Lannehalvaus...

"Lannehalvaus oli aikoinaan varsin tavallinen työhevosen sairaus,joka ilmeni, kun hevonen parin kolmen päivän levon jälkeen otettiin jälleen kovaan työhön. Lannehalvauksen syynä on liikaruokinta, hevonen saa levon aikana ainakin normaalin määrän väkirehua ja näin varastoi runsaasti glykogeeniä eli eläintärkkelystä lihaksiinsa. Lihastyössä glykogeeni poltetaan hapen avulla, jolloin saadaan energiaa. Kun hevonen joutuu tauon jälkeen äkkiä työhön, usein heti tallista lähdettyään ravaamaan, se hengästyy ja glykogeeni palaa epätäydellisesti, lihaksiin muodostuu suuria määriä maitohappoa ja palamisjätteitä. Näissä "myrkyttyvät" ensin lautasten ja reisien lihakset, liikunnan jatkuessa myös lavan lihaksisto, lopulta sydänlihaskin vaurioituu. Ellei liikuntaa ensimmäisten oireiden ilmaannuttua heti lopeteta, lannehalvaus voi kehittyä niin ankaraksi, ettei hevonen pysy jaloillaan, vaan kaatuu tuskissaan maahan. Lihasväriaine eli lihaspuna (myoglobiini) liukenee vereen ja erittyy virtsaan, joka värjäytyy tummaksi, melkein mustaksi. Tämä on tyypillinen lihasvaurion seuraus ja samalla lannehalvauksen oire. Nykyisin lannehalvausta esiintyy jälleen urheiluhevosilla. Yleisin se on valmennuksessa olevilla ravihevosilla, jolloin sairauden nimenä on "trying-up", mutta myös laukka- ja ratsuhevoset voivat sairastua siihen. Yleensä hevoset ovat saaneet runsaasti väkirehua levon aikana, eikä niitä ole päivittäin liikutettu. Hevoset ovat myös voineet kärsiä ennen sairastumistaan kuljetuksen, ympäristön vaihdoksen taikka leikkauksen aiheuttamasta stressistä. Sairaudessa erotetaan kolme tyyppiä: lievä, kohtalainen ja ankara.

Lievä lannehalvaus

ilmestyy jäykkyytenä työn ja kuljetuksen jälkeen. Hevonen kuopii etujaloillaan ja liikuttaa jäykkää takaosaansa niin vähän kuin mahdollista. Oireet voivat hävitä nopeasti. Kuljetuksen jälkeinen halvaus voi jatkua pitkäänkin. Älä koskaan kuljeta levännyttä ja hyvin ruokittua hevosta jaloittelematta sitä ensin kunnolla.

Kohtalainen lannehalvaus

aiheuttaa liikunnan aikana voimakasta hikoilua. Karsinassa tai parressa liikehtiminen on kankeaa ja hevonen voi ontua. Lautasten lihakset ovat kovat ja arat. Oireet lievenevät 3 - 4 tunnissa.

Ankara lannehalvaus

Oireet alkavat jo 10 - 20 minuuttia rasituksen jälkeen. Hikoilu on erittäin voimakasta. Hevosen takaosa jäykistyy silminnähden, liikkeet voivat tulla huojuviksi. Lihakset ovat jännittyneet ja tuntuvat kovilta. Takapään jäykkyys häviää yleensä suurimmaksi osaksi neljän tunnin kuluttua. Takapää voi jäädä osittain jäykäksi useiksi päiviksi. Tila varmistetaan verinäytteellä, jossa todetaan CK- ja ASAT-entsyymien kohonneet arvot. CK-arvo nousee nopeasti ja laskee jo parin päivän kuluttua. ASAT-arvo nousee vasta muutaman päivän kuluttua ja pysyy korkealla yleensä useiden viikkojen ajan. Toistuvilla veritutkimuksilla voidaan arvioida, milloin hevonen voidaan ottaa takaisin valmennukseen. Hoitona käytetään seleeniä, E- ja B-vitamiinejä sekä lepoa. Levossa olevan hevosen ruokintaa on muutettava. Vaurion luonnetta voidaan selvittää lihasbiopsian avulla. Valmennusohjelmaa on korjattava, jos sairaus toistuu. Perinnöllistä alttiutta näyttää esiintyvän.

"

vakavaa.