....kun uni ei tahdo tulla, että kun minulle aina opetettiin koulussa että paha saa palkkansa, eli pahuus kostautuu, niin milloin tämä mahdollisesti tapahtuu? Itse olen jo menettänyt kaiken toivon normaalista elämästä, masennus ja yksinäisyys valtaa mielen. Samaan aikaan kun koulukiusaajani ovat perustaneet perheitä jne.
Vahva tunne on ettei kohtalo sitä "palkanmaksua" tule tekemään.
Vahva tunne on ettei kohtalo sitä "palkanmaksua" tule tekemään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuoleman jälkeen vanhana viimeistään näkevät ja kokevat aiheuttamansa. Mutta elämän aikana heillä voi olla vaikeuksia, ei kenenkään elämä ole välttämättä ruusuilla tanssimista. Tai jostain se tulee esiin.
Ehkä se kiusaaminen jatkuu muualla, aika moni tajuaa välttää kiusaajatyyppiä. Kulisseja parisuhteet joillakin tai kasvetaan erilleen, et voi tietää mitä siellä takana on. Töitä ne painavat tukka putkella ainakin. Ja on kiire kotonakin lapsia omaavilla.
Voit sanoa mielessäsi sanottavasi heille. Tai kirjoittaa, vaikkei koskaan lähettäisi sitä. Luulen etteivät he edes uskaltaisi pyytää anteeksi, vai uskaltaisivatko. Ja mitäpä se auttaa jälkikäteen, ei "anteeksi" muuta tekoja (toki hyvä jos tajuaa ja pahoittelee mutta..). He jäävät palveluksia velkaa seuraaviin elämiin kenties. En usko että sitä villasella painetaan, väärät teot selvitetään aina sitten kun aika on.
Itsekin olen joutunut monesti tiettyjen ihmisten kanssa tekemisiin. Tunnistan jo kaukaa ja koitan välttää. Mutta, netissä ahdistelijat ovat joskus ehtineet sanoa pahaa. Se on ahdistavaa kyllä. Vaikka mielellään sitä ei ajattelisi. Miten sairaita kiusaajia netissäkin on ollut, ei voi muuta sanoa, pelkkää törkyä on tullut näppikseltä heillä.
Jos olet nuori, anna ajan kulua, koska se voi auttaa elämää. Unilääkkeitä itse käytän. Ehkä jatkossa muutakin. Jos on joutunut syrjityksi ja kiusatuksi, se kyllä loukkaa joka päivä. Sen kanssa tai ohella voi elää. Mutta toki tulee pohdittua itse kunkin.. Olen luottanut ja rakastanut, sitä on käytetty törkeästi hyväksi. Väärinymmärrykset myös voivat vaivata. En ole ulkoisesti ollut kai ihanne kaikille > torjuntaa.
Joidenkin ihmisten (kiusaajien) vanhemmilla tai kavereilla on voinut olla huono esimerkki lapselle aikoinaan ja kiusaajilla on ollut myös huono itsetunto. Kypsymätön kiusaa. Jotkut ovat ihmisenä (sieluna) kehityksessään sillä asteella, ettei hyvää käytöstä voi odottaa kun ei sitä millään tule. Miksei kukaan puuttunut, sekin aina mietityttää. Jotkut ihmiset elävät kuin olisimme eläimiä, kuitenkin olemme sielullisia ja arvokkaita. Tuntevia ja fiksuja. Voit menestyä hyvin elämässä omalla tavallasi ja omilla osa-alueillasi, siinä mitä haluat.
Ei ole itsellekään kiva mennä ihmisten pariin, vaikka voisihan siellä joku olla joka on aito. Mutta kun kiinnostus pitäisi olla itsellä ja toisella, eikä vaan toisella. 30 vuotiaana on vielä haastavampaa mennä joukkoon, koska tuntuu että kaikilla on jo joku kumppani tai ollut vuodesta kivi lähtien. Miten tunkea siihen väliin, ei mitenkään. Suomi on pieni maa. No toivossa on hyvä elää.
