Luin tällaista artikkelia (alla lainaus), mikä auttoi minua pukemaan sanoiksi mielessäni pyörineen kysymyksen: eli haluavatko transsukupuoliset sukupuolenkorjaukseen muiden ihmisten suhtautumisen vuoksi eli olisiko teille ihan ok, että teillä on jalkojen välissä, mitä on, jos kukaan ei syrjisi teitä, katsoisi nenänvartta pitkin tai ajattelisi sitä-tai-tätä eli lähteekö halu korjaukseen siitä, että muut ihmiset eivät suhtaudu teihin luontevasti/hyväksy teitä sellaisena kuin olette?
Tämä on ehkä absurdi kysymys, mutta jos eläisitte autiolla saarella, jossa ei ole ketään muuta, kokisitteko sitten mitään tarvetta vaihtaa sukupuolta tai kokisitteko ylipäätään mitään ongelmaa sukupuolenne kanssa?
"Jotkut kritisoivat sitä, että transsukupuolisen pitäisi korjata kehoaan kelvatakseen naiseksi tai mieheksi kulttuurissamme. Monet transsukupuoliset itse myös pohtivat, miksi heidän oikeastaan pitäisi muuttua, jotta he tulisivat hyväksytyksi omana itsenään. Mikseivät muut voisi hyväksyä heidän naiseuttaan tai mieheyttään - ilman kehon korjaustakin?"
http://www.minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=7ec101a8-915c-4666-a156-6b7da4937d1a&groupId=10136
Tämä on ehkä absurdi kysymys, mutta jos eläisitte autiolla saarella, jossa ei ole ketään muuta, kokisitteko sitten mitään tarvetta vaihtaa sukupuolta tai kokisitteko ylipäätään mitään ongelmaa sukupuolenne kanssa?
"Jotkut kritisoivat sitä, että transsukupuolisen pitäisi korjata kehoaan kelvatakseen naiseksi tai mieheksi kulttuurissamme. Monet transsukupuoliset itse myös pohtivat, miksi heidän oikeastaan pitäisi muuttua, jotta he tulisivat hyväksytyksi omana itsenään. Mikseivät muut voisi hyväksyä heidän naiseuttaan tai mieheyttään - ilman kehon korjaustakin?"
http://www.minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=7ec101a8-915c-4666-a156-6b7da4937d1a&groupId=10136
Vastaukset 37
Vanhimmat
On olemassa sellaisia transnaisia joille pelkkä kehonmuokkaus riittää, mutta sukuelimet jää lukuunottamatta kiveksiä.
Ehkä, en tiedä,en ole varma. Kysymys on absurdi.
En tiedä yhtään transsukupuolista joka ei haluaisi korjata kehoaan vastaamaan tuntemaansa sukupuolta.
Vaikea kuvitella, että kukaan tekisi noin isoja päätöksiä ja muutoksia perustuen muiden ihmisten mielipiteisiin.
Oikeastaan hyvä kysymys kokonaisuutena.
En ole, tai pidä itseäni täysin ftm-ihmisenä mutta jotain sinne päin olen, en yleensä luokittele tai nimeä.
Voi siis kauheasti sanoa mitään varsinaisten mtf/ftm-ihmisten puolesta mutta voisi kuvitella, ettei autiot saaret tai ihmisten vilpitön hyväksyntä auttaisi kauheasti asiaa.
Kaikki lähtee itsestä, myös se hyväksyntä.
Tätä väliaikaista "ajoneuvoa" en tahdo lähteä käytännössä tuunailemaan mutta tietysti voin halutessani pitää transmiehen identiteettiä päällä, koska voihan ihminen olla transmies tai transnainen, vaikkei halua leikkauksiin tai ottaa t-pistoksia/estrogeenihoitoja.
