Liikaa ajatuksia.
Toisaalla mennyt, joka sekoittuu nykyisyyteen kuin Niilin delta Välimereen. Hitaasti, mutta varmasti. Joki, joka virtaa tähän päivään.
Toisaalla epävarma tuleva, epävarma nykyisyys. Jotain toivottua, haluttua, kaivattua. Joku, joka on saanut itseensä rakastumaan, joku jota ei silti vielä tunne hyvin. Joku, josta ei tiedä mitä hän haluaa ja miten hän minut näkee.
Olen tehnyt paljon työtä tämän hetken eteen. Siihen että voin seistä hänen vieressään, tuon egyptiläiseni, puhua ja katsoa silmiin, eikä sisimpäni ole enää luhistuva tähti. Mutta sielussani on mustan jään reunat. Tunnen sen. Karheita kulmia, jotka haluaisivat osakseen selityksen, anteeksipyynnön, totuuden.
Ja minä tunsin olevani kuin vanha vaimo, entinen rakkaus, joka piikittelee - sellainenko minä olen, sellaiseksikö minä tulin? Menettää se menneiden aikojen hullu viattomuus, kadotettu aika, joka haalistuu seinätapettien alla.
Maalaamme aina elämämme uusiksi kun haluamme päästä vanhasta, mutta ne kerrokset - ne jäävät sinne - muinaisuus, mennyt, eletty, koettu, jaettu, eivätkä koskaan poistu ennen viimeistä kutsua. Hetkeä jolloin sirotan itseni tähän universumiin.
http://youtu.be/RilnRVHhziY
Toisaalla mennyt, joka sekoittuu nykyisyyteen kuin Niilin delta Välimereen. Hitaasti, mutta varmasti. Joki, joka virtaa tähän päivään.
Toisaalla epävarma tuleva, epävarma nykyisyys. Jotain toivottua, haluttua, kaivattua. Joku, joka on saanut itseensä rakastumaan, joku jota ei silti vielä tunne hyvin. Joku, josta ei tiedä mitä hän haluaa ja miten hän minut näkee.
Olen tehnyt paljon työtä tämän hetken eteen. Siihen että voin seistä hänen vieressään, tuon egyptiläiseni, puhua ja katsoa silmiin, eikä sisimpäni ole enää luhistuva tähti. Mutta sielussani on mustan jään reunat. Tunnen sen. Karheita kulmia, jotka haluaisivat osakseen selityksen, anteeksipyynnön, totuuden.
Ja minä tunsin olevani kuin vanha vaimo, entinen rakkaus, joka piikittelee - sellainenko minä olen, sellaiseksikö minä tulin? Menettää se menneiden aikojen hullu viattomuus, kadotettu aika, joka haalistuu seinätapettien alla.
Maalaamme aina elämämme uusiksi kun haluamme päästä vanhasta, mutta ne kerrokset - ne jäävät sinne - muinaisuus, mennyt, eletty, koettu, jaettu, eivätkä koskaan poistu ennen viimeistä kutsua. Hetkeä jolloin sirotan itseni tähän universumiin.
http://youtu.be/RilnRVHhziY
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitähän se elämä on....eteenpäin on suunnattava rohkeasti, mutta eletty elämä on muovannut sinusta juuri sellaisen kuin olet....ei sitä tarvitse kokonaan unohtaa...se on osa sinua...
...menneeseen ei kuitenkaan saa jäädä liikaa kiinni, vaan on uskallettava mennä elämässä eteenpäin....jos haluaa oikeasti elää...
"Maalaamme aina elämämme uusiksi kun haluamme päästä vanhasta, mutta ne kerrokset - ne jäävät sinne - muinaisuus, mennyt, eletty, koettu, jaettu, eivätkä koskaan poistu ennen viimeistä kutsua. Hetkeä jolloin sirotan itseni tähän universumiin."
Mutta, mutta.
Nuo kerrokset joita kerrot maalatuiksi eivät ole vain kerran maalattuja. Muistelemalla niitä maalaat niitä yhä uudestaan.
Entäs jos kerrankin tuttujen värien tai valkoisen/mustan sisään valitset jonkin täysin toiselaiset värit?