Pakko avautua tästä asiasta jossain, jos vaikka löytyisi joku, jolla on samanlaisia tuntemuksia. Olen 19-vuotias nainen, joka ei ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Taustastani voisin kertoa sen verran, että olin koulukiusattu, hieman pulska lapsi, kärsin keskivaikeasta masennuksesta lukion alussa ja kävin terapiassa kahden vuoden ajan. Ihmissuhteet ja sosiaaliset tilanteet ovat aina olleet suurin ongelmani.
Minua ei ole koskaan hyväksikäytetty seksuaalisesti, joten en ole täysin varma, mistä pelkoni ja negatiiviset tunteeni seksin suhteen johtuvat. Ajatus seksistä kuitenkin ahdistaa. Ja tarkemmin sanottuna erityisesti ajatus seksistä miehen kanssa. Jotenkin vain häiritsee se, että yhdynnässä naisen pitää olla se osapuoli joka ottaa ja mies on se "kontrolloiva" osapuoli. Ikään kuin nainen olisi vain jokin hyödyke, jota mies käyttää tyydyttääkseen omat tarpeensa.
Kasvoin ilman isää ja minulla ei ole koskaan ollut poikia kavereina. En siis ole koskaan luonut läheistä luottamussuhdetta mieheen, ja ehkä jollakin tapaa pelkään miehiä. Pakko myöntää, että välillä kun satun kuulemaan uutisen raiskauksesta tai jostakin muusta mitä joku mies on tehnyt, ajattelen, että kaikki miehet ovat pohjimmiltaan väkivaltaisia ja pahoja. Vaikka tiedän, ettei se ole totta. En vain ole koskaan oppinut luottamaan miehiin, koska en ole koskaan tutustunut kunnolla yhteenkään.
Mietin joskus, että mahdanko oikeasti olla lesbo. Mutta en ole koskaan ollut ihastunut naiseen - sen sijaan olen useamman kerran ollut ihastunut ikäisiini poikiin. Joskus todella toivon, että olisin lesbo ja rakastuisin naiseen, niin ei tarvitsisi miettiä ja murehtia miesten takia. Henkisellä tasolla tunnen paljon suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta naisten kanssa. Toisaalta ajatus suhteesta miehen kanssa kuulostaa hienolta ja haluaisin kokeilla seksiä miehen kanssa, mutta en ole varma, tulisiko siitä mitään.
Ehkä kyse on vain siitä, että oma seksuaalisuuteni ei ole minulle vielä ihan selvä asia enkä ole tarpeeksi sinut itseni kanssa, jotta olisin valmis seksiin. Olen tosissani miettinyt, että pitäisikö joskus mennä juttelemaan terapiaan näistä asioista, koska ne vaivaavat minua nykyisin niin paljon.
Minua ei ole koskaan hyväksikäytetty seksuaalisesti, joten en ole täysin varma, mistä pelkoni ja negatiiviset tunteeni seksin suhteen johtuvat. Ajatus seksistä kuitenkin ahdistaa. Ja tarkemmin sanottuna erityisesti ajatus seksistä miehen kanssa. Jotenkin vain häiritsee se, että yhdynnässä naisen pitää olla se osapuoli joka ottaa ja mies on se "kontrolloiva" osapuoli. Ikään kuin nainen olisi vain jokin hyödyke, jota mies käyttää tyydyttääkseen omat tarpeensa.
Kasvoin ilman isää ja minulla ei ole koskaan ollut poikia kavereina. En siis ole koskaan luonut läheistä luottamussuhdetta mieheen, ja ehkä jollakin tapaa pelkään miehiä. Pakko myöntää, että välillä kun satun kuulemaan uutisen raiskauksesta tai jostakin muusta mitä joku mies on tehnyt, ajattelen, että kaikki miehet ovat pohjimmiltaan väkivaltaisia ja pahoja. Vaikka tiedän, ettei se ole totta. En vain ole koskaan oppinut luottamaan miehiin, koska en ole koskaan tutustunut kunnolla yhteenkään.