Kun ajattelen kysymystäsi, sellaisessa paikassa en ehkä niin paljon käyttäisi binderia, vessoissa voi käydä miten vain, eikä kesähelteilläkään tarvitse olla niin tarkkana pukeutumisessa (koska binderit sillä ilmalla tappaa). Noin muuten kaikki olisi ennallaan.
Olisi ehkä mielenkiintoisempaa ap:nkin tietää mitä varsinaiset transmiehet ja transnaiset vastaisivat tähän. Uskaltaako ihminen kyseenalaistaa rehellisesti identiteettinsä kaikin puolin.
Transsukupuolisuus on diagnostinen nimike. Useimmilla tämän F 64.0 diagnoosin saaneilla se ei ole pysyvä olotila tai identiteetti. Koko ajatus on siis täysin absurdi. Yhtä hyvin voitaisiin ajatella, ettei mikään synnynnäinen kehon epämuodostuma haittaa henkilöä itseään jos kukaan muu ihminen ei ole sitä näkemässä.
Eikös se ole yksi identiteetin osa sekin. Oli se miten lääketieteellinen asia tahansa. Se on silti osa sinua, eli identiteettiä mihin kuuluu kaikki. Jos joku puhuu pahaa transsukupuolisista asioista, voit älähtää siitä, koska koet ne negatiiviset asiat uhkana, eli se uhkaa identiteettiäsi.
Epämuodostumassakin ihminen voi kokea olevansa vähemmän epämuodostunut, jos muita ihmisiä ei ole näkemässä. Se on ikäänkuin peiliefekti, missä ihminen heijastaa asiat toisen kautta ja mm. Saattaa kokea epävarmuutta jostakin asiasta, tossa tapauksessa epämuodostumasta. Onhan se epämuodostuma edelleen siinä harmillisena asiana mutta ei välttämättä masentava asia, jos kukaan ei ole ns. Peilaamassa.
Transsukupuolisella omat epävarmuutensa ja varmasti huoli välillä siitä, miten pääse läpi muidenkin silmissä, eikä vain omissa silmissä ja mielessä.
Jos henkilöllä on vaikkapa poikkeuksellisen suuret korvalehdet, niin pitäisikö hänen kokea yhteisöllisyyttä muiden isokorvaisten kanssa ja olla identiteetiltään ensisijaisesti isokorvainen ja sen jälkeen toissijaisesti vasta ihminen?
Mitäpä jos ihan oikeasti ajattelisit, että voi olla olemassa ihmisiä jotka ovat eläneet koko elämänsä ihan siinä omaksi tuntemassaan kehossa, mutta jotkut kehonosat vain tuntuvat vierailta sekä epäsopivilta ja sosiaalinen lokerokin ahdistavalta. Kun tällainen ihminen hakeutuu sitten hoitoon nämä asiat korjauttaakseen, niin siihen ei välttämättä liity mitään se ihmeellisempää sukupuoliperformanssia, vaan henkilö jatkaa korjauksen jälkeen elämäänsä sen enempää asiasta meteliä pitämättä.
Tällainen ihminen ei siis välttämättä koe mitään suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sellaisten ihmisten kanssa, jotka kokevat kuuluvansa ns. kolmanteen sukupuoleen transihmisyys-identiteetteineen ja -ideologioineen.
Tuskin mistään yhteenkuuluvuudesta onkaan kyse, vaan siitä mistä halu muutokseen tulee. Mikä ohjaa kokemuksen tunnetta. Onko se vain mieli, mikä antaa kokemuksen tunteen siitä, että nyt on jotain pielessä ja tuleeko miten iso osa ulkoisten asioiden kautta ja mikä sisäisten. Tottakai niitä ihmisiä mistä mainitsit on pilvin pimein ja kokevat asiat noin mutta entä sitten?
Jos siihen ei liity mitään sen kummempaa, sitten kyse on kauneusleikkauksesta, jotta ihminen tuntisi olevansa astetta tyytyväisempi ulkonäköön, myös muidenkin silmissä mutta pystyisi olemaan ilmankin. Jos sosiaalinen lokerointi ahdistaa, kannattaako sittenkin ensin käydä asiat läpi sisäisesti miksi tuntee niinkuin tuntee, koska aina ne on jostain peräisin.
