Kun ihminen sivistyy liikaa, hänen järkensä alkaa hämärtyä. Erityisesti niin sanotun konstruktiivisen filosofian yleistyminen ja väärin ymmärtäminen aiheuttaa suurta vahinkoa paitsi kasvavassa nuorisossa niin myös päätöksentekijöissä. Yksi tällaisen hämärtymisen ilmenemismuodoista on noussut häly niin sanotuista Kreikka -vakuuksista. Nythän toiset ovat ymmärtävinään, että meillä vakuudet on ja sitten taas toiset väittävät aina suuria lehtijulistuksia myöten, ettei mitään vakuuksia ole olemassakaan.
Mainittu konstruktiivinen filosofiahan väittää, että kaikki tieto löytyy ihmisestä itsestään. Siis mitään ihmisen ulkopuolista tietoa ei olisi olemassakaan. Näin ollen esimerkiksi koulumaailmassa opettaja olisi täysin tarpeeton olento. Sen sijaan opettajan ammentama tieto löytyisi oppilaista itsestään, jos se vain saataisiin jollakin ilveellä kaivetuksi näistä oppilaista ulos. Niinpä sitten moderni didaktiikka lähteekin siitä, että pannaan oppilaat erilaisiin ryhmiin, hienosti ilmaistuna workshoppeihin, pähkäilemään maailman menoa ja siinä pähkäillessä oikein oppimaankin. Siinä oppilaiden resuneeratessa tieto sitten välittyy oppilaalta toiselle eikä opettajaa siis tarvita lainkaan ellei nyt sitten erilaisten faciliteettien luomisessa, kuten luokan puhtaana pitämisessä, lämmityksessä ja mahdollisen oppimateriaalin jakamisessa.
Nyt kun sitten tieto on sama kuin yksilön tieto, niin eipä ole ihme, että tietoa on tasan yhtä monta kuin on tietäjääkin. Sama pätee tietysti Kreikka -vakuuksiinkin. Niillä, jotka ovat vakuudet neuvotelleet on luonnollisesti erilainen tieto kuin niillä, jotka eivät ole näitä Kreikka -vakuuksia nähneetkään. Se taas, että joku auktoriteetti julistaisi sen mikä on oikea tieto, ei sovi länsimaalaiseen demokratiakäsitykseen, vaan tietoja pitää olla niin paljon kuin on tietäjiäkin. Se on moniarvoisuutta, parlamentarismia ja oikeaa demokratiaa.
Oma lukunsa on sitten vielä se, että tätä "konstruktiivista" tietoakin pyritään vielä ehdoin tahdoin hämärtämään. Pyritään vaikuttamaan jopa siihen, että yksilön omakin tieto hämärtyisi. Esimerkki tämäntyyppisestä "filosofisesta" suuntauksesta on sukupuolineutraali avioliitto. Tässä asiassa on systemaattisesti pyritty luomaan kuva, että avioliiton voivat solmia mitä tahansa sukupuolta olevat keskenään. Sukupuolineutraali termi antaa siis kuvan, ettei mitään sukupuolta itse asiassa edes ole, vaan sukupuolen kohdalla ihmistä on joku neutraali tila, joka seikka ei oikeastaan edes ihmetytä, jos tarkastelee henkilöitä, jotka politiikassa tätä sukupuolineutraalisuutta eteenpäin lietsovat. Kyllä näissä tapauksissa on perin paha mennä sanomaan, ovatko henkilöt jotakin sukupuolta vai eivät.
Kun nyt sitten yhteiskunnassa on sekä käytössä tämä konstruktiiviseen tiedonkäsitykseen perustuva tiedon filosofia ja sitten vielä voimia, jotka tarkoituksellisesti pyrkivät sotkemaan senkin vähän tiedon, joka kansalaisille on vanhoina hyvinä aikoina saatu päähän taotuksi, niin eipä ole ihme, että kanakunta, kansakunta, kokonaisuutenakin alkaa seota yhä pahemmin. Erityisesti eduskunnan kyselytunnilla tämä kakofonia saa ikään kuin lakipisteensä, kun tämä sotkeennus paljastuu kaikelle kansalle kyselytunnin televisioinnin vuoksi. Kyllä siinä leuat heiluu ja huutoa on kuin itämaisella torilla, mutta substanssi, se suorastaan loistaa poissaolollaan.
Onneksi meillä on Keskusta, joka äärikäsitysten väliltä pyrkii löytämään kultaisen keskitien, jonka voi hyvällä syyllä olettaa parhaimmaksi vaihtoehdoksi tässä erilaisuuden ja sekasorron maailmassa. Yksi keskeinen poliittinen missio Keskustalle voisikin olla tolkun luominen harjoitettuun järjenköyhään politiikkaan.
Mainittu konstruktiivinen filosofiahan väittää, että kaikki tieto löytyy ihmisestä itsestään. Siis mitään ihmisen ulkopuolista tietoa ei olisi olemassakaan. Näin ollen esimerkiksi koulumaailmassa opettaja olisi täysin tarpeeton olento. Sen sijaan opettajan ammentama tieto löytyisi oppilaista itsestään, jos se vain saataisiin jollakin ilveellä kaivetuksi näistä oppilaista ulos. Niinpä sitten moderni didaktiikka lähteekin siitä, että pannaan oppilaat erilaisiin ryhmiin, hienosti ilmaistuna workshoppeihin, pähkäilemään maailman menoa ja siinä pähkäillessä oikein oppimaankin. Siinä oppilaiden resuneeratessa tieto sitten välittyy oppilaalta toiselle eikä opettajaa siis tarvita lainkaan ellei nyt sitten erilaisten faciliteettien luomisessa, kuten luokan puhtaana pitämisessä, lämmityksessä ja mahdollisen oppimateriaalin jakamisessa.
Nyt kun sitten tieto on sama kuin yksilön tieto, niin eipä ole ihme, että tietoa on tasan yhtä monta kuin on tietäjääkin. Sama pätee tietysti Kreikka -vakuuksiinkin. Niillä, jotka ovat vakuudet neuvotelleet on luonnollisesti erilainen tieto kuin niillä, jotka eivät ole näitä Kreikka -vakuuksia nähneetkään. Se taas, että joku auktoriteetti julistaisi sen mikä on oikea tieto, ei sovi länsimaalaiseen demokratiakäsitykseen, vaan tietoja pitää olla niin paljon kuin on tietäjiäkin. Se on moniarvoisuutta, parlamentarismia ja oikeaa demokratiaa.
Oma lukunsa on sitten vielä se, että tätä "konstruktiivista" tietoakin pyritään vielä ehdoin tahdoin hämärtämään. Pyritään vaikuttamaan jopa siihen, että yksilön omakin tieto hämärtyisi. Esimerkki tämäntyyppisestä "filosofisesta" suuntauksesta on sukupuolineutraali avioliitto. Tässä asiassa on systemaattisesti pyritty luomaan kuva, että avioliiton voivat solmia mitä tahansa sukupuolta olevat keskenään. Sukupuolineutraali termi antaa siis kuvan, ettei mitään sukupuolta itse asiassa edes ole, vaan sukupuolen kohdalla ihmistä on joku neutraali tila, joka seikka ei oikeastaan edes ihmetytä, jos tarkastelee henkilöitä, jotka politiikassa tätä sukupuolineutraalisuutta eteenpäin lietsovat. Kyllä näissä tapauksissa on perin paha mennä sanomaan, ovatko henkilöt jotakin sukupuolta vai eivät.
Kun nyt sitten yhteiskunnassa on sekä käytössä tämä konstruktiiviseen tiedonkäsitykseen perustuva tiedon filosofia ja sitten vielä voimia, jotka tarkoituksellisesti pyrkivät sotkemaan senkin vähän tiedon, joka kansalaisille on vanhoina hyvinä aikoina saatu päähän taotuksi, niin eipä ole ihme, että kanakunta, kansakunta, kokonaisuutenakin alkaa seota yhä pahemmin. Erityisesti eduskunnan kyselytunnilla tämä kakofonia saa ikään kuin lakipisteensä, kun tämä sotkeennus paljastuu kaikelle kansalle kyselytunnin televisioinnin vuoksi. Kyllä siinä leuat heiluu ja huutoa on kuin itämaisella torilla, mutta substanssi, se suorastaan loistaa poissaolollaan.
Onneksi meillä on Keskusta, joka äärikäsitysten väliltä pyrkii löytämään kultaisen keskitien, jonka voi hyvällä syyllä olettaa parhaimmaksi vaihtoehdoksi tässä erilaisuuden ja sekasorron maailmassa. Yksi keskeinen poliittinen missio Keskustalle voisikin olla tolkun luominen harjoitettuun järjenköyhään politiikkaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kepulla voisi olla tuollainen missio, jos se olisi täysin uusi taikka uudesti syntynyt puolue. Niin ei kuitenkaan ole. Kepu on itse asiassa juuri se puolue, jolla pitkäaikasimat näytöt järjenköyhästä politiikasta. Silloin ei ole kovin uskottavaa, että järjettömästä olisi kuin taikaiskusta tulossa järkevä.
Konstruktivismi pyrkii jäsentämään kielellisesti kokemusperäisen ja muun tiedon. Se voi luoda erilaisia yhteisiä myyttejä olemassaolosta. Uskonnot ja niiden kieli on monin paikoin hyvin konstruktiivistä. Konstruktivismin kehitykseen on vaikuttanut mm. Karl Marxin tietoteoreettiset ajatukset.
Sukupuolineutraali on konstruktiivinen ilmaisu. Yhtä hyvin asian voisi sanoa, että jokin asia on sukupuolesta riippumaton. Miehet ja naiset syövät, juovat ja hengittävät samalla tavoin fyysisesti, mutta sukupuoli voi tietysti vaikuttaa siihen, mitä ravintoa ja kuinka paljon käytetään. Konstruktiivista käsitettä sukupuolineutraali avioliitto ei tietenkään tarvittaisi, jos asia olisi ollut historiallisesti selvä eli aviollisten parisuhteiden muodostaminen olisi ollut ikipäivät sallittua myös samaa sukupuolta olevien kesken. Esim. urheilussa tätä ei mitenkään kyseenalaisteta. Miehet voivat osallistua vain misten välisiin mittelöihin ja naiset naisten välisiin eikä kukaan ole huutanut, että tämä on väärin ja vastoin jotakin hihhuliuskontoa.
Havaintojeni mukaan Keskusta on politiikassaan vierastanut kaikkea huuhaaksi katsottavaa. Sen sijaan porvarilliseen Kokoomukseen on iskenyt merkillinen villitys haahuilla kaikkinaisen markkinahumua edistävän politiikan perään. Perussuomalaisten politiikkaan on puolestaan tullut mukaan väkisin tekemisen yritys. Siitä esimerkkinä juuri Helsingin Sanomien sivun ostaminen ja Kreikka -vakuuksilla tai niiden puuttumisella elämöiminen.
Konstruktivismi on hyvä ajatus sinänsä, mutta jos se johtaa siihen, ettei mitään faktatietoa ole olemassa, niin miten ymmärrys ylipäätään voi syntyä olosuhteissa, jos kaikilla on asioista ainoastaan oma käsitys?
Minun havaintojeni mukaan Kepu on ollut mukana niin paljon kaikessa huuhaassa, että koko puoluetta voi pitää huuhaana. Kepu elää sellaisessa harhassa, että olisimme pysyvästi jossain 1930-luvun Suomessa ja kaikki muutokset siitä poispäin ovat vahingollisia.
Jättäytyminen vanhoihin uskomuksiin, tapoihin ja yhteiskuntarakenteisiin ympäröivän maailman muuttuessa on yleensä aina vahingollista ja edesauttaa sellaisen valtion, kansan tai kansalaisryhmän alamäkeä. Hyviä esimerkkejä löytyy historiasta paljon. Esimerkiksi romanit ovat kansanryhmä, joka pyrkii vaalimaan vanhoja tapojaan ja jatkamaan vanhaa kulttuurista menoaan. Tiedämme, ettei se ole ollut tie suureen menestykseen, mutta tieststi he voivat syyttää siitä sitä, että ympäri maailmaa on edistetty kaikkinaiseen markkinahumuun johtavaa politiikkaa, joka on tehnyt esim. palkkatyöstä hyveen ja välttämättömyyden.
Puolan armeija vastusti ratsujoukkoineen mobilisoituja ja nopeaan liikkeeseen perustuvaa saksalaisarmeijaa toisen maailmansodan alkupuolelle. Tuloksen voimme lukea historian kirjoista.
Pohjois-Korea on pyrkinyt itsellisyyteen ja pitäytynyt väkisin siinä 1930-luvun ihanteessa, mihin Kepu ei ole päässyt, kun vain noin viidennes suomalaisista on ollut tarpeeksi hölmöjä sellaiseen huulluuteen ryhtymisessä. Siinä on maatalosuvaltainen maa, joka ei silti kykene ruokkimaan omia kansalaisiaan. Mutta siitä periaatteesta on pidetty kiinnin, ettei markkinahumua ole maassa näkynyt.
Ihmisten toiminnasta ei olemassakaan mitään ehdotonta faktatietoa. Kyse on aina enemmän tai vähemmän uskomuksista, todennäköisyyksistä ja suhteellisista eduista verrattuna joihinkin muihin. Katolinen kirkko pyrki aikoinaan määrittelemään sen, mikä on faktatietoa. Sittemmin tätä samaa ovat yrittäneet kommunistiset diktatuuripuolueet muutamassa maassa. Islamistiset valktiot ovat myös haikailemiasi faktatiedon maita. Niissä vain yksi totuus kerrallaan on sallittua.
Sukupuolineutraali=Kaikki onn kaksisukuisia. Eli jokainen mies ja nainen, tai ei kumpaakaan:D
Tätä se neutraali on. Siis ei eroa.
Mutta kun ihmiset on joko naisia tai miehiä. Sukupuolineutraalia ei ole olemassa. Joko kalu riippuu jakojen välissä tai sitten ei. Kohtua ja kalua ei voi olla samalla ihmisell':D Ero sukupulien välollä Kuitenkin on aina ja se myös aina pysyy.
Siis olen ihan oikeasti valmis suomaan aviliiton sellaisille henkiläille joilla todellakin on "sukupuolineutraaleja". Eli ei ole miehiä eikä naisia. Mutta kummallakaan ei silloin saIlita rintoja, kalua, rakoa eikä mit'ää'n muutakaan merkkiä joilla nainen ja mies eroaa toisistaan. Ei vain taida sellaista ihmistä olla, ainakaan kahta samassa paikassa.
Mutta kahden samaa sukupuolta olevan yhteiselämä ei ole avioliitto. Se on jotakin muuta. Miksi sitä ei voi nimittää ihan rehellisesti joko Lesboliitoksi tai homoliitoksi. Niitähän ne on. Häpeävätkö kyseiset ihmiset omia harhojaan niin että se pitää peittää sanalla "aviolitto". Ei tuo sana mitään muuta.
Jotkut asiat eivät yksinkertaisesti muutu. Pyramidit esimerkiksi ovat olleet Egyptissä olemassa jo tuhansia vuosia. Ei niitä puhumalla pois häivytetä. Samoin on laita myös monen kulttuurisen faktan osalta. Eivät nekään juuri miksikään muutu. Siksi on turha esiintyä jonakin modernina pelkästään sillä perusteella, että aika on muuttunut.
Mutta kuten sanoin, niin yksi aikamme ilmiö näyttää olevan ilmiselvien faktojen kiistäminen. Syy tähän on nähdäkseni nimenomaan tietoon liittyvien käsitysten muuttuminen siitä mitä tiedolla on joskus aikaisemmin ymmärretty. Kyllä faktat ovat olemassa siitäkin huolimatta, vaikka yksilö oman kokemuksensa näihin faktoihin liittääkin. Ei urheilukilpailussa voittajaa voi selittää pois millään tuloksen tulkitsemisella.
Yhtälailla on suorastaan vahingollista juosta kaikkien viimeisimpien muotivirtausten mukaan kuin se, että pitäydyttäisiin koko ajan pelkästään menneessä. Jos kaikesta traditiosta luovuttaisiin, niin yhteiskuntaa uhkaisi totaalinen kaaos. Erityisesti porvarit ovat viime aikoina kunnostautuneet suoranaisina yhteiskunnallisina anarkisteina sote- ja kuntauudistuksineen. Uudistuksineen, joista uhkaa tulla pikemminkin pannukakku kuin mitään järjellistä toimivaa kokonaisuutta. Myös porvarillinen näkemys edistyksestä ei vastaa sivistyneen ihmisen näkökulmaa asiaan. Kysymyshän on lähinnä pöhöttyneestä, päähän nousseesta vallasta ja sen lähes mielivaltaisesta käyttämisestä.
Olisi informatiivisempaa eritellä asiat omilla termeillä kuin ahtaa samaan termiin kaikki mahdollinen.
Tosi tiukkaa filosofista pohdintaa ja päättelyä, jalat maassa kuitenkin.
Asuuko typeryys kuitenin puhtaimmin muulla kuin maalla?
Kyllä, typeryys asuu aina siellä missä se pääsee tiivistymään.
järjenhämärtymiselle oivallinen ilmaisukin; sehän on
sosialidemokratia.
Tuskin hämäryys kenenkään yksinoikeus on?
Sitten hieman vaikeampi kysymys-miten jumala voi tehdä kompromissin paholaisen kanssa? meneekö se niin ,että kumpikin saa osittain haluamansa?Miten keskuta tämän ratkaisisi ja mikä olisi lopputulos?
Hyvänen aika, asiahan on pläkki, paras ratkaisu voittaa.