Mietin joskus, että mahdanko oikeasti olla lesbo. Mutta en ole koskaan ollut ihastunut naiseen - sen sijaan olen useamman kerran ollut ihastunut ikäisiini poikiin. Joskus todella toivon, että olisin lesbo ja rakastuisin naiseen, niin ei tarvitsisi miettiä ja murehtia miesten takia. Henkisellä tasolla tunnen paljon suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta naisten kanssa. Toisaalta ajatus suhteesta miehen kanssa kuulostaa hienolta ja haluaisin kokeilla seksiä miehen kanssa, mutta en ole varma, tulisiko siitä mitään.
Ehkä kyse on vain siitä, että oma seksuaalisuuteni ei ole minulle vielä ihan selvä asia enkä ole tarpeeksi sinut itseni kanssa, jotta olisin valmis seksiin. Olen tosissani miettinyt, että pitäisikö joskus mennä juttelemaan terapiaan näistä asioista, koska ne vaivaavat minua nykyisin niin paljon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"En vain ole koskaan oppinut luottamaan miehiin, koska en ole koskaan tutustunut kunnolla yhteenkään."
Olit rohkea kun uskalsit avautua tästä mieltäsi häirinneestä asiasta. Mielestäni osoittaa myös tervettä itsekunnioitusta, että olet kuunnellut itseäsi ja tuntemuksiasi. Se on todella hyvä perusta.
Et ole hypännyt päättömiin seksikokeiluihin, jotka pahimmillaan voisivat vain sekoittaa tuntemuksiasi entisestään tai pakkautuisivat jonnekin sisällesi.
Sanoit, ettet ole koskaan luonut luottamuksellista tai läheistä suhdetta mieheen, mutta olet kuitenkin ollut joskus ihastunut oman ikäisiisi. Miehiä on paljon erilaisia, ja heistäkin jokainen omanlaisensa historian omaava.
Nuorena naisena neuvoisin sinua kuulostelemaan, millaisen pojan kanssa sinä viihtyisit, millaisessa seurassa tunnet itsesi vapautuneeksi tai rentoutuneeksi. Tutustumisen ei ehkä sinun kohdallasi kannata alkaa seksistä, vaan ihan kaveruudesta. Silloin voit rauhassa kuulostella tilannetta.
Luottamuspula miehiin on asia, jonka uskon olevan jopa kasvava ilmiö naisten keskuudessa. Toiset eivät siitä vain avaudu tai paljastavat epävarmuutensa vain tarkoin valituille, eli esimerkiksi toiselle naiselle, ystävälle.
Monelle naiselle henkinen yhteenkuuluvuus suhteessa onkin mittaamattoman tärkeä asia. Se kokemus joka itseltäni löytyy, huomauttelee mielessäni usein kuinka erilaisia nainen ja mies ovatkaan.
Nykyaikana esimerkiksi pettäminen parisuhteessa on kiistattomasti aika helppoa, mikä on omiaan lisäämään suhteessa elävienkin epävarmuutta. Internetin sivustot ovat pullollaan kaikenlaista seuranhakua, ja kyllä, sieltä löytyy varattujakin miehiä.
Olen itse bi-seksuaali ja en mitenkään leimaisi seksuaalisuttasi, ennen kuin olet tarkemmin tutustunut siihen. Ja todennäköisesti tuletkin vielä huomaamaan uusia asioita itsestäsi ja mieltymyksistäsi.
Kuulostaisi kuitenkin siltä, että yhtenäisyyden tunteesi naisen kanssa voi olla merkki, jota kannattaa kuunnella. Naiset ymmärtävät toisiaan emotionaalisesti paremmin kuin mies. Ja ainakin itselleni juuri tämä aspekti on todella tärkeä läheisen ihmissuhteen edellytykseksi.
Sinulle suosittelisinkin tutustumista naisiin, joiden kanssa voisit halutessasi keskustella näistä asioista.
Kaikkea hyvää!
9 1=10: ET vaikuta aidolta... no jaa..
Sanallakaan et kertonut millainen perhe.. Äiti olisi sinua onnistunut kasvattamaan
niin että sexuaalisuus on tukahdutettu sinulta kokonaan..