Jonkinlainen sukupuoliperformanssihan siinä siis pitää olla, koska miksi jotkut transnaiset haluaa tissit ja emättimen? Vain koska sukupuolistereotypisesti on nähnyt ja tiennyt elämänsä ajan että niin "kuuluu" naisella olla? Ja sitä kautta tulee mieleltä kokemuksen tunne, että pitää saada oikeat osat tilalle? Koska ei voi tuntea itsensä kokonaiseksi ennen sitä?
Täysin ymmärrettäväähän se on mutta mistä kyseiset asiat ovat oikeastaan peräisin, niitä ei monikaan edes ajattele, vaan menee opetellun stereotypian mukaan. Koska jos et tunne olevasi tätä, sinun on pakko olla tota, yhteiskunta ei katsoisi hyvällä epämääräisiä ihmisiä. Eihän se noin ole mutta siltä se saattaa tuntua välillä.
Tässä ei hyökätä transsukupuolisuutta kohtaan, hyökkäisin silloin myös yhtä minun osaani kohtaan, tässä halutaan tuoda ajattelemisen aihetta ja kyseenalaistamista aiheeseen, mikä on monellekin herkkä juttu
Diagnosoituna piirteenä se ei estä havainnoimasta kyseisiä asioita.
Mielenkiintoinen kysymys on se miten transsukupuoliselle kävisi jos hän eläisi koko ikänsä eristettynä hänen muutoskohteena olevasta sukupuolesta.
Jos oletettu transnainen ei näkisi elämänsä aikana cisnaisia, tulisiko hänelle koskaan "halu" korjata sukupuolensa naiseksi? Sama oletulle transmiehelle joka ei näkisi koskaan cismiehiä?
Jos tälläinen koe järjestettäisiin, eettiset kysymykset ja rajoitteet unohtaen, että miehiksi syntyneet eivät näkisi koskaan naisiksi syntyneitä ja toisin päin, olisiko ts:illä silloin halu / tarve korjata itsensä? Onko naiseuden ja mieheyden idea jokaisen aivoissa, vaikka fyysinen sukupuoli olisikin vastakkainen eli biologinen determinismi pätee, vai onko transsukupuolisuus "opittu korjaushalu" joka perustuu viimekädessä siihen että on olemassa cissukupuolisia joilla on taipumus omaksua vastakkaisen sukupuolen idea toisilta ja näin syntyisi halu korjata itsensä eli cissukupuolinen oppisi vastakkaisen sukupuolen kautta itsensä transsukupuoliseksi?
Vai onko niin että tämä "opittu halu" vain toimii aivojen = mielen sukupuolisen tietouden katalyyttinä?
Tuossa tilanteessa kävisi todennäköisesti niin että esimerkiksi transnainen pitäisi itseään naisena ja miehisiä sukuelimiä naiselle kuuluvina, eikä kaipaa mitään muutosta. Tämähän on aika yleistä aivan pienillä lapsilla. Pikkutytöillä ja -pojilla on yllätys kun näkeekin vastakkaista sukupuolta olevan lapsen alastomana ja ihmetellään toisen sukuelimiä.
Estetiikan taju kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tietenkään autiolla saarella oleva transsukupuolinen ei kokisi olevansa transsukupuolinen, vaan ylimääräiset killuttimet jalkovälissä tuntuisivat lähinnä samalta kuin joku mätäpaise. Ei siitä että ne ovat nimellisesti "miehen elimet" tule mitään epämiellyttävyyslisää, eikä autiolla saarella syntynyt niitä sellaisiksi edes ymmärtäisi.
