soitti poliisille, kertoi etten suostu poistumaan. Poliisi ei uskonut minua kun kerroin pahoinpitelystä, exäni valehteli heille minun olevan humalassa. Lähdin kotiin ja soitin itse hätäkeskukseen joka neuvoi minua ottamaan kuvat vammoista ja käymään lääkärissä. Vammat kuvattiin ( puoli reittä oli mustana, jalkaan oli jäänyt jopa jäljet hänen sormistaan kun hän puristi niin kovasti, toisessa kädessä oli ruhjeita ja kaulan ympärillä pieniä jälkiä.) ja kävin lääkärissä joka kirjoitti todistuksen tapahtumasta.
Tein asiasta rikosilmoituksen, mutta exäni vakuutteli minulle tämän jälkeen että haluaisi yrittää olla kanssani, joten syyttäjä jätti toiveestani asian sikseen.
Myöhemmin exäni kuitenkin jätti minut taas.
Minulla alkoi olla todella vaikeaa, tuntui että kaikki on minun vikaani. Poliisitkaan eivät uskoneet minua pahoinpitely-yönä.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä jo pitkään, enkä pystyt enää päästämään exästäni irti. Tilanne tämän jälkeen paheni nopeasti. Hän pahoinpiteli minua useaan otteeseen, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minua on potkittu päähän, paiskottu seiniin, lattioihin, väännetty käsiä melkein murtumiin asti, kuristettu, purtu yms. Olin kuulemma säälittävä ja kuuluin laitoshoitoon yms.
Tiesin että minun pitäisi saada apua mutta paniikkihäiriön takia en ole voinut mennä lääkäriinkään, koska se on pahentunut niin paljon että välttelen kohtauksia kaikin keinoin, eikä kohtaukset nykyään välttämättä mene enää ohi kun olen "tilanteessa" jonka pelko on kohtauksen aiheuttanut.
Aloin kontrolloida exäni menemisiä. Hän ei halunnut enää olla kanssani, mutta oli ainoa ihminen johon pystyin tukeutumaan. Oli todella vaikeaa kun tiesin että hänellä on uusia naispuolisia kiinnostuksenkohteita.
Aloin olla erittäin masentunut ja sain itsetuhoisia ajatuksia. Olen jo aikuinen ihminen ja aloin viillellä itseäni, mistään teiniajan kipuilusta ei siis ole kyse.
Lopulta exäni ei välittänyt enää siitäkään. Kun itkin niin hän usein vain haukkui minua lisää. Viime syksynä otin yliannostuksen lääkkeitä, exäni tiesi tämän, mutta lähti pikkujouluihin soittamatta apua tai kertomatta kenellekkään. Kun tulin tajuihini niin soitin ystävälleni joka sai paikalle ambulanssin ja jouduin sairaalaan.
Hän on kertonut minusta henkilökohtaisia ja kipeitä asioita jopa puolitutuilleen, enkä usko että voin enää koskaan elää normaalia elämää kotikaupungissani. Ennen tätä suhdetta minulla oli pitkä suhde joka oli tasapainoinen ja normaali. Olin iloinen, minulla oli paljon ystäviä ja tuttuja ja tein paljon asioita.
Nyt en uskalla enkä halua käydä enää missään. Kaikki täällä tietävät minusta kaiken. Kaikkein pahimmalta tuntuu että en pysty kotikaupungissani enää koskaan muodostamaan parisuhdetta, eikä kukaan todellakaan halua enää olla tekemisissä kanssani. Useista tutuista ja ystävistä on jäljellä vain 2, joista kumpikaan ei asu samalla paikkakunnalla kanssani. Perheeni kanssa en ole kovin läheinen.
En voi olla erossa exästäni. Hän valehtelee minulle usein haluavansa vielä olla kanssani, mutta peruu puheensa yhtä usein.
Olen yrittänyt mennä lääkäriin mutta hän ei tue minua siinä asiassa.
Hän ei ole lähes koko yhdessäolomme aikana halunnut harrastaa kanssani seksiä, mutta katsoo paljon pornoa.
Haluaisin että hän korjaa asiat yrittämällä olla kunnolla sen aikaa että saan asiat kuntoon, ja tekisi jotain sen eteen että saisin maineeni takaisin.
En tiedä mitä tehdä itsetuntoni kanssa. Ajattelen usein itsemurhaa. Olen myös uskomattoman vihainen exälleni. Minusta tuntuu että hän on pilannut koko elämäni ja on minulle nii paljon velkaa.
Mitä voin tehdä? Ymmärrän että en voi häntä muuttaa mutta en pääse hänestä ylikään, ja tuntuu kamalalta ajatukselta että joutuisin johonkin osastolle, koska olin ennen kuitenkin normaali ihminen, ja koen että hän on tämän minulle aiheuttanut. En voi jatkaa elämää kun olen niin vihainen asioista joita hän on minulle tehnyt. Exälläni on jonkin verran vaikutusvaltaa ja tuttumme pitävät häntä pyhimyksenä ja minua sekopäänä.