Sexuaalisuus alkaa (on niin tabu ettei voi täällä todellisuutta kertoa) kun satumme
elämään "hysteeristä" aikaa, Jos on puhe lapsen sexuaalisuudesta.. Elämme
1500 luvulla vielä. jostain syystä
Oliko kotonasi niin ankara kasvatus, kun oli puhe sexuaalisuudesta etta se
tukahdutettiin sinulta täysin?? niinkuin niin monelta muultakin vielä tänään.
Ikävää ettei voi sinulle luonnon normaalia kulkua selittää.. joutumatta linnaan!
Koulukiusaus ei sexuaalisuuttasi vienyt.
Terapista masennukseesi et kertonut mitään.. luultava vastaus on yhtä tyhjän
kanssa, muita tuloksia en vielä ikinä ole kuullut!!
"Sexuaalisti ei hyväksikäytetty" Psykologit/terapeutit ovat salamannopeita
väittamään ettet sitä itse tiedosta...Hoitelevat sinua vuosikaupalla "heidän"
Päättämistä/tietämistä hyväksikäytöistä! heidän käsissään et SINÄ sitä
tiedä vaan HE.
Siis sekin on sinulta hämärän peitossa
Jotakin ikävää on sen takana että ajatus sexistä "ahdistaa" Se kun juuri
pitäisi olla päinvastoin!!
Lestadiolaisiltako oppi..Että "yhdynnässä" nainen "ottaa" mies kontrolloi..
Nainen "hyödyke" johon mies hyödyttää tarpeensa!! KUKA on nämä
opit sinulle antanut????
ET tietenkää ikinä kerro kuinka raivouskovainen perheenne on
En kylläkään enää ihmettele miksi olet valovuoden päässä sexuaalisuudesta
Jo Rubriikkisi..SEKSI JA MIEHET PELOTTAVAT!! Harmi että SINUT on
Pelotettu kertomasta ketkä SINUT ovat opeillaan peloittaneet!!!!!
Ei sellainen pelko tyhjästä ole tullut...Sääli on Sinua!!
ON lopetettava..Juttusi ei ole oikein kohdallaan
Helppo nähdä kun vastaat.. JOS VASTAAT jos edes olet olemassa??? .
Kiitos ensimmäiselle vastaajalle asiallisesta ja kannustavasta vastauksesta. Ja mitä sinuun tulee, no, olihan se ihan odotettavissa että tulisi tuon tasoisia kommentteja..
Olen kasvanut hyvässä ja rakastavassa perheessä, äitini ei todellakaan ole kasvattanut minua ankarasti tai tukahduttanut seksuaalisuuttani. Emme myöskään ole uskovaisia. Sisarukseni ovat täysin normaaleja, minä olen joukosta se, jolla on eniten ollut ongelmia mielenterveyden ja itsetunnon kanssa.
Kysynpähän vain, millä perusteella voit olla varma siitä, että koulukiusaaminen ei ole vaikuttanut seksuaalisuuteeni mitenkään? Se on asia, joka vaikuttaa suuresti lapsen kehitykseen ja itsetuntoon. Nuori tyttö, joka ei ole kovin itsevarma ja jolla on huono itsetunto, varmasti kovin jännittää seksiä, koska siinä ihminen on niin "haavoittuvainen"; voi helposti tulla loukatuksi. Olen varma, etten ole ainoa koulukiusattu tyttö, jota ajatus seurustelusta ja seksistä hämmentää. Jos jännitän jo pelkästään vieraille ihmisille puhumista, miten ajatus seksistä jonkun kanssa voisi olla minulle täysin ongelmaton asia?
Sen perusteella, mitä kirjoitat terapeuttien ajatuksista ja toiminnasta, et taida ymmärtää psykiatriasta ja terapiasta yhtään mitään. Minua terapia auttoi, se ei todellakaan mennyt hukkaan. Lähtötasoon verrattuna olen nyt paljon itsevarmempi ja rohkeampi. Mutta en koskaan keskustellut siellä seksuaalisuudestani, koska se ei ollut tuolloin ajankohtaista. Nämä asiat ovat alkaneet mietityttää enemmän vasta nyt.