Kannattaa miettiä omia kiinnostuksia, entä voiko kotona tehdä jotain kivaa tai hyödyllistä. Kävellä ulkona, tai mennä jonnekin joskus. Aika näyttää mitä hyvää tulee, kannattaa pitää ohjaksista kiinni ja antaa hevosen viedä eteenpäin. 10 vuoden päästä voi tuntua erilaiselta tai sitten ei, mutta ainakin on hyvääkin tullut.
En viitsi mainita kauanko olen ollut yksineläjä, eikä kukaan kaipaa. Paitsi vanhempi ehkä joskus harvoin. Rakkaus satutti myös. Mutta elämää on edessä ja kesää vielä. Päivä kerrallaan eteenpäin. Ylipaino, pienikin, ei tee yhtään helpommaksi lähestyä ihmisiä. "Sitten kun" olen tiputtanut niin ja niin paljon, sitten uskallan lähestyä - on ajatuksissa. Se vie itsevarmuutta. Aina etsii vikoja itsestään koska joku ei aiemmin hyväksynyt minua. Ja kun ei itseä kiinnostavaakaan noin vaan löydy. Kaikille muille on tuntunut löytyvän. Mutta parempi yksin kuin huonossa suhteessa tai ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, se olisi väärin kaikiia kohtaan.
Jos joskus pääset asiassa johonkin suuntaan, muista ettei sinusta itsestäsi tule syrjijää koskaan. Sillä olen nähnyt että niinkin on käynyt kiusatuista on tullut kiusaajia, tai pahiksia. Se on paha merkki. Ole mieluummin sillä hyvällä puolella aina, toki ei sinisilmäinen. Kiusaajasi ovat erehtyneet pahemman kerran ja tehneet elämässä väärin. Kyllä he tosiaan joskus joutuvat selvittämään asiat, luulen. Tai ymmärtävät asiat. Oli se päivän tai 70 vuoden kuluttuja, mutta niin on. Hyvyys hallitsee nimittäin, eikä pahuus. Kirjallisuudesta ja nettisivuista voisi olla myös apua sinulle ja muitakin on samassa tilanteessa.
Kosto pitää jättää Korkeimmalle. itseäsi parhaiten autat, kun lakkaat tarkkailemasta toisten elämää ja et vertaile omaasi heihin. Katkeruus, kosto ja itsesääli kun vai ruokkivat itseään ja oma pahaolosi vain enentyy. Enpä yhtään ihmettele, jos valvot öitä, jos mielesi kiehuu sappea.
Siis nämä vihasi kohteita unettomuutesi tavoita: he lepäävät tai valvovat riippumatta sinun tunteistasi.
Ei, kohtalo ei toimi niin, että "paha saisi palkkansa". Millähän oppitunnilla sellaista on ylipäänsä opetettu, uskonnon tunnilla?
Kuten itsekin olet huomannut, kiusaajasi ovat menneet elämässä eteenpäin, vain sinä olet jäänyt kiinni tapahtuneeseen. Kiusaaminen on ollut väärin ja julmaa eikä siihen ole ollut oikeutta, MUTTA katkeruus vahingoittaa vain ja ainoastaan itseäsi. Oikeasti: vain ja ainoastaan itseäsi. Vaikka miettisit kuinka kamalia rangaistuksia kiusaajillesi, he eivät saa "palkkaansa", vain oma elämäsi kärsii.
Jätä mennyt taakse ja katso eteenpäin.
En kamalasti välitä tällaisista "syöpäsairaan äidin elämänohjeista", etenkin kun ne kaikki ovat tuttuja erilaisista elämänohjekirjoista, mutta lue ainakin ohjeet 2, 3, 12 ja 15 http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288569900313.html
Jos sää joudut kouluissa tällaisten vainoojien uhriksi, hyvin harvoin systeemi
tekee mitään näille vainoajille. Se, mitä se tekee on, että pahimmillaan ne
pistää sun, uhrin syömään zombilääkkeitä joilla sun pääs turrutetaan
tohjoksi jotta sä jaksat käydä sitä päivittäistä riekaleiksi repimistä kärsimässä
siellä.
