yksinäinen(kö?)

hymypoika

Hei kaikille. Ongelmani on hiukan erikoisempi kun normaalisti yksinäisillä... elikkäs olen 22-vuotias mies, elän (onnellisessa) parisuhteessa, minulla on ystäviä, paljon kavereita ja kasapäin tuttuja ja olen ihmisten kanssa muutenkin säännöllisesti tekemisissä joko biletyksen, futiksen merkeissä tai muuten vaan hengaillen, mutta silti oloni on yksinäinen (jopa heidän seurassaan vaikka olenkin kokoajan jutuissa mukana) suurimman osan ajasta... en pode mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en ole ujo tai arka tjms..

Se fiilis kun kaverit esim soittaa että "lähdetään rannalle" jne. minusta tuntuu hirveän vaikealta ja jopa ärsyttääkin ajatus että joutuu lähtä, joskus jopa ajattelen "miksi he soittelevat aina???" ... vaikka aina sitten myönnynkin, ja kivaahan siellä on. Ikään kuin unohtaisin miten mukavaa heidän seurassaan on olla ja se että asiani ovat luultavasti todella hyvin verrattuna oikeasti yksinäisiin ihmisiin.

Miksen voi olla iloinen kun asiat on hyvin? Olenko kenties masentunut...? Vai jokin sairaus, koska tuntuu välistä että voimat ehtyy ettei kiinnosta mikään...

6

164

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Moneen lähtöön yksin

      Hei! Kiva kun kerroit fiiliksistäs. Mä olen liki nelikymppinen nainen, on mies ja lapsia, työ ja ystäviä ja silti tuntuu yksinäiseltä. Onkohan tää joku juttu vaan meidän luonteessa, jonka kanssa on opittava elämään. Mun fiiliksiin varmaan vaikuttaa sekin että näen ystäviäni nykyisin niin harvoin, ehkä kerran kuussa, mutta tekstailen kyllä muutaman kerran viikossa heidän kanssa. Mutta silti. On se mies ja lapset. Miehen kaa ei voi puhua tyttöjen juttuja eikä oikein irrottautua tästä perhe-työ-rahahuolet-vanhemmuus-rumbasta, ollaan jotenkin liian tiiviisti samassa veneessä ja se vene vuotaa turhan monesta kohtaa. Lasten kanssa taas touhutaan lasten juttuja, toki joskus puhutaan syvällisiäkin ja saan siitä paljon, lapset on niin suoria ja näkökulmat on tuoreita.

      Kouluvuosina olin kiusattu ja ekat kouluvuodet meni kyllä ystävää kaivatessa. Sitten sainkin muutaman ystävän:) Ja sitä kouluikää ennen lapsuus oli vietetty pöpeöikössä, jossa ei muita lapsia ollut, mutta viihdyin hyvin veljeni kanssa ja yksinkin leikeissäni, en muista kaivanneeni kaveria. Ennen perhettä näin ystäviäni usein ja taisin seurustellakin vain koska en osannut muutakaan. Yhden kuukauden olen elämäni aikana asunut yksin, muuten on aina ollut ennen perhettä joku solukämppä tms. systeemi. En tykänny siitä yksin asumisesta: tuntuu että ennen perhettä pakenin yksinäisyyttä baareihin, jos ei ollut ystävää lähettyvillä. Baareista löytyi "ystäviä" eli oikeasti ryyppykavereita, joiden kanssa juttu luisti hyvin ja oli hauskaa hiprakassa.

      Joskus aattelen että mitä kävis jos vaikka eroaisin joskus ja lapset jäis isälleen. Muuttaisinko silloinkin nyt noin nelikymppisenä johonkin solukämppään, alivuokralle tai peräti kommuuniin, jotta olisi muita ihmisiä, jos ei nyt juttukaverina niin edes asumassa saman katon alla.

      Tai ehkä yksinäisyydessäni on kyse kaipuusta jakaa syvimpiä ajatuksiani jonkun kanssa. Minulla on ystäviä ja perhe, mutta kaipaisinko noista ihmissuhteista syvällisempiä ja läheisempiä. Voiko sellaista toivoa normaalilta ihmissuhteelta, vai olenko terapeutin tarpeessa.

    • 13+2

      Kai tuo on vain selvä merkki siitä, että olet introvertti. Muistan itsekin jo pienestä pitäen kun yksi tietty kaveri soitti joka päivä, että voitko olla niin useasti vastasin, että voin olla tänään, mutta huomenna en enää halunnut olla.
      Jotenkin vaikka sinä edellisenä päivänä oli ihan kivaa niin silti sitä jotenkin väsyy ja haluaa olla yksin koko seuraavan päivän.
      Kun viihtyy hyvin yksinään niin välillä kavereiden pyynnöt menoihin tuntuu vain rasittavalta.
      Monesti vielä kun viettää iltaa kavereiden kanssa niin alkuillasta puhetta riittää, mutta jotenkin sitä väsyy loppuiltaa kohden ja muuttuu aika tuppisuuksi.