Kun Hän ensin jätti minut tuolloin puolen vuoden jälkeen niin halusin hänet takaisin. Halusin tottakai nähdä häntä mutta pystyin olemaan yksinkin. Sitten yritimme olla yhdessä taas.
Exäni kuitenkin pahoinpiteli minut 2 ja puoli vuotta sitten, kun sain tietää että hänellä oli toinen nainen. Hän halusi että poistun hänen asunnostaan, ja yritin jäädä puhumaan, mutta hän alkoi kuristaa minua, ja heitti minut sitten seinään. Tämän jälkeen hän soitti poliisille, kertoi etten suostu poistumaan. Poliisi ei uskonut minua kun kerroin pahoinpitelystä, exäni valehteli heille minun olevan humalassa. Lähdin kotiin ja soitin itse hätäkeskukseen joka neuvoi minua ottamaan kuvat vammoista ja käymään lääkärissä. Vammat kuvattiin ( puoli reittä oli mustana, jalkaan oli jäänyt jopa jäljet hänen sormistaan kun hän puristi niin kovasti, toisessa kädessä oli ruhjeita ja kaulan ympärillä pieniä jälkiä.) ja kävin lääkärissä joka kirjoitti todistuksen tapahtumasta.
Tein asiasta rikosilmoituksen, mutta exäni vakuutteli minulle tämän jälkeen että haluaisi yrittää olla kanssani, joten syyttäjä jätti toiveestani asian sikseen.
Myöhemmin exäni kuitenkin jätti minut taas.
Minulla alkoi olla todella vaikeaa, tuntui että kaikki on minun vikaani. Poliisitkaan eivät uskoneet minua pahoinpitely-yönä.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä jo pitkään, enkä pystyt enää päästämään exästäni irti. Tilanne tämän jälkeen paheni nopeasti. Hän pahoinpiteli minua useaan otteeseen, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minua on potkittu päähän, paiskottu seiniin, lattioihin, väännetty käsiä melkein murtumiin asti, kuristettu, purtu yms. Olin kuulemma säälittävä ja kuuluin laitoshoitoon yms.
Tiesin että minun pitäisi saada apua mutta paniikkihäiriön takia en ole voinut mennä lääkäriinkään, koska se on pahentunut niin paljon että välttelen kohtauksia kaikin keinoin, eikä kohtaukset nykyään välttämättä mene enää ohi kun olen "tilanteessa" jonka pelko on kohtauksen aiheuttanut.
Aloin kontrolloida exäni menemisiä. Hän ei halunnut enää olla kanssani, mutta oli ainoa ihminen johon pystyin tukeutumaan. Oli todella vaikeaa kun tiesin että hänellä on uusia naispuolisia kiinnostuksenkohteita.
Aloin olla erittäin masentunut ja sain itsetuhoisia ajatuksia. Olen jo aikuinen ihminen ja aloin viillellä itseäni, mistään teiniajan kipuilusta ei siis ole kyse.
Lopulta exäni ei välittänyt enää siitäkään. Kun itkin niin hän usein vain haukkui minua lisää. Viime syksynä otin yliannostuksen lääkkeitä, exäni tiesi tämän, mutta lähti pikkujouluihin soittamatta apua tai kertomatta kenellekkään. Kun tulin tajuihini niin soitin ystävälleni joka sai paikalle ambulanssin ja jouduin sairaalaan.
Hän on kertonut minusta henkilökohtaisia ja kipeitä asioita jopa puolitutuilleen, enkä usko että voin enää koskaan elää normaalia elämää kotikaupungissani. Ennen tätä suhdetta minulla oli pitkä suhde joka oli tasapainoinen ja normaali. Olin iloinen, minulla oli paljon ystäviä ja tuttuja ja tein paljon asioita.
Nyt en uskalla enkä halua käydä enää missään. Kaikki täällä tietävät minusta kaiken. Kaikkein pahimmalta tuntuu että en pysty kotikaupungissani enää koskaan muodostamaan parisuhdetta, eikä kukaan todellakaan halua enää olla tekemisissä kanssani. Useista tutuista ja ystävistä on jäljellä vain 2, joista kumpikaan ei asu samalla paikkakunnalla kanssani. Perheeni kanssa en ole kovin läheinen.
En voi olla erossa exästäni. Hän valehtelee minulle usein haluavansa vielä olla kanssani, mutta peruu puheensa yhtä usein.
Olen yrittänyt mennä lääkäriin mutta hän ei tue minua siinä asiassa.
Hän ei ole lähes koko yhdessäolomme aikana halunnut harrastaa kanssani seksiä, mutta katsoo paljon pornoa.