Näin se oikeasti menee monella paikkakunnalla.
Opettajat itse on varustettuna sillä asenteella, että kyllähän niiden joidenkin
kuuluukin toimia noin, se kuuluu heidän ikäkautensa kehitysvaiheeseen.
Siinä sulle sitä oikeudentajukäsitys vahvistusta, sulta uhrilta nuppi
turraksi ja vaurioituneeksi zombilääkkeillä, jotta riekkujille on säyseämpi uhri,
jota kohtaan jatkaa toimintaansa, opettajien hiljaisella hyväksynnällä.
Näin se menee kun se oikein menee.
Tämä systeemi on suuri vitsi.
Lopetetaan jo tuo moska, että kiusaajilla olisi "huono itsetunto" tai heillä itsellään olisi paha olo, jonka he tuovat ilmi kiusaamalla heikompiaan, m'kay? Kylmä tosiasia on, että nämä kiusaajat ovat yksinkertaisesti ilkeitä, julmia ja pahansuopia ihmisiä. Eivät mitään väärinymmärrettyä, jotka kaipaavat pään silitystä.
Paha saa palkkansa, ja hyvän palkan saakin! Niin se vain menee. Me karvattomat simppanssit palvomme voimaa ja heikkous iljettää meitä.
Aloittaja, valitettavasti sinulle ei todennäköisesti koskaan koita "normaalia" elämää. Kerran kiusattu, aina kiusattu. Totu siihen, sillä muuta ei ole luvassa. Tuskin saat koskaan lapsia, tai edes parisuhdetta, etenkään jos olet mies.
Näin olen ajatellut itsekkin eli ei tule olemaan perhettä eikä lapsia, parisuhdetta ei ole vielä tähään ikään mennessä ollut joten jotta semmosen jostain löytäisi pitäisi löytää suurinpiirtein samassa jamassa oleva nainen. Hankalaa tai oikeastaan mahdotonta.
Se tässä siis on että kun vuosikausia on jo menty alas ja aika kuluu niin sitä lopettaa sen normaalin elämän haaveilemisen (olen jo jäljessä ikäisteni kehitystä) ja ainut mitä jää on nämä kostofiilikset. Hiljalleen ystävät alkavat karttaa ja häviävät kokonaan.
Kun on nukkunut huonosti ja herää niin hetken aikaa on aivan uskomattoman ahdistava olo, ikäänkuin kaikki huonot tapahtumiset olisivat hetken aikaa harteilla. Olen aika varma että olen muuttunut aikalailla henkilönä tässä parina viime vuotena.
Henkisesti en surisi mitenkään jos kiusaajani kuolisivat vaikka tuttuja ollaankin ja pakosta vietetty vuosia yhdessä. Silloin nuorempana minulla oli ajatus että vielä minä näytän niille, oli siis tällaista lapsen uskoa vailla oikeaa ymmärrystä siitä miten tässä maailmassa elämä kulkee. Nyt ei enää tunnu siltä että oikein mitenkään voi näyttää mitään, ainakaan positiivisesti koska energiat opiskella, hankkia töitä ja pitää yllä fyysistä kuntoa ovat nolla.
Oikeesti voimia!
Sun tilanteesi on aika paha, mutta niin tää elämä on joillekkin koko ajan epäreilua ja voi tuntua ettei se aurinko ikinä paista sinne risukasaan!
Itse olen kokenut monia raskaita juttuja ja välistä on tuntunut että mitä järkeä enää jatkaa.
Ainoo millä voit muuttaa sun ongelmat voitoksi on itse SINÄ. Oikea ajattelu auttaa paljon! Esim.
Toivot parisuhteen ja lapsia? Sun pitää siis etsii vaimoke. Joo nyt sanot että helpomminsanottu kuin tehty? Ensimmäisenä sun pitää päästä eroon sun elämässä kuormittavasta asioista, ajatuksista ja olettamuksista. Mitä pelkäät? Vai pelkäätkö mitään? Ajatteletko itsesi turhaksi ? Miten koulukiusaaminen on käsitelty? Oletko jäänyt yksin ajatusten kanssa? Luuletko ettei ihmiset pidä sinusta?miksi?