      • hymypoika

        Kiitokset vastauksesta.

        En kyllä itse osaa sanoa olenko introvertti vaiko toisinpäin, koska toisaalta en taas viihdy yksinkään. Olen tällä hetkellä yksin, hieman krapula puskee päälle, tyttöystäväni on ystävänsä luona, mutta oloni on levoton ja kaipaan seuraa, vaikka toisaalta taas en? Hieman sekavaa eikö..


    • liikaa muille...

      Onko ongelma siinä, että et osaa sanoa ei ja kärsit liiallisesta menosta ja ulospäinsuuntautuneisuudeta. Auttaisko jos saisit olla enmmän yksin ja vain kahden kumppanisi kanssa?

      • hymypoika

        No juuh.. joskus olen kuullut muiden suusta että olen liian "kiltti", ja tunnistan tuon itsekin etten osaa sanoa ei.

        Asiahan voi piillä juuri tuossa että pitäisi saada olla enemmän yksin tai kahden, mutta ongelma nojaa 90% tuohon yksinoloon, koska "en osaa" olla yksin vaikka sitä välistä haluaisinkin. En kerkeä ikinä ajatella, suunnitella tai aloittaa isompaa projektia koska kokoajan pitäisi vain seurustella (joko kavereiden tai tyttöystäväni) kanssa. Mut niinkuin aiemmin sanoin, yksinolo tuntuu taas... noh, yksinäiseltä enkä "osaa" oikein olla, vaikka haluankin yhtä-aikaa olla sekä yksinäni että jonkun muun/muiden seurassa.

        Melkein joka päivä muutama tunti menee kavereiden kanssa, ehkä viikossa päivä tai toinenkin jolloin olen pelkästään tyttöystäväni kanssa, ja taas muutamia tunteja jolloin olen kokonaan yksin jolloin kuitenkin kaipaan seuraa vaikka toisaalta en sittenkään. Hulluksi tässä tulee...


      • håmå
        hymypoika kirjoitti:

        No juuh.. joskus olen kuullut muiden suusta että olen liian "kiltti", ja tunnistan tuon itsekin etten osaa sanoa ei.

        Asiahan voi piillä juuri tuossa että pitäisi saada olla enemmän yksin tai kahden, mutta ongelma nojaa 90% tuohon yksinoloon, koska "en osaa" olla yksin vaikka sitä välistä haluaisinkin. En kerkeä ikinä ajatella, suunnitella tai aloittaa isompaa projektia koska kokoajan pitäisi vain seurustella (joko kavereiden tai tyttöystäväni) kanssa. Mut niinkuin aiemmin sanoin, yksinolo tuntuu taas... noh, yksinäiseltä enkä "osaa" oikein olla, vaikka haluankin yhtä-aikaa olla sekä yksinäni että jonkun muun/muiden seurassa.

        Melkein joka päivä muutama tunti menee kavereiden kanssa, ehkä viikossa päivä tai toinenkin jolloin olen pelkästään tyttöystäväni kanssa, ja taas muutamia tunteja jolloin olen kokonaan yksin jolloin kuitenkin kaipaan seuraa vaikka toisaalta en sittenkään. Hulluksi tässä tulee...

        Voi toista.. Ihanko muutaman tunnin olet joutunut olemaan yksin? Voi hyvä luoja painu jo vittuun tältä palstalta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ominaisuutta arvostat eniten hänessä?

      Ihastuksessasi, rakkautesi kohteessa
      Ikävä
      156
      2677
    2. Miksi mies kääntyy poispäin

      Ja teeskentelee, ettei näe minua, kun törmäämme vahingossa? 🫣
      Ikävä
      198
      1935
    3. Kerro kaivatustasi.

      1. Minkälainen koti 2. Ammatti 3. Ulkonäkö 4. Ikä
      Ikävä
      71
      1696
    4. Kysy jotain kaivatultasi

      Laita tunnisteet molemmista
      Ikävä
      92
      1638
    5. Kesä, kesä!

      Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k
      Tunteet
      9
      1401
    6. Minkälaisesta seksistä

      haaveilet kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      74
      1078
    7. Kai me nainen jollain tasolla tykätään

      Toisistamme kun tämä on kestänyt niin kauan
      Ikävä
      81
      1040
    8. Tarkkanäköisyys

      Oon muuten pirun hyvä huomaamaan asioita! Senhän sä varmaan kyllä jo tiesitkin.
      Ikävä
      95
      1019
    9. Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.

      Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes
      Maailman menoa
      191
      944
    10. Milloin viimeksi

      Tunsit perhosia vatsassa? 🦋🦋
      Ikävä
      67
      911
    Aihe