Haluaisin että hän korjaa asiat yrittämällä olla kunnolla sen aikaa että saan asiat kuntoon, ja tekisi jotain sen eteen että saisin maineeni takaisin.
En tiedä mitä tehdä itsetuntoni kanssa. Ajattelen usein itsemurhaa. Olen myös uskomattoman vihainen exälleni. Minusta tuntuu että hän on pilannut koko elämäni ja on minulle nii paljon velkaa.
Mitä voin tehdä? Ymmärrän että en voi häntä muuttaa mutta en pääse hänestä ylikään, ja tuntuu kamalalta ajatukselta että joutuisin johonkin osastolle, koska olin ennen kuitenkin normaali ihminen, ja koen että hän on tämän minulle aiheuttanut. En voi jatkaa elämää kun olen niin vihainen asioista joita hän on minulle tehnyt. Exälläni on jonkin verran vaikutusvaltaa ja tuttumme pitävät häntä pyhimyksenä ja minua sekopäänä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Läheisriippuvuus ei ole ihan tuota joksi tilannettasi kuvailit, mutta väliäkö sillä. Joka tapauksessa, ota rakas ystävä jalat allesi ja vähän äkkiä. Väkivaltaiset hullut harvemmin muuttuvat.
Eikös läheisriippuvuutta ole kahdenlaista? Sellaista, että huolehtii liikaa jostakin ihmisestä ja jättää omat tarpeet taka-alalle, ja sitten juuri tuota läheisriippuvuutta esim. Parisuhteessa, ei pystytä olemaan ilman toista ja yritetään kontrolloida menoja yms.
vaikea sanoa mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Tilanteesi syntyyn on kuitenkin vaikuttanut myös toisen ihmisen teot sinua kohtaan. Parisuhdeväkivalta on vaikea asia, on useita naisia (ja miehiä) jotka tulevat epävarmaksi väkivaltaa kohdattuaan. Pahoinpitelijä kuitenkaan harvoin lopettaa.
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa suhteessa? Mies ei selvästikään rakasta sinua.
Lääkärin voi muuten tilata yksityiseltä lääkäriasemalta kotikäynnillekin, niin minä tein vaikeimpina aikoina kun en agorafobiani takia voinut kotoa lähteä.
Voimia! Ajattele itseäsi, älä jää menneeseen vaan katso tulevaisuuteen!!
Olen tietoinen siitä että hän ei minua rakasta, mutta ongelma onkin siinä että en pysty olemaan ilman häntä. Minulla ei ole muita ihmisiä jotka voisivat tukea, ja jos hänkin poistuisi elämästäni niin minulla ei olisi myöskään mitään tekemistä, eikä juurikaan sosiaalista elämää.
Kun olisikin vaan niin helppoa lähteä, tätä olen yrittänyt useammin kuin kerran, mutta en vain pysty siihen.
Tilaa se lääkäri kotiin, siitä voisit aloittaa.
No sinulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jäädä suhteeseen jossa voit huonosti, sinua pahoinpidellään eikä arvosteta, tai sitten lähteä ja alkaa rakentaa parempaa elämää.
Kyllä sinä pystyt olemaan ilman häntä. Nyt kun olet tuossa suhteessa, olet tavallaan tilanteen "vanki" ja koet asiat vääristyneinä, niin sinusta TUNTUU ettet pysty olemaan ilman häntä. Mutta kyllä sinä pystyt. Sinun pitää vain uskoa itseesi ja uskoa, että sinua varten on jotain parempaa, ansaitset parempaa.
Kun pääset irti tuosta miehestä, et voi kuin ihmetellä, että miksi olit niin kauan tuommoisessa suhteessa.
Olen itsekin ollut miehen kanssa joka käytti minua vain hyväkseen, valehteli ja oli ilkeä. Itse annoin sydämeni ja kaikkeni. Sokaistuin ja luulin että en voi elää ilman sitä miestä. Lopulta olin ihan rikki ja väsynyt, väsynyt aina antamaan saamatta mitään takaisin. Päätin irrottautua ja tottakai se koski hetken, mutta kyllä se helpottaa ja viimeksi kun näin tyyppiä niin ajattelin vain että mitä ihmettä oikein luulin näkeväni tuossa ihmisessä ja että onneksi saan olla vapaa hänen otteestaan.
Varmaan sinäkin haluat vielä elämääsi hyvää ja oikeaa rakkautta.
Minkälainen ihminen ei välitä vaikka toinen yrittää itsemurhaa. Täytyy olla tosi kylmä ja häikäilemätön ihminen. Älä anna hänen enempää tuhota itseäsi. Muista että sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi. Turhaan odotat että tuommoinen ihminen muuttuu yhtäkkiä rakastavaksi, mutta rakasta itse itseäsi ensin ja toimi sen mukaan!
Tsemppiä ja rohkeutta ja kaikkea hyvää elämääsi!