Irtisanoutuminen

Minä sanoin itseni irti vakkariduunista jäin vuoden sairauslomalle.

Lepäsin psykoosini pois ja menin toiseen työpaikkaan. Minut sairastutti ilkeä ja kiero työympäristö.

Enää ei yksikään työpaikka ole sen arvoinen, että menee terveys

Selvitä asia työkkäristä/kelasta. Mulla oli määräaikainen työsopimus jonka aikana sairastuin työuupumukseen sen loppuvaiheessa. Menin sairaslomani jälkeen kahdeksi viikoksi töihin sopimukseen loppuun asti. Se oli yhtä helvettiä. Olisivat halunneet jatkaa sopimusta, mutta päätin valita terveyden enkä jatkanut. Ilmoittauduin työkkäriin jossa kerroin koko jutun. Mulle ei tullut karenssia. Kuukauden päästä sain työkkäristä työpaikan tiedot johon piti hakea. Se oli se sama työpaikka!!! Otin työkkäriin taas yhteyttä (eri virkailija hoiti tätä asiaa) ja kerroin koko jutun. Ei tarvinnut hakea paikkaa enkä saanut karenssia. Tämä tapahtui v.1997 joten en tiedä nykysysteemejä asiassa.

Mulla ainakin vaikutti se miten työnantaja kirjoitti työtodistukseen. Yhdelle oli laitettu että työsopimusta olisi työnantajan puolelta tahdottu jatkaa ja hälle tuli karenssi.

Irtisanouduin samoista syistä helmikuussa, työsuhde päättyi maaliskuussa. Heti työkkäriin ja työttömyyskasssaan vaikka olin sairauslomalla. Karenssi(3kk) kului maalis-kesäkuussa.

Mietin itse juuri samaa asiaa, koska olen itsemurhan partaalla. Eli jos vakituisesta työsuhteesta irtisanoo itsensä sairauslomalla ja sairaus jatkuu esim 4 kk ja on Kelan sairauspäivärahalla, niin mitäs sitten kun/jos olet terve, niin tuleeko työttömyysetuuteen 33 kuukauden karenssi siitä että on itse irtisanonut itsensä?

Tässä minun tarinani. Olin työuupunut, sairaslomalla narsistisen pomon syntipukkikohun vuoksi. Olin masentunut. Luulin että minussa oli kaikki vika. Etsin sopivaa terapeuttia, mutta rahapulassa en sinne voinut mennä, sillä kelan omavastuu psykoterapiassa oli sekin silloin liian iso sairaslomalaisen budjettiin. Sitten mun eläkevakuutusyhtiö ohjasi minut ammatilliseen kuntoutukseen ja siellä sellaisen oman valmentajan kanssa kaiken muun ohessa yhdessä järkkäiltiin mulle oppisopimuskoulutus uuteen työhön. (Ihan eri alalle kuin missä olin!!) Mä koin, että se oli mulle parempi ratkaisu kuin yksikään psykoterapeutti missä oon käyny, vaikka se ei siis ollu mitään terapiaa. Toki paljon juteltiin asioista ja tää valmentaja tuki mua ja sain purkaa siellä pahaa oloani ja pelkojani työelämää ja esimiestäni kohtaan. Luotin tähän jotenkin enemmän kuin terapeuttiin tai ystäviin.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain ihan oikeaa apua, minulle se toimi terapiaa paremmin ja bonuksena tuli uusi duunipaikka, sillä yksin en olisi varmaan uutta työtä löytänyt tai edes jaksanut sitä etsiä. Nyt vasta pitkän ajan päästä tajuan, että on olemassa mukavia työpaikkoja ja minä olen oikeasti ihan hyvä työntekijä. Tämän kaiken kokeneena voin todella sanoa, että kannattaa poistua narsistisesta työyhteisöstä ennen kuin on liian myöhäistä! Näin jälkikäteen ajateltuna työpaikan vaihto oli kaikkein tärkeintä toipumisessani.