"Olen onneton, koska haluan sinua. Mieleni on takertunut sinuun enkä voi ajatella mitään muuta. Siksi minä kärsin. Olen sairas kaipuusta. Jos siis tulit tuntematta mitään minua kohtaan. Mene samantien. Mene".
Voi sentään. Jos tämä kesä näin jatkuu, nyrjähtää mieleni. Toivottavasti ei tule montaa sadepäivää.
Voi sentään. Jos tämä kesä näin jatkuu, nyrjähtää mieleni. Toivottavasti ei tule montaa sadepäivää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
taas edes huono sää poista tätä ahdistusta ja kaipuuta erään m luokse.
Mikään ei oikein maistu miltään. Epätietoisuus riistää. Ehkä..kyllä..eiiii kuvittelin kaikki. :) Liian kauan jatkunut, jos molemminpuolista niin asiat venyneet jo suhteettoman vaikeiksi,kiusallisiksi.
Kokeile alkoholia, se turruttaa kaiken. Teen sita koska tästä mitään näytä tulevan, jatkan sitä kai hamaan loppuun asti. Olisin voinut yrittää exäni kanssa jopa, mutta kun tunteet vie ei järki toimi ja seuraukset oli hyvin huonot. Vielä kaikki vittuilut päälle.
Oma tarina lyhykäisyydessä.
Meitä on monia, jotka jaamme kanssasi samantyylisiä tunnelmia. Lamaannus - se lienee osuvin termi kuvaamaan omaa olotilaani. En erota aina itsekään, onko kyse ikävästä vaiko pitkään jatkuneesta ajatuskierteestä seuranneesta uupumuksesta. Paha olo vain on eikä mene poissa. Kun järkkään muuta tekemistä ja olen ihmisten keskellä, olen hetkittäin oma itseni ja mieli on tyytyväisen iloinen, mutta yksin ollessa tai mitään tekemättömänä putoan siihen tyhjyyteen. Tyhjyys tulee siitä tunteesta, että jotain tai joku puuttuu.
Nolostus on niin suuri, että pelkään hänen kohtaamistaan. Miksi päästin hänet niin lähelle itseäni, kun minun on kuitenkin niin vaikea kestää sitä läheisyyttä? Hänkin otti minut sisälleen, miten kohtaamme kaiken jälkeen kuin muukalaiset? Silti niin odotan, että näkisin hänet.
Hän toivoisi minun olevan suorempi ja rehellisempi päämääristäni, mutta uskon hänen ymmärtävän sekavan olotilani jollakin tasolla.
Ikävää ja pelkoa.
samoja tunteita täällä, paitsi että olen varattu, joten jatkan eteenpäin. Tuntuu, että räpiköin jossain kovassa aallokossa, henkeä haukkoen järjen je tunteiden taistellessa kesenään. Miten ihminen, joka on aina toiminut järkevästi, osoittautuu täysin tyhjäpääksi aaltojen paiskoessa. En osaa selittää itselleni, mitä on tapahtunut, oon ihan pihalla kaikesta. Jopa arjesta. yli vuoden kestänyt. Menis jo ohi. Aloittajalle: Mikä sinun tilanteesi on hänen suhteen, onko teillä mahdollisuutta, jos hän tietäisi tunteistasi?
Meneehän se luultavasti ohi jossakin vaiheessa, vaikka aikaa se voi viedä. Tai sitten ei. Tsemppiä sulle!
Pitäisi lopettaa samojen asioiden jankkaminen täällä, mutta kun toisinaan tulee tarve kirjoittaa ajatuksensa sanoiksi. Sen jälkeen on kevyempi olo.
Harmillista, että ikävöimäni ihminen on niin kovin kiehtova. Hiffasin hiljattain yhden yllättävän asian hänestä ja palaset loksahtelivat hitaasti kohdilleen, kun ymmärsin hänen tietävän enemmän, kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Huikaiseva tunne kässätä ihailleensa toisen järjenjuoksua jo kauan sitten.
Voi, kunpa hän suostuisi olemaan kaverini.
Sinun pitäisi ottaa siihen ihmiseen yhteyttä jonka ajatuksen juoksua ymmärrät. Pyydä kahville vaikka ystävinä niin pääset alkuun sen ihmisen kanssa.
Pääset samalla sivustolta pois kun lähestyt häntä suoraan livenä.
Erittäin hyvin sanottu siellä takana.
Totta ja tärkeää.
"Pääset samalla sivustolta pois kun lähestyt häntä suoraan livenä"
Varmaankin vilpitön, ystävällinen kaveruus on hyvä pointti :)
Kyllä tunteet ja järki kuuluvat tasapainoon keskenään. Molemmat kuuluvat kai ihmisyyteen. Kun käy läpi tunteiden skaalan, onhan se aika rankkaa. Osanottoni. Been there, too. Mutta elämä kantaa. Siellä taustalla on vahvemmat käsivarret kannattelemassa. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi rynnätä kokeileen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
Kaikki rankkuus ei kuitenkaan johdu ainoastaan tunteista vaan myös yleisestä ilmapiiristä, omasta jaksamisesta, valvomisesta yms.
Kun kertoo tai kirjoittaa joko itselleen tai toiselle omatkin ajatukset selkeytyvät ja vastaukset löytyvät sen varrella. Paras kaveri on se, joka uskaltaa esittää ne ikävät ja hankalimmatkin kysymykset ja jolle voi puhua kaikkea tietenkin luottamuksella.
Nämä jutut kuin omasta suusta ja sydämestä... yli vuosi jo.. miksi ihmistä näin kiusataan.. saa jotain, tunteita, joita ei saakaan tuntea.. en tiiä pitäis alkaa jo kääntää tämä huumoriksi, ni auttas jaksamaan..
Rakastuminen toimii kuin huume sekoittaen aivokemian. Ja kaipaus- tai paremminkin sanottuna craving- pahenee kun kohde on saavuttamaton tai suhde loppuu. Alkoholi auttaa hetkellisesti nostamalla dopamiinitasoa, jota myös rakastuminen teki, mutta johon myös jäi koukkuun.
Vieroitus on helpointa kerrasta poikki menetelmällä. Sattuu kamalasti jonkin aikaa, mutta aika auttaa ja aivokemia normalisoituu. Jos suhteeseen jää roikkumaan, olo on kurja ja vieroitus pitkittyy.
"Vieroitus on helpointa kerrasta poikki menetelmällä."
Olen joutunut tekemään tuon useasti, koska rakastamani ihmiset alkoivat merkitsemään aivan liikaa. Elämä heitti häränpyllyä ja arki alkoi ontua. Realiteetti on kuitenkin, että sen on jatkuttava ja kestettävä. Kun rakastuneen rakkaat lentävät lintuina taivaan tuuliin, on itsensäkin lennettävä. Ei voi jäädä odottamaan...loputtomasti. On jatkettava elämää ja silti rakastettava rauhallisemmin ja kivuttomammin, tasaisemmin, ehkä pitkäjänteisemmin. Vuoristoradalla on huikaisevaa, vauhdikasta, mutta kivuliasta. Ja kuitenkaan olisiko ollut valmis sivuuttamaan mitään.
tuota minä ajattelinkin, olin pakkomielle sinulle niinkuin monet muutkin pienet arkirutiinit, joita noudatit todella tarkkaan. Minä taas olen liian erilainen, huithapeli, spontaani ja haluaisin kuulla tarinointiasi ja ajatuksiasi, mutta olet rauhallinen kiltti mies...olemme molemmat ihan ok, mutta emme taida sopia toisillemme. Sanoit itsekin, että minä ajattelen liikaa... ja taidanpa höpöttääkin aika lailla, et sinäkään olisi minua jaksanut
Onko aloittaja mies vai nainen? Kuinka teillä kesä mennyt? Itselläni koko kesä mennyt taistellessa tunteita vastaan.. Tänne niitä helppo purkaa..
.............................................................................................. .
Ei se ole säästä kiinni. Eikä etäisyydestä. Eikä elämäntilanteesta.
On ollut aurinkoinen kesä, ehkä siksi sormeni toimivat, ajatukseni kulkevat yksitotista rataansa. Minä kirjoitan, vaikka vailla merkitystä.
Juurikin noin.. paranna minut rakas.. sinulla on moni etu puolellasi, eikä vain koulutuksesi suoma ;)
Jos et tunne näin.. anna mun olla ja unohtaa..
Jätä romanttisia kuvitelmia ruokkiva kirjallisuus vähemmälle, "Piano" (=sekö se oli?) ei tee hyvää kenellekkään kaipaavalle... ;)
Siitä se oli. Kertonee kaiken. Ei minun päiviäni täytä romanttinen kirjallisuus. Niin tai, luen minä runoja, proosaa ja tuhmia novellejakin; mitä ne ruokkivatkaan!
Niin.. ikävöidä voi toista läheltäkin, ellei sellaista yhteyttä ole jota toivoisi olevan..