En tosiaan ole täysin varma, mistä pelkoni ja käsitykseni ovat lähtöisin. Kotoa en ole niitä oppinut. Yksi arvaus on, että yksinkertaisesti ne johtuvat muusta ympäristöstä. Seksiä tungetaan joka tuutista ja ainakin minun mielestäni siitä annetaan mediassa vastenmielinen ja ikävä kuva. Varsin usein naisia esineellistetään, mikä kuvottaa minua ja saa aina hetkeksi inhoamaan miehiä. Yritän kovasti muuttaa suhtautumistapaani, mutta maailman meno tekee sen aika vaikeaksi.
Heips!
Olen myös kasvanut ilman isää, ja myös seksi on minu ahdistanut... Minua on myös koulukiusattu... Mutta jotkin lähtökohdat ovat erit. Olen myös 19 vuotias, olen muutama vuosi sitten ollut parisuhteessa jossa minua hakattiin, joten tiedän että se on vaikea luottaa miehiin.. Itse oman neitsyyteni menetin 16 vuotiaana... Ei ollut mitenkään kamala kokemus.. Puoli vuotta tapahtuneen jälkeen aloin seurustelemaan vakavasti, olin jopa avoliitossa hetken aikaan. Mutta seksiä meillä ei ollut kertaakaan, yhdessä olon aikana... Ajatus ahdisti ja kuvotti minua ihan hirveästi ja pelotti jopa suunnattomasti... Mikä on outoa vaikka ei se ensimmäinen kertani ollut... Eron jälkeen jotenkin kummasti ajatusmaailmani muuttui puoleksi vuodeksi... Aloin ajattelemaan että seksissä ei ole mitään ahdistavaa ja hyvin alkoi seksi luistamaan miesten kanssa joihin tutustuin ja loivat minulle turvallisen olon. Itse sanoit tuossa että mies on kontrolloiva osapuoli, oletko koskaan ajatellut asiaa niin, että ehkä jossain tapauksessa se on helpompi sinulle jos mies ottaa tilanteen haltuun? Ja mitä minä olen huomannut, olin yhdelle pojalle ihan rehellinen tunteistani ja ahdistuksestani ja sanoin suoraan, että haluan silti kokeilla, niin hän ymmärsi ja helpotti oloani ihan hirveästi... Ja tuo miten media muuttaa, olen samaa mieltä.. Media saa seksin vaikuttamaan aikas kuvottavalle ja jopa rajulle. Mutta totuus on se, että mitä olen muilta ihmisiltä ja omista kokemuksista huomannut, ei seksi loppujen lopuks ole niin kuvottavaa mitä annetaan mediassa ymmärtää... Minua ahdistuneisuuteen helpotti ajatusmaailmani muuttaminen vaikka se vaikeaa oli...
"Ajatus seksistä kuitenkin ahdistaa. Ja tarkemmin sanottuna erityisesti ajatus seksistä miehen kanssa. Jotenkin vain häiritsee se, että yhdynnässä naisen pitää olla se osapuoli joka ottaa ja mies on se "kontrolloiva" osapuoli. Ikään kuin nainen olisi vain jokin hyödyke, jota mies käyttää tyydyttääkseen omat tarpeensa."
Tuntematon voi pelottaa ja ahdistaa.
Olet luonut mielikuvan seksistä joka ei sinua tyydytä. Luovu mielikuvastasi ja ymmärrä että todellisuudessa seksi voi olla tuollaista, tai ihan jotain muuta. Jotkut voivat pitää tuollaisesta seksistä, sinä selkeästikään et. Kuten ei moni mieskään, allekirjoittanut mukaanlukien.
"Ehkä kyse on vain siitä, että oma seksuaalisuuteni ei ole minulle vielä ihan selvä asia enkä ole tarpeeksi sinut itseni kanssa, jotta olisin valmis seksiin."
Eikä se seksuaalisuus selviä ilman seksiä. Ja voin luvata, että ensimmäiset kerrat on melkoista sähläystä, etenkin jos partnerikin on kokematon. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Hei, 9 1=10.., parhaan kokemuksen saisit, kun tapaisit jonkun hellän miehen, johon voisi luottaa ja keskustella ennen ekaa yhdyntää ja jos sit siltä tuntuu, niin sopia siitä ensimmäisestä kokeilusta ilman paineita. Meistä jokainen on yksilö ja oman näköinen, ei tarvitse hävetä mitään.