Raskaat ja vaikeat elämän kokemukset viime vuosina on oleet minulle todella kuormittavia henkisesti. Tunnen olevani useasti totaalisen yksinäinen.
Tuntuu ettei monikaan ymmärrä minua ja sitä mitä on joutua kokemaan suuria ristiriitoja monilla eri osaalueilla. Elämässä eivät mene onnen lahjat tasan. Tyly tosiasia. Nämä asiat ovat tehneet minulle myös sen että en enää jaksa kuunnella liiemmin ihmisten jonnin joutavaa valitusta. Onko täällä kenelläkään samanlaisia tuntemuksia. Vai olenko yksinäinen kohtalon oikku?
Tuntuu ettei monikaan ymmärrä minua ja sitä mitä on joutua kokemaan suuria ristiriitoja monilla eri osaalueilla. Elämässä eivät mene onnen lahjat tasan. Tyly tosiasia. Nämä asiat ovat tehneet minulle myös sen että en enää jaksa kuunnella liiemmin ihmisten jonnin joutavaa valitusta. Onko täällä kenelläkään samanlaisia tuntemuksia. Vai olenko yksinäinen kohtalon oikku?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oon jo kauan sitten oppinut että ei kannata verrata omaa elämäänsä muiden elämään. Etenkin jos ei mene kovin hyvin. Silloin se aina näyttää siltä että oma elämä on kurjaa ja muut on vaan aina onnellisia. Mutta asia on niin että itse koet omat ongelmasi ja vaikeudet, mutta muiden ongelmia ei usein näe. Silloin näkee maailman täysin vääristyneenä.
Harva elää oikeasti tasapainoista ja onnellista elämää. Jokaisella on luurankoja kaapit täynnä. Jos elämä on opettanut jotain, niin sen ettei onnellisia ihmisiä ole olemassa vaikka siltä näyttäisikin. Asia on oikeastaan niin että epäonnen lahjat menevät tasan eikä kukaan todellista onnea saa, paitsi hetkellisesti.
Monet vaan muiden ihmisten kanssa asioidessaan feikkaan hymyn ja valehtelee. Ei kukaan halua kertoa julkisesti niistä itselle vaikeista asioista. Eikä kukaan halua kuullakaan niitä. Tämän vuoksi valehtelu on osa ihmisten välistä kommunikointia. Tai vähintäänkin asioiden vääristely kerrottaessa omasta elämästään. Ja ihmiset tekee niin koska ei halua kokea häpeää tai vaivaita muita. Ihmiset pelaa sosiaalista peliä, minkä perussääntö on se ettei oikeasti vaikeista asioista puhuta.
Jos ihminen on oikeasti onnellinen ja tasapainossa itsensä kanssa niin ei silloin tarvitse koko ajan verrata itseään muihin kuin valtaosalla ihmisistä tuo tarve tuntuu olevan.
Voin jollain tasolla samaistua sinuun. Itselläni on ollut vaikeita kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa, aikuisikäni olen yrittänyt käsitellä/päästä sinuiksi asioiden kanssa.
Olen törmännyt juuri tuohon ettei kukaan ymmärrä (paitsi psykologi), enkä myöskään jaksa kuunnella muiden arkisia voivotteluja, enkä tahdo oikein ymmärtää miten joku voi loukkaantua jostain pienestä asiasta.
Kun on kokenut vaikeita asioita, niin sitä ehkä osaa paremmin suhteuttaa asioita, eikä jää roikkumaan johonkin mitättömään asiaan.
"Kun on kokenut vaikeita asioita, niin sitä ehkä osaa paremmin suhteuttaa asioita, eikä jää roikkumaan johonkin mitättömään asiaan. "
Näin. Ja samalla voi myös vähän pienemmistä asioista nauttia. Tietty tää on vaikeeta jos masennus pahana.
Minulla on aivan samoja tuntemuksia ja elämäni on ollut todella raskas .... aina tuntuu tulevan uusia ristiriitoja eteen.... usein mietin et mitä pahaa olen tehnyt elämässäni... olen todella yksin henkisesti... ystäviä on mut silti tunnen itseni yksinäiseksi niiden seurassa.
Kyllä meitä ellämän nurjan puolen nähneitä syvällisiä ihmisiä on paljon muitakin. Toistemme löytäminen vaan on niin vaikeaa kun toiseen on niin vaikea tutstua ja luotaa/ päästää lähelle..
Minä huomasin, että vaikeuksien ja ristiriitojen lähde omassa elämässäni oli kiihkouskovainen suku, jossa on monta "vaikeaa" ja ainakin lievästi luonnehäiriöistä ihmistä. Jatkuvat hankaluudet ja ristiriidat eivät siis johtuneetkaan minusta, vaan