Selviääkö tästä ilman

Olen melkein koko ikäni ollut melkoinen jännittäjä, ja pelännyt lapsesta asti erilaisia sairauksia. Olettaisin että tällainen ihminen sairastuu herkästi paniikkihäiriöön. Minulla oli hiukan parempiakin aikoja, ja kärsinkin panikoimisesta vain harvoissa tilanteissa. Sain vuosi sitten keskenmenon ja sen jälkeen on tuntunut elämä todella vaikealta. Minulla on ennestään kolme lasta, joista pienen herättelee vieleläkin(yöuneni on aika katkonaista). Aloin harrastamaan liikuntaa ja aluksi siitä tuntui olevankin apua. Mutta nytkun kuvioihin on tullut asunnon myyminen ja rakentaminen, niin huh. Olo on ihmeellinen lähes koko ajan.Olo on päivittäin jonkun aikaa sellainen epätodellinen(ahdistava tunne), silloin tulee pelko että taju lähtee. Myös huimauskohtauksia tulee usein ja hengitys on välillä pinnallista. Olo on huono eikä ruokakaan maistu. Olen myös erittäin ahdistunut, enkä tahdo saada illalla unta. Pienetkin asiat itkettää, ja joskus tulee mahdottoman iloinen olo. Mieliala on siis aika vaihteleva. Tuntuu että on joutunut ikävään kierteeseen. Ahdistuneisuudesta tulee kärttyisäksi ja tulee hermoiltua lapsille josta taas seuraa huono omatunto, lopulta on jo fyysisestikin huono olo... Pelkään lisäksi myös hieman miestäni, joka suuttuu kyllä harvoin mutta on suuttuessaan aika arvaamaton. Lisäksi hän on mustasukkainen luonne, en ole käynyt 10:een vuoteen ulkona ystävien kanssa. Ystäviäkään on enää vain pari. Myös äidilläni on maanisdebressiivinen sairaus joka osaltaan ahdistaa minua, vaikka hänellä onkin suht terve vaihe meneillään. Siis jos näitä kaikkia miettii, niin eikö ole aika selvää että minun ihme olotilani on jonkunlaista paniikkia/ahdistuneisuutta?? Onkohan tähän mitään muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa lääkitys?? Elämänhaluni alkaa jo kärsiä tästä. Lisäisin vielä että olen saanut tilanteissa jossa jännitän niin myös sellaisen sydämentykytys, pyörtymisentunne, kuolemanpelko kohtauksiakin.