Aivosukupuoliuskovaiset transsukupuoliset syyllistyvät samaan false dichotomyyn kuin asiasta "tappavatko aseet vai ihmiset" väittelevät; eivät tapa aseet eivätkä ihmiset aseiden takana vaan yhteiskunta/kulttuuri ihmisten takana. Aivan samoin transsukupuolinen ei kasva missään tyhjiössä, eikä ole mielekästä pohtia "saako tila alkunsa kehosta vai mielestä" tai "maksimoidaanko transsukupuolisten hyvinvointi panostamalla kehon vai mielen korjausyrityksiin", kun oikea vastaus on kulttuuri pitää korjata.
Mielenkiintoinen kysymys on se miten transsukupuoliselle kävisi jos hän eläisi koko ikänsä eristettynä hänen muutoskohteena olevasta sukupuolesta.
Jos oletettu transnainen ei näkisi elämänsä aikana cisnaisia, tulisiko hänelle koskaan "halu" korjata sukupuolensa naiseksi? Sama oletulle transmiehelle joka ei näkisi koskaan cismiehiä?
Jos tälläinen koe järjestettäisiin, eettiset kysymykset ja rajoitteet unohtaen, että miehiksi syntyneet eivät näkisi koskaan naisiksi syntyneitä ja toisin päin, olisiko ts:illä silloin halu tai, vai tarve korjata itsensä? Onko naiseuden ja mieheyden idea jokaisen aivoissa, vaikka fyysinen sukupuoli olisikin vastakkainen eli ns. biologinen determinismi pätee, vai onko transsukupuolisuus "opittu korjaushalu" joka perustuu viimekädessä siihen että on olemassa cissukupuolisia joilla on taipumus omaksua vastakkaisen sukupuolen idea toisilta ja näin syntyisi halu korjata itsensä eli cissukupuolinen "oppisi" vastakkaisen sukupuolen kautta itsensä transsukupuoliseksi?
Vai onko niin että tämä "opittu halu" vain toimisi aivojen = mielen sukupuolisen tietouden katalyyttinä? Entä missä määrin juuri ympäristö muokkaa ja vaikuttaa aivojenkehitykseen jos voisimme unohtaa hormonaalisista vaikutuksista aiheutuvat syyt?
"Jos oletettu transnainen ei näkisi elämänsä aikana cisnaisia, tulisiko hänelle koskaan "halu" korjata sukupuolensa naiseksi?"
Ilman muuta tulisi. On kehitysmaasta peräisin oleva ajatus se, että me ylipäätänsä pitäisimme cisihmisiä jotenkin sukupuolisena ihanteena, mutta sisäsyntyinen halu korjata sukupuolta on olemassa. Jos yhtään cisihmistä ei olisi näköpiirissä, tuskin silloin sukupuolen ilmaisu olisi täsmälleen samanlainen kuin cisihmisillä stereotyyppisesti, mutta sisäinen sukupuolen tunteminen olisi samanlaista. Sama tietysti olisi cissillä, jos hänet erotettaisiin muista cisseistä.
"Onko naiseuden ja mieheyden idea jokaisen aivoissa"
On. Tästä ei Allu tykkää, mutta kyllä se on.
"vaikka fyysinen sukupuoli olisikin vastakkainen"
Mi on fyysinen sukupuoli ja mi on sen vastakkaisuus täsmälleen ottaen? Olen samaa mieltä Allun kanssa siinä, että erilaiset intersukupuolisuudet ovat yllättävän yleisiä, vaikkei niitä diagnosoidakaan. Lääkäreiden mielenkiinnon kohde on kuolema ja erektiohäiriöt, eikä intersukupuolisuus liity kumpaankaan.
"Entä missä määrin juuri ympäristö muokkaa ja vaikuttaa aivojenkehitykseen jos voisimme unohtaa hormonaalisista vaikutuksista aiheutuvat syyt?"
Ei missään määrin. Lue vaikka Seranon "Whipping Girl", vielä parempaa, säilytä sitä tyynysi alla.