Kaikki lähtee susta itsestä ja mahdollisesta auttajasta! Jo yksi ihminen voi auttaa näiden asioiden käsittelyssä. Onko ketään? Siskoa, äitiä, kaveria? Jos ei niin sitten on esim. Psykologit ja psykiatriset sairaanhoitajat. Kirkolla on myös diakoni joka voi kuunnella, mutta uskon että sun tapauksessa paras olisi löytää hyvä psykologi jonka kanssa kemiat kohtais ja voisit purkaa sun menneisyyttä jne. Myös se että sun pitää haluta taistella paremman itse-tunnon tai mikä sulla onkaan puolesta. Halu "parantua" ikävistäkin asioista, traumoista on myös sun käsissä! Masentuneen on sitä vaikea tajuta jos on muutenkin niin lytätty olo. Mutta yritä edes, se voi tuoda sun elämän paljon upeemmaksi mitä olisit voinut ees kuvitella!
Olisin suorastaan iloinen, jos entiset kiusaajani kuolisivat, ja toivottavasti vielä hyvin tuskaisella tavalla. But no such luck, korkeintaan itse tässä kärsin. Huono onni kun tuntuu kasautuvan ihan samalla tavalla kuin hyväkin. Joten leikin hyvää ihmistä ja toivon kaikille pelkkää hyvää. Kohtalo on k*sipää, joka potkii perseelle minkä ehtii.
Jep, miltei mahdotonta meidän kaltaisemme (hetero)miehen on löytää puoliso. Jos yrittää, saa lähinnä vastaansa torjuntaa ja pilkkanaurua. Siinä sitten rakennat itsetuntoasi uudelleen, vain siksi, että seuraava vastaantuleva naikkonen voi sen taas romahduttaa. Herää kysymys, miksi vaivata itseään?
Vastasin omaan kysymykseeni niin, ettei itseään pidä kiusata. Teen kyllä vieläkin aloitteita naisille, omaksi huvikseni huumorimielellä. Yritän keksiä mitä absurdimpia iskemiskeinoja/lauseita, ja naureskelen lopputuloksille. Kesäisin katselen kauniita kesäasuisia naisia, en toki tuijota, mutta ahmin silmilläni. Töissä käyn siksi, että voin ostaa nk "tyttöystäväkokemuksen" suomalaisilta opiskelijatytöiltä. Siihen riittää, että on rahaa, ja käyttäytyy hyvin. Naamalla tai luonteella ei ole väliä.
Suosittelen sinulle samaa. Kun olet kokeillut eri "ammattilaisia", huomaat kyllä kenen kanssa synkkaa. Hyvän kokemuksen jälkeen virtaa riittää viikkokausia. Sinun pitää kuitenkin varoa, ettet käy liikaa yhdellä. Silloin ihastut ja vain satutat itseäsi. Kerää pienimuotoinen haaremi, ja vaihtele partnereita usein. Hyväksikäytä heitä, kuten elämä on hyväksikäyttänyt sinua. Tai no, eihän se hyväksikäyttöä ole, saavathan he palkan, ja tietävät kyllä pelin hengen.
"Yritän keksiä mitä absurdimpia iskemiskeinoja/lauseita, ja naureskelen lopputuloksille."
Ja sitten ihmettelet, kun ei löydy puolisoa.
Valtaosa heteromiehistä edelleen löytää parin itselleen, ja valtaosa heistä on ihan tavallisia eikä mitään alfauroksia.
Seksin ostamisessa ei ole mitään pahaa silloin, kun myyjä on ammattilainen eikä ihmiskaupan uhri.
Haha, siksi minä juuri muutinkin strategiaani, kun ei sillä vanhalla(kaan) löytynyt puolisoa. Toki minä tajuan, ettei löydy tällä uudellakaan, mutta tässä onkin erona vanhaan strategiaan se, että tässä saan itse nauraa.
Epäilemättä valtaosa heteromiehistä löytää kumppanin, mutta kuten varmasti tajuat, me täällä emme ole valtaosan edustajia, vaan sen heikomman osan. Meille puolison löytäminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin lottovoitto.
Ihmiskaupan uhriin en ole näiden vuosien aikana törmännyt, ainakaan tietoisesti, sillä olen aina pyrkinyt suosimaan suomalaista, etenkin näitä opiskelijatyttöjä, joita Suomessa on, kiitos kalliin asumisen ja matalan opintotuen, ilmeisesti loppumaton varasto. Alkuaikoina kokeilin myös maanosamme itäisen osan ammattilaisia, mutta eivätpä ne juuri eronneet siitä kuonasta, mitä baarista saa raahattua kotiinsa. Suomalainen opiskelijatyttö ja palveluna "tyttöystäväkokemus", se pitää elämäniloa yllä.
Olet ymmärtänyt väärin. "Paha saa palkkansa" tarkoittaa että pahoille kertyy kaikki maallinen mammona, mutta henkistä hyvää vähemmän. Ulkoisesti kaikki voi näytää hyvältä ulkopuolisen silmin, mutta jos sielu on ontto ei voi olla onnellinen edes miljoona euroa munillaan.
Ei saa katkeroitua. Silloin et ole sen parempi kuin se paha. Onnellisuus on kiinni sellaisista pienistä asioista, joita huomaa parhaiten vain köyhänä ja vaatimattomana. Kun ei ole varaa ostaa maitolitraa, löydätkin muutaman panttipullon ojan penkalta - ja saat ostettua sen maidon. Rikas ei tällaista onnea löydä koskaan. Kun kaikki turha on karsittu, onni on helpompi havaita.
Jaa hyvää muille, auta ja ole ystävällinen. Siitä saat enemmän kuin annat.
"Jaa hyvää muille, auta ja ole ystävällinen. Siitä saat enemmän kuin annat. "
Ja minä väitän edelleen, että insesti sukurutsa sukukunnissa ja tämmöisiä
täynnä olevalla paikkakunnalla tuollainen elämäntyyli johtaa omalla
kohdalla suuriin vaikeuksiin ja ongelmiin.
Siellä pitää toimia tarkalleen päinvastoin, opetella joka päivä iskemään
takaisin heti ja sillä sekunnilla kun saa lyönnin osakseen, näiden
"ihmisten" kanssa on opittava käyttämään ruoskaa ja sen käyttöä
säännöllisesti ei pidä arkailla.
Jos et opi, ne tuhoaa sun.
Hei! Mikä ketään pitää sellaisissa paikoissa, joissa ei ole hyvä olla? Kamat kasaan ja muutto! Yksinäisyys yhdessä on paljon pahempaa kuin yksin oleminen. Terve itsekkyys ei loukkaa ketään, itsestään täytyy huolehtia.
Minä ainakin koen olevani itse vastuussa onnellisuudestani. Ja olen tehnyt sen eteen välillä kipeitäkin ratkaisuja. Kun luopuu jostain, saa jotain muuta tilalle.
Kiltteys voi olla sairaus. Siinä haluaa vain miellyttää muita tullakseen hyväksytyksi, ja se onkin sairasta itsekkyyttä. Ei ole helppoa oppia arvostamaan itseään, jos on oppinut "kiltiksi". Kiltin vastakohta ei ole paha tai ilkeä, vaan reilu.
Minä harjoittelen reiluutta. Välillä sorrun kiltteyteen ja siitä tulee vain paha olo.
[Välillä sorrun kiltteyteen ja siitä tulee vain paha olo ]
Tekstiäsi on ilo lukea, mutta minkälainen kiltteys tuottaa pahaa oloa?
Tarkoittaako se vaikkapa sitä että kun toinen sanoo "anna rahaa", niin annat sitä ja harmittelet sitä jälkeenpäin? Vaiko sitä että kun toinen tönäisee, niin kaadut ja ihmettelet asiaa itseksesi.
Kiltteyshän ei ole sitä että tulee hyväksikäytetyksi, vaan tekee jotakin ilman että odottaa vastapalvelusta, tai ettei moiti toista yhtään tarpeellista enempää - tai vähempää.