saa sielunkumppanuus -ajatukset liikkeelle?
mikä on se jokin
hänessä joka
17215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sellainen ihana rauha hänen lähellään, tuntui ettei minulle voi tapahtua koskaan mitään pahaa hänen lähellään. Hän tuntui kovin tutulta heti ensi hetkestä lähtien, todella kuin olisi tunnettu aikaisemmin. Ja kun näin hänet ensimmäisen kerran, ne silmät, voi hyvänen aika, miten kauniit silmät miehellä.
Hassuinta tässä koko jutussa on että ennen kuin tapasin hänet, "näin" hänet "mielessäni", siis jonkinlainen "enneuni" keskellä päivää. Ihan outoa mutta pyörittelin mielessäni hänen etunimeään ja ajattelin että siinäpä on kaunis nimi, enkä siis edes ollut nähnyt häntä vielä.
Minun lähelläni ei voikaan. Mikset siis jo hyppäisi autoon ja huristelisi tänne??
Kuulostaa kauniilta tarinalta. Päädyittekö yhteen?
ei, ikävä kyllä ei päädytty yhteen... ajattelen häntä usein
ettehän te mitään sielunkumppaneita sit olleet..oikeet sellaset kuuluu toisilleen ja elävät uskollisina yhdessä hamaan tappiin saakka. Kuten minun vanhempani yli 60 vuotta yhdessä, se on sitä sielunkumppanuutta..
ei se ole ihan noin yksinkertaista...
aloittajan oma kuvaelma.
nimenomaan on.
ehkä hänessä on jotain samaa kuin sinussa. tapa katsoa, liikkua. tunnistat hänessä saman tyylisen ihmisen kuin sinä. se tuttuus voi tulla tuostakin
Fyysinen ja henkinen vetovoima hänessä on kovin tuntuvaa.
Hänestä huokuu tuttuus ja turvallisuus, minun on jotenkin parempi ja rauhallisempi olla, kun hän on lähettyvillä. Mieletön vetovoima. Katsoessamme suoraan silmiin (liian harvoin), tuntuu kuin näkisin suoraan hänen sieluunsa. Ihan kuin "tietäisin" mitä hän ajattelee....tunnen hänet sydämessäni ja muutenkin kehossani, vaikka en tietäisi missä hän on.....jatkuva kaipuu hänen luokseen, ihan jatkuva....tuntuu kuin en olisi kokonainen ilman häntä....
onko tuo nyt just sitä limirenssiä
aloittajan oma kuvaelma.
ei ollut aloittajan;)))))
Lisäyksenä vielä, että pimputtelija kuvasi myös hyvin. Ihan samalla tavalla minäkin tunnen omaa sielunkumppaniani kohtaan...enkä minäkään todellakaan päästä ketään yleensä ihan "lähelle".
En päästä helposti ihmisiä lähelle, joita en tunne. Mutta hän mursi suojamuurini, ennenkuin edes olin kommunikoinut hänen kanssaan. Sama jatkui, kun pääsin tutustumaan häneen. Siitä huolimatta, että jännitin ja olin "jäässä" hänen seurassaan, niin koin voivani olla oma itseni hänen seurassaan. Mielenkiintoinen kokemus, hänellä rauhoittava vaikutus muhun ja nautin niin hänen seurassaan, ettei ajankulua huomaa, toisaalta hän saa myös itsessäni jonkun villin puolen esiin. Tuntui myös, että on jokin sellainen ymmärrys toista kohtaan...vaikea selittää...vaikka hän sanoisi tai tekisi mitä niin häntä ymmärrän, osasi lukea hyvin myös toisen äänen sävyjä...
aloittajan oma kuvaelma.
huomasin ihan saman