"
"Entä missä määrin juuri ympäristö muokkaa ja vaikuttaa aivojenkehitykseen jos voisimme unohtaa hormonaalisista vaikutuksista aiheutuvat syyt?"
Ei missään määrin."
Missäkähän tämä on todistettu tieteellisesti? Nimenomaan on osoitettu, että kasvuympäristö muokkaa aivojen kehitystä. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat murrosiän ajoittumiseen, tietyt aivoalueet vahvistuvat tiettyjen toimintojen harjoittamisen seurauksena jne.
". Lue vaikka Seranon "Whipping Girl", vielä parempaa, säilytä sitä tyynysi alla. "
Täytyy todeta että T-Unit on oikeassa ainakin yhdessä asiassa; liian moni ihminen turvautuu valmiiksi pureskeltuun tietoon sen sijaan että ajattelisi itse.
Jaaha, valoviikate1 heittää oikein kunnon herjan haukkumalla jo otsikossa transsukupuolisia. Niin sitä pitää.
Ei kaikki koe tuota haukkumiseksi. Tietysti se on ehkä vähän tökerö tapa aloittaa foorumikeskustelu, mutta itse kutsun itseäni transuksi. Ymmärrän kyllä senkin, että kaikki eivät siitä sanasta pidä.
Miksi sukupuolivähemmistöjen pitäisi hyväksyä halveksiva nimitys kun muutkaan vähemmistöt eivät hyväksy sitä. Jopa Suomessa jouduttiin muuttamaan n***suukkojen nimi ja lakritsipatukoiden käärepaperin kuva kun USA:n vähemmistöryhmä koki nimityksen halventavaksi. Samoin suomalaiset muut vähemmistöryhmät eivät halua että heitä nimitellään halveksivilla nimityksillä. Miksi sukupuolivähemmistöjen pitäisi sietää vastaava. Se että käytät itsestäsi halveksuttavaa nimitystä, ei tee sitä hyväksyttäväksi. Mutta se toimii huonona esimerkkinä muille ihmisille jotka eivät tajua käyttävänsä halveksivaa nimitystä, eihän suomalaiset vielä 1900 -luvun puolivälissä tajunneet että n-sanan käyttö oli kiellettyä.
Parasta olisi että lopattaisit transu -nimityksen käyttämisen koska se koetaan halveksivaksi nimitykseksi. Ajattele itsestäsi mitä haluat, mutta älä tuo sitä julki.
Jos et koe itseäsi mieheksi niin se on ok mutta puhu reilusti itsestäsi transmiehenä.
Mielestäni sanan pitäisi ensin olla selkeästi kielletty ennen kuin transihmiset pystyisivät omimaan transu sanan ja käyttää sitä itsestään tai toisistaan leikkimielisesti.
Tällä hetkellä transu sanaa voi ihan hyvin käyttää julkisessa mediassa ilman, että siitä tulee mitään seuraamuksia.
Sanan loukkaavuus ei voi riippua sen esittäjästä, kuten muutkaan väitteiden totuusarvot.
Näinpä, se onkin hassun jännä miten yleisiä ovat nämä "sori en tienny" -tilanteet suhteutettuna siihen väittämään, että sanan käytön taustalta pitäisi aina löytyä halveksiva asenne!
Kysymys itsellesi: miksi pitäisi omaksua kyseenalaistamatta näkemys, että jokin sana on loukkaava, vain siksi että joku yksittäinen tyyppi jossain on saanut päähänsä väittää sitä sellaiseksi? Onko se rationaalisen ihmisen käytöstä? Sana "mutakuono" esimerkiksi sisältää selviä suomenkielisiä sanoja yhteydessä, jossa niillä selkeästi viitataan johonkin ominaisuuteen, joka ilmeisesti on puhujan mielestä huono ominaisuus, joten sellaisia sanoja voidaan pitää loukkaavina. Mutta n*keri ei tarkoita yhtään mitään. Se on sana joka on keksitty kuvaamaan afrikkalaisia ihmisiä neutraalisti kun jokin sana piti olla. Sitten joku riemuidiootti satoja vuosia myöhemmin saa päähänsä että se on halventava vain sillä perusteella että se keksittiin aikana jolloin mustia pidettiin huonompina. Minä en ainakaan tällaista paskalogiikkaa tue. Käytän sanaa n*keri, koska minun käyttämänäni se ei ole loukkaava, koska en ymmärrä miksi sen pitäisi olla. Jos joku loukkaantuu siitä sittenkin, vaikka tietää että minulla on rationaaliset syyt pitää sitä normaalina sanana, vika on hänessä itsessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11509525/#comment-61863226
Tosiaan eiköhän se henkisen väkivallan kriminalisointi ankarilla rangaistuksilla olisi hivenen verran tärkeämpää kuin transu-sanan käytöstä nillittäminen. Vaikutukset kansakuntien mielenterveyteen ovat nähtävissä ylläolevassa linkissä. Haluaisin kuulla milloin jollekin on tapahtunut vastaavaa transuttelun tms. ei-henkilökohtaisuuksiin menevän "epäasiallisen" ilmauksen käytöstä.
Tuollaista tapahtuu jatkuvasti transuttelun seurauksena, mutta jos haluat tarkkoja päivämääriä, niin 28.2.2002 ja 11.9.2001.
Ei kysymys ole mistään yksittäisestä tyypistä, vaan kysymys on aika monesta tyypistä, jotka ovat nimenomaisesti käyttäneet transuttelua henkisen väkivallan välineenä. Siksitoiseksi, sana "transu" on epätarkka, niin kuin cissien ilmaisut ylipäätään ja johtaa enemmän harhaan kuin antaa mitään täsmällistä tietoa. Ihan hyvin voidaan verrata siihen sinun sanaasi n e e k e r i, joka toden totta oli neutraali sana silloi, kun esimerkiksi minä olin lapsi, mutta nykyään se on lähinnä hommailijoiden käytössä ja sovellettuna esimerkiksi somaleihin ja muihin haamilaisiin on sitä paitsi virheellinen.
Suomileijonakaan ei ollut loukkaava, mutta kun siitä tuli symboli, jota väkivaltaiset persuilijat käyttivät, niin siitä on tullut loukkaava.
Luetko myöskin vain 1960-luvun lehtiä vai miksi et halua seurata omaa aikaasi? Puhutko yhä edelleen slangisanoin, joita ei olla käytetty sitten 1950-luvun?
Tällä hetkellä ja tässä ajassa n e e k e r i stä on tullut loukkaava sana ja transusta kanssa.
WTC liittyi transutteluun miten?
Oletko joku islamofoobikko?
Miksi pitäisi olla aikakautensa orja? Historia antaa perspektiiviä moneen asiaan ja siihen perehtyminen saa huomaamaan, että nykyajan totuudet eivät ole mitenkään ainoita ja ikuisia.
Ei mitenkään, se on vain helppo päivä muistaa. Sinällään kertoo paljon cisihmisistä, että kun koko muu maailma katsoo liekehtiviä kaksoistorneja, näillä on mielessä vain transuttelu.
Sitä kutsutaan "historiasta oppimiseksi" ja se sinulta puuttuu.
Itse olen pre-op ftm ja olen huomannut, että vaikka yhä haluan hoitoja, niiden tarve ja "kiireellisyys" ovat vähentyneet kun muutin toiseen kaupunkiin, paikkaan missä kumppanini ja muut ihmiset kohtelevat minua miehenä. En ole luopunut siis suunnitelmistani hakeutua hoitoihin, mutta ei ole enää tulipalokiire perseen alla.
Jos sitä, onko ihmisellä vulva vai penis, pidettäisiin aidosti yhtä epäolennaisena juttuna sukupuolen kannalta kuin esim hiusten pituutta, olisin ehkä tyytynyt kivesten poistoon. En ole missään vaiheessa kaivannut erityisesti emätintä vaan mulle olisi riittänyt joku "saunauskottava" ratkaisukin ilman sisätilaa, mutta kun nyt kuului pakettiin niin hyvä näin. Olen iloinen kun rinnat kasvoivat sopusuhtaisen kokoisiksi, mutta ajattelinko että mulla "kuuluu olla" rinnat? Eihän kyse ole yksittäisistä ruumiinosista, kokonaisuus ratkaisee.
Siellä autiolla saarella en varmaan tajuaisi mitä pitäisi tehdä mutta voisin pahoin, niinkuin täällä oikeassakin maailmassa ennenkuin tajusin että transitio on välttämätön.
Hmm..mutta mistä sitä taas tietää voiko silloin oikessti pahoin pahoin. Tulee mieleen: kumpi ensin, muna vaiko kana.
Itse yritin, elää ns. transgenderinä eli naisena miehen kropassa välittämättä muiden ihmisten asenteista mutta ajan mittaan minua alkoi ahdistamaan kuinka mieshormonit tuhoavat naiseuteni ikääntymisen myötä joten oli pakko mennä tutkimuksiin.
En usko, että kukaan hakeutuu hoitoihin syrjinnän vuoksi.
Ja transmiehiä ahdistaa kuinka naishormonit tuhoavat heidän mieheytensä, vai?
Tuskin ne hormonit tuhoavat miehuutta tai naiseuttakaan. Kaikki mitä on löytyy jo sisältä, siihen ei aina tarvita skapellin viiltoja.
Itse asiassa kyllä. Ilman naishormoneja kroppa olisi ainakin suht neutraali tai poikamainen, vaikkei nyt suoranaisesti miehekäs.
Mitähän nyt oikein tarkoitat? "Transu" on haukkumanimi transvestiiteille, drag queeneille tai transvestisille fetishisteille ja sitten kuitenkin puhut sukupuolenkorjausleikkauksista.
"eli olisiko teille ihan ok, että teillä on jalkojen välissä, mitä on, jos kukaan ei syrjisi teitä, katsoisi nenänvartta pitkin tai ajattelisi sitä-tai-tätä eli lähteekö halu korjaukseen siitä, että muut ihmiset eivät suhtaudu teihin luontevasti/hyväksy teitä sellaisena kuin olette?"
Ei, ei se siitä riipu lainkaan. Tämä on mun henkilökohtainen kannanottoni ja minä olen monen mielestä vanhanaikainen, kun sanon niin, mutta sanon silti. Kehossa oleva ylimääräinen kehonosa nyt vain tuntuu valtavalta, luonnottomalta pahkuralta, joka ei siihen kuulu. No, vähän niin kuin jos olisi sananmukaisesti k y r p ä otsassa.
"Jotkut kritisoivat sitä, että transsukupuolisen pitäisi korjata kehoaan kelvatakseen naiseksi tai mieheksi kulttuurissamme. Monet transsukupuoliset itse myös pohtivat, miksi heidän oikeastaan pitäisi muuttua, jotta he tulisivat hyväksytyksi omana itsenään. Mikseivät muut voisi hyväksyä heidän naiseuttaan tai mieheyttään - ilman kehon korjaustakin?"
Tässä on taas "jotkut" ja "monet" eli vastaus löytyy ihan tästä tekstistä, jos viitsit lukea. Minä en oikein myöskään tykkää sanan "transsukupuolinen" viljelemisestä tuossa tapauksessa . Se on lähtenyt kai lähinnä siitä, että ainakin miesten leikkauksiin, mutta myös naisten, liittyy huomattavia lääketieteellisiä riskejä ja kaikki eivät ole valmiita niitä ottamaan. Se on ihan fiksu päätös, jos pystyy elämään sen kanssa.