Olen voittanut ilmaislippuja kesän suosituimmille rokkifestareille, joissa esiintyy paljon sellaisia artisteja, jotka ovat minun vanhalle osalle mieleen. Sain myös lahjana muutamia lippuja rokkikonsertteihin gollegoiltaan.
Konserteissa on mahdollisuus nähdä mm. Whitesnake, Haloo Helsinki, PMMP, Karrikoira, CMX, Notkea Rotta ja lähiörotat, Eevil Stöö ja Koksukoo, Amorphis, Samae Koskinen, Anssi Kela, Bryan Adams, Kaija Koo ja monet muut.
Minuun vetoaa todella monenlaiset musiikinsuuntaukset ja näissä rokkifestareilla olisi tarjolla todella paljon sellaisia artisteja, jotka vetoavat minuun.
Mutta toisaalta haluaisin olla uskovaisten mukana ja nautin myös heidän seurasta. Ensi kesänä joutuu paljon priorisoimaan, valitseeko seurat, vaikko festarit. Rokkifestarit eivät ainakaan tue uskonelämääni, mutta niistä saisin paljon nautintoja.. (olenkohan aidosti uskomassa, kun ns. maailmallinen musiikki uppoaa minuun niin hyvin).
Kesällä tulee eteen monia valinnanpaikkoja. Rokkifestarikausi alkaa jo ensi viikonloppuna ja tulevat viikonloput tulevat kaikki olemaan kiinni, jos valitsen rokkifestarit. Kun kattelin lippujen hintoja, ne maksavat maltaita. Ihan mielettömiä summia. Muutamiin rokkikonsertteihin mulla on vieläpä vip-liput, joihin sisältyy siis ruokailu ja erillinen tila, missä seurata artisteja.
Aiempinakin kesinä oon erehtynyt rokkifestareille, mutta tämä on ensimmäinen kesä, jolloin minä olen onnistunut saamaan todella monille rokkifestareille lippuja, ilmaisin!
Kertokaa, mitä minä teen tässä tilanteessa. Jo tulevana viikonloppuna räjähtää käyntiin kesäni ensimmäiset rokkifestarit, Kivenlahti Rockissa. Minulla on liput mm. Ruisrockiin, Qstockiin, Provinssirockiin, RMJ:hin, Ankka Rockiin ja Pipe Festiin. Toisaalta houkuttais myydä lippuni, mutta kun vanha osani kaipaa niin kovasti näihin :(
Konserteissa on mahdollisuus nähdä mm. Whitesnake, Haloo Helsinki, PMMP, Karrikoira, CMX, Notkea Rotta ja lähiörotat, Eevil Stöö ja Koksukoo, Amorphis, Samae Koskinen, Anssi Kela, Bryan Adams, Kaija Koo ja monet muut.
Minuun vetoaa todella monenlaiset musiikinsuuntaukset ja näissä rokkifestareilla olisi tarjolla todella paljon sellaisia artisteja, jotka vetoavat minuun.
Mutta toisaalta haluaisin olla uskovaisten mukana ja nautin myös heidän seurasta. Ensi kesänä joutuu paljon priorisoimaan, valitseeko seurat, vaikko festarit. Rokkifestarit eivät ainakaan tue uskonelämääni, mutta niistä saisin paljon nautintoja.. (olenkohan aidosti uskomassa, kun ns. maailmallinen musiikki uppoaa minuun niin hyvin).
Kesällä tulee eteen monia valinnanpaikkoja. Rokkifestarikausi alkaa jo ensi viikonloppuna ja tulevat viikonloput tulevat kaikki olemaan kiinni, jos valitsen rokkifestarit. Kun kattelin lippujen hintoja, ne maksavat maltaita. Ihan mielettömiä summia. Muutamiin rokkikonsertteihin mulla on vieläpä vip-liput, joihin sisältyy siis ruokailu ja erillinen tila, missä seurata artisteja.
Aiempinakin kesinä oon erehtynyt rokkifestareille, mutta tämä on ensimmäinen kesä, jolloin minä olen onnistunut saamaan todella monille rokkifestareille lippuja, ilmaisin!
Kertokaa, mitä minä teen tässä tilanteessa. Jo tulevana viikonloppuna räjähtää käyntiin kesäni ensimmäiset rokkifestarit, Kivenlahti Rockissa. Minulla on liput mm. Ruisrockiin, Qstockiin, Provinssirockiin, RMJ:hin, Ankka Rockiin ja Pipe Festiin. Toisaalta houkuttais myydä lippuni, mutta kun vanha osani kaipaa niin kovasti näihin :(
Vastaukset 20
Vanhimmat
jollet ole provo, on sydämestäsi kyllä Pyhän Hengen ääni vaiennut kun pitää täällä tollasia kysellä.
Tota oon itekki miettinyt. Että voinko enää pitää itteä uskomassa. Minä haluan uskoa edelleen Jumalaan ja näen, että oikea opetus on vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Mutta miksi minä itse en pysty kaikilta osin täyttämään kaikkia vaatimuksia, mitä periaatteessa oikealla tavalla uskovan pitäisi pystyä täyttämään.
Olenko varsin ristiriitainen ihminen... Tykkään kovasti musiikista, sellaisestakin, mitä ei meidän keskuudessa hyväksytä. Mutta haluan silti pysyä Jumalan lapsena ja käydä myös sanan kuulossa. Mitataanko tässä minun uskon oikeus?
Jos en pysty taistelee houkutuksia vastaan, en kenties ehkä ole sitten enää elävässä uskossa...
En osaa oikein päättää, kumman tien valitsen. Kokonaan en uskoakaan halua jättää. Onko raja niin mustavalkoinen. Eikö meiltä pitäis sallia vähän joissain asioissa vapauksia?
Onko Jumala oikeasti sanonut niin, että täytyy prikulleen elää tietyllä tavalla, että voi pelastua?
Toinen, mikä mua on mietityttänyt välillä enemmänkin on se, että jos kerran Jumala on niin suuresti ihmisiä rakastanut, miksi hän silti sallii useimpien joutuvan kadotukseen. Siis monien sellaistenkin, jotka uskovat Jumalan olemassa oloon ja haluaa ylistää Jumalaa, mutta eivät jossain kohdin täytä kaikkia vaatimuksia, että nämäkin joutuisvat kadotukseen.
Korjaus, voinko pitää itteä enää uskovaisena. eli olenko enää uskomassa....
Aloittajalle :)
Itse oon vl. Tuon tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, ettet halua olla kuuliainen Jumalan seurakunnan neuvoille, kun aiot mennä tuollaisiin musiikkitapahtumiin. Jos haluat säilyttää uskon sydämessä, myy tai anna liput pois. Nuo musiikkireissut eivät tue uskonelämääsi. Toki itse valitset elämäsi suunnan, mutta oikeastaan sydämen usko ja nuo em musiikkitapahtumat sopivat huonosti yhteen.
Tällaisten viestien perusteella kukaan ulkopuolinen ei voi tietää/sanoa, että oletko uskovainen vai et. Viestisi perusteella minusta tuntuu siltä, että musiikki on valtaamassa tilaa sydämestäsi uskon tilalta...
Valitse usko (toivon niin).
Kovasti haluaisin valita seurat... Mutta toisaalta oon viime aikoina enemmänkin epäillyt uskoni aitoutta. Olenko hengaillut vl:ien mukana vain yhteisöllisyyden takia. Täytyis olla elävässä uskossa olevalle itsestään selvyys, ettei tällaisiin rokkikonsertteihin edes haikaile. Mutta miksi minä olen tässä asiassa niin heikko.
Väliin ajattelen, että kyllä mun usko tällaiset ulkona hyppäämiset kestää.
Seurapuhujat ovat kyllä monesti toitottaneet, ettei uskosta voi pitää lomaa. Jos sellaisen tien valitsee, usko voi pian jäädä kokonaan.
Mulla on ehkä päässyt hämärtymään jo monia asioita...
Tai etsin vielä paikkaani elämässä.
Aika lähenee ja kohta on nuo ekat festarit.. Jos möisin liput, joutuisin ehkä sitten maksamaan jotain veroja, en tiedä. toisaalta onko sekään oikein, että annan ilmaisin liput jollekin?
Aloittelijalle taas... :)
Niinkuin äsken kirjoitin, itse teet valintasi. Kyllä monella muullakin uskovaisella on omat kiusauksensa maailmassa, mutta sellainen ihminen, joka haluaa säilyttää uskon, ei lähde mukaan tuollaiseen menoon, jonka tietää etäännyttävän uskosta. Vaikka sekä tekisi kipeää, luovu lipuista ja mieti jotain muuta mukavaa esim ystäviesi kanssa viikonloppujen varalle, mikäli valitset uskon.
Selvin ja reiluin tapa olisi repiä ja hävittää saamasi liput, kuten epäilitkin.
Vaikka nyt, viestisi perusteella, vaikuttaa että olet kallistumassa musiikkikonserttien puolelle, toivon omasta kokemuksestani että valitset uskon. Sekä mitä usko minulle antaa, en voi muualta saada, vaikka jotain olen joskus maailmasta havitellutkin...
Voimia sinulle !
Ite olen ruvennut miettimään vakavammin uskosta luopumista. Mehän kaikki lähtökohtaisesti haluamme toistemme hyväksyntää, joka eilisessä seurapuheessa Helsingissäkin kävi selväksi.
Me pohjimmiltaan halutaan tulla rakastetuiksi, eli toisin sanoen hyväksytyiksi. Jos kokee seuroissa kuitenkin ulkopuolista oloa, eikä kunnon kavereitakaan tahdo olla, niin kyllä sitä väkisinkin rupeaa haikailemaan muualle.
Seurapuheessa Joona Korteniemi sanoi, kuinka me kaikki haluamme Jumalan läheisyyteen. Monissa se saa vain vääränlaisia ilmenemismuotoja. Lähetään hakee vääristä paikoista ja väärällä tavalla hyväksyntää, jos nyt oikein ymmärsin seurapuheen pointin. Joona osaa saarnata kyllä hirveen lämminhenkisesti ja hänen saarnojaan on mukava kuunnella, kuten on monien muidenkin puhujaveljien.
Ite koen kuitenkin tässä suuressa siionissa välillä voimakkaitakin ulkopuolisuuden tunteita siitäkin huolimatta, että ympärilläni on kyllä ihmisiä.
Koen vain jotenkin, ettei minua hyväksyttäisi ihan tällaisena. En ole menestynyt elämässäni niin hyvin, kuin olisin halunnut. Väliin oon kokenut, että mun tunteilla on myös vähän leikitty ja se on sattunut aika lailla.
Olen miettinyt yhä enemmän sitä, että jos etsinkin paikkaa jostain muualta. Minulla on tietynlainen etsimisvaihe päällä. Jos löydänkin paikan jostain muualta, kuin vanhoillislestadiolaisten keskuudesta. Aika näyttänee jos niikseen tulee.
Nyt, kun elän eräänlaista etsimisaikaa, olen nähnyt ajankohtaiseksi kokeilla muunkinlaisia elämäntapoja. Jos muut elämän tavat eivät miellytä, uskon, että palaan takaisin vanhoillislestadiolaisten pariin. Jos taas löydän paikkani muualta, niin sinne varmasti sitten jään!
Tämän päivän perusteella taidan ehkä kallistua konsertin puolelle :(.
Olen yrittänyt saada vaihtoehtoista ohjelmaa viikonlopulle, mutta yksi jos toinenkin kavereistani viettää tuolloin aikaa jossain mökillä. Itelle asti ei ole kutsuja mihinkään suuntiin tullut. Yhtenä vaihtoehtona tietysti olisi seurat, jonne menisin yksin. Jos siellä hyvällä säkällä satun näkemään muitakin kavereita, jotka ovat jääneet kutsujen ulkopuolelle. Tai sitten...
Ehkä tällä hetkellä jotenkin helpommalta tuntuu kuitenkin lähtee tuonne konserttiin. Mulla olisi tulevaan konserttiin kaksikin lippua, mutta ketään vl:ää en viitsi pyytää kaveriksi. En halua olla houkuttelemassa ketään muuta ulos, josko edes ketää heistä edes saisin. Toinen lippu jää siis käyttämättä. Mulla on siis huomiselle ja ylihuomiselle kahdet liput. Ja niin myös noihin kaikkiin muihinkin tuleviin konsertteihin mulla on lippuja kaksin kappalein...
No niin, olen aloittaja. Kävin tänään mieletöntä taistelua siitä, tulenko menemään festareille. Otin onneksi asian puheeksi myös uskovaisten kavereiden kanssa, joille tunnustin, että olen kokenut enemmän ja vähemmän houkutusta mennä käymään noilla festareilla. He halusivat olla neuvomassa minua ja sanoivat, että minun tapauksessa kannattaa tuhota liput. Se voi hetken kirpaista, mutta kun on tuhonnut ne, niin tapahtunutta ei saa enää tehdyksi. Lippuja ei enää ole ja näin ollen houkutuksiakaan ei ole.
Alkuun vähän empien repäisin ensimmäisen lipun. Sitten toisen.
Niin, ja lopulta kun olin päässyt vauhtiin, niin annoin mennä loppujenkin.
Minua ei siis tänä kesänä tulla näkemään festareilla!
Enkä aio mennä ilmaisfestareillekkaan, joita myöskin on kesällä luvassa. Siitä pitää huolen se, että olen jo hommannut ohjelmaa näille päiville!
Hyvistä saattoystävistä on ollut kyllä apua! Alkuun kyllä pelkäsin, että minut saatetaan tuomita, kun on ollut tällaisia houkutuksia. Vastaanotto onkin ollut toisenlaista. Minua on ymmärretty ja haluttu auttaa rakkaudella. Kiitoksia teille kivat ystävät!
Aloittajalle:
Kiva lukea tämä viimeinen viestisi. Ihana, että sait aitoa tukea ystäviltäsi! Olen itsekin huomannut, että jos vakavasti jotain tuollaista pohtii ja ahdistaa, silloin kannattaa etsiä sopiva uskovainen ystävä, joka kuuntelee, tukee ja auttaa.
Vaikken tunne sinua, eikä ole tarpeenkaan, jotenkin olet tilanteesi kanssa ollut mielessäni, vaikkakin puuhailen omia toimia täällä. Olen toivonut tällaista ratkaisua.
Jumalalla on vara siunata meitä ja auttaa hädässä!
Ja taas vastausta. Sain uskoa epäilykset anteeksi ja enää ei tarvi epäillä, olenko uskomassa. Kyllä minä olen! Näin sitä jaksaa paremmin tehdä matkaa, kun on saattoystäviä ympärillä auttamassa. Yksin tuskin jaksaisin. Yhdessä matkan teko on paljon helpompaa. Haluan päästä perille taivaaseen. Ja haluan itse olla myös auttamassa muita matkaystäviä!
Molemmantyyppiset tilaisuudet ovat täysin turhia!
>Sain myös lahjana muutamia lippuja rokkikonsertteihin gollegoiltaan.
Genen gollegoilta liput sait? Oletteko jo tehneet lahjaveroilmoitukset?
Oli tarkoitus laittaa, että gollegoiltani. Kirjoituksessani muutenkin vilisee kirjoitusvirheitä, kun en osaa aina kirjoittaa täysin kieliopin mukaista tekstiä.. Jälkeen päin luettuani löydän kyllä törkeitäkin virheitä kirjoituksestani, joten minun kai pitäisi muutamaan otteeseen oikolukea kirjoittamani ja palata hetken päästä taas uudelleen lukemaan teksti. Mutta kun oon niin hätäinen, etten jaksa tällaiseen ryhtyä ja sitten tulee mitä tulee... Hoonoa soomea.
Eihän lahjoista, sekä kutsulipuista tarvitse mitään lahjaveroilmoituksia tehdä. Tällöinhän joutuisi jopa valmistujaislahjoista, häälahjoista, joululahjoista ja kaikenmaailman lahjoista sellaiset tekemään.
kyllä niissä konserteissa on itse tämän maailman pääruhtinas
>Eihän lahjoista, sekä kutsulipuista tarvitse mitään lahjaveroilmoituksia tehdä. Tällöinhän joutuisi jopa valmistujaislahjoista, häälahjoista, joululahjoista ja kaikenmaailman lahjoista sellaiset tekemään.
Ei kaikenmaailman lahjoista. Verottajaa kiinnostaa ainoastaan lahjan arvo / lahjoittaja / kaksi vuotta. Veroneuvonta auttaa.
Kaikille, jotka aikovat irrottautua vl-liikkeestä, suosittelen meditaation aloittamista. On kehitetty meditaatiomenetelmä, joka jo 11 tunnissa lisää aivojen valkoisen aineen määrää. Muisti ja tarkkaavaisuus paranee, ihmissuhteet ja tunne-elämä normalisoituvat ja paljon muuta.
Ite aloitin meditaation muutamia vuosia sitten ihan muiden syiden vuoksi.
Olin uskomassa ja halusin käyttää meditaatiota rauhoittumiseen ja itsensä kehittämiseen. Kun opin meditoimaan, aloin voimaan henkisesti paremmin. Muistikin on parantunut kummasti. Mutta en todellakaan ruvennut meditoimaan sen takia, että haluaisin uskosta eroon. Näin kuitenkin vain tapahtui. Uskon ehkä syyn, miksi näin kävi. Meditointi tekee vain niin hyvää, että jotenkin uskomiset jää tosi nopeasti toissijaiseksi, eikä uskoa tällöin enää tule samalla tapaa hoitaneeksi.
Mutta ei sen mitää, nyt mua ei oikeastaan haittaa yhtään, että usko meni. En sitä enää edes kaipaa elämääni :)
Siis oletteko te jotain yläastelikkoja on niin lapselliset tarinat !!
Mitä lapsellista on meditoinnissa, jos saisin kysyä?
Mitä ite tiedän muista meditoijista, mitä lähipiirissä on, niin eipä ole paljoa yläasteikäisiä.. Heitä kiinnostavat ihan muut asiat. Ei keskiverto yläaste-likka jaksa kuluttaa aikaa mihinkään meditointiin. Heillä menojalka vipattaa ja koko ajan pitäisi olla menossa. Musat raahataan joka paikkaan ja elämän pitää olla pelkkää baila bailaa. Vasta vanhemmiten rupeaa ymmärtää enemmän rentoutumisen ja mietiskelyn päälle!
Minulla onkin tämän kesän ongelma. Juuri tuli ilmi yhdet festarit. Ja minun kaverini on hankkinut yhden ylimääräisen Meet&Greet lipun. Pääsisin sillä tapaamaan idoliani. Olen kuitenkin vl. Ainakin vielä. Ystävät ovat vähän kadonneet ympäriltä. En tunne uskoa enää niin tärkeäksi. Silti en tahdo luopua uskosta. Mitä teen?