Sosionomista sosiaalityöntekijäksi

tarinasi kuulostaa tutulta. Itsekin diakista opinnäytetyötä vailla valmis sosionomi mutta tein ratkaisevan siirron ja hain yliopistoon. Saa nähdä kuinka paljon tulee samaa juttua kun amk:ssa. Kuten sanoit, mieleniintoisia aiheita pintaa raapaisten... eli ehkä nyt pääsen paremmin niihin mielenkiintoisiin käsiksi opinnoissa. Kuvittelisin, että kolmivuorotyötä voi tehdä ja samalla opiskella mikäli voit esim tärkeiden tenttien ajankohtina vaihtaa vuoroja työkaverin kanssa. mutta tietysti omasta jaksamisesta se varmaan on kiinni... tahtoisimpa minäkin tietää kuinka homma onnistuu jos jollakin on kokemusta...

mutta hae ihmeessä yliopistolle, luulen kuulleeni jostain että bolognan sopimus oisi joskus tyyliin kahden vuoden päästä voimassa... korjatkaa te jotka tarkemmin tiedätte. mutta en jaksa uskoa että sosionomiopinnoista koskaan pääsee jatkamaan suoraan täydennyskoulutuksellakaan yliopiston sosiaalityön koulutusohjelmassa, nythän tehtäväalueita ja ydinosaamisia selvennetään molemmissa professioissa ja tulevat molemmat säilymään omina töinään. Kun vaan saataisiin nostettua sitä sosionomin osaamisen arvostusta myös muuaalla suomessa kuin suuremmissa eteläsuomen kaupungeissa joissa sosiaalitoimistoissakin sosionomille on jo omat koulutusta paremmin vastaavat hommat.

en tiedä auttoiko tämä yhtään sinua mutta kuka sinua estää hakemasta yliopistoon? jos ja kun pääset sisälle (sosionomille läpihuutojuttu) niin lähdet tiedustelemaan yliopistolta (opolta???) että miten saisit opintosi järjestymään työn ohella. Kannustan ehdottomasti sua tähän!!!

On kamalaa myöntää ja tunnistaa itsessään tällaista, mutta kun se sosionomin koulutusohjelma ei oikeasti antanut minkäänlaista pohjaa sosiaalitoimistossa työskentelyyn. Ei ainakaan meillä käyty läpi mitään lainsäädännöllisiä asioita tai muutenkaan mitään asioita sosiaaliturvasta ja siihen oikeuttavista tekijöistä tms. Anteeksi kun vaikutan pessimistiseltä mutta näin on kuitenkin asia.Olen kyllä valmis hakemaan sosiaalityöntekijäksi vaikka heti, mutta millaista osaamista siinä työssä vaaditaan? Riittääkö lähinnä koulutuksen pohjustama ammatillinen ote ja suhtautuminen, että niillä nippelitiedoilla ei niinkään olisi aluksi merkitystä? Voisi kuvitella, että mulla miehenä olisi kysyntää sosiaalityössä.Kai ne kuitenkin perehdyttää siihen työhön? Ja kai ne ymmärtää, että sosionomilla ei voi olla yhtä vahvaa (siis ei todellakaan!) teoreettista osaamista kuin yliopistosta valmistuneilla? Kivaa olla kuitenkin sosiaalialalla. Tällä alalla on niin paljon mielenkiintoisia hommia ja palkkakin on ainakin täällä Helsingissä jo ihan kohtuullisen hyvä säännöllisestä toimistotyöstä.

Lueskelin Jyväskylän yht.kuntatieteellisen opinto-opasta, valmiista sosionomin koulutuksesta hyvitetään hakemuksen perusteella n. 35 ov, että yhden vuoden vähemmällä selviät mitä muut aloittajat. Jyväskylässä ainakin näyttää luennot kirjautuvan opintosuorituksiin, en tiedä vielä tehdäänkö siitä edestä luentopäiväkirjaa vai mitä, mutta periaatteessa oletus on, että pitää jonkin verran olla paikalla, että suorituksen saa. Yksi appron kurssi myös seminaari, vaatii siis läsnäoloa 3vk:n harjoittelu...Ei varmaan niitä kaikista helpoimpia ihan vaan kirjatenteillä suoritettavaksi. Muiden yliopistojen käytäntöihin en kuitenkaan ole tutustunut. Mutta hei, avoimen puolella voi suorittaa cumuun asti, ja paljon helpompi järjestää itsenäisesti opiskelu työssäkäyden. Appro JKL:ssä, cumu ainakin Kokkolassa. Kun sivuaineet ja kieliopinnot vielä käy avoimessa, niin eipä siinä paljon enää tarvi sen jälkeen yliopiston penkkejä kuluttaa... Siitä vaan toimeksi.

Pakko nyt ihan laittaa, kun on taas niin erilaisia kokemuksia ihmisillä. Itsellä on Diakista Sosionomin paperit. Oli helppoa löytää koulutusta vastaavaa työtä ja monelta muultakin olen kuullut heidän saaneen koulutuksesta paljon. Meillä ainakin on käyty läpi paljon myös lakiasiaa, itsestä on tietysti ollut kiinni, kuinka hyvin luet tentteihin tms. Työelämässä arvostetaan Diakia oppilaitoksena, itsekin allekirjoitan, ettei aina opinnot olleet selkeimmästä päästä ja joskus tuntui turhauttavalta(en opi mitään-asenteella). Joka tapauksessa tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni ja ammattitaitooni'(joka ei toki koostu pelkästä teoriasta).


Toivottavasti löydät alan/koulutuksen joka on juuri sulle oikea ja hyödyllinen. :)

Itse hain aikanaan sosiaalityötä opiskelemaan kahdesti, mutten päässy. Sitten hain sosionomikoulutukseen ja pääsin, mutta jäi kaivamaan se, etten ollut sos.työhön päässyt... Hain sitten kolmannen kerran enkä vieläkään päässyt. Nyt olen siihen hakurumbaan jo niin turhautunut että olen päättänyt ainakin toistaiseksi luovuttaa ja tyytyä tähän sosionomitutkintoon - eihän sekään ole itsestään selvää, että tätä tutkintoa pääsee suorittamaan, kun hakijamäärät ovat kuitenkin aika suuret. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä tempaisen ja pyrin yliopistoon sosiaalityötä lukemaan, kuka tietää. Olen kyllä kuullut että siellä on aika paljon kontaktiopetusta (ainakin Turun yliopistossa, muista en ole varma), joten voi olla aika vaikea yrittää opiskella työn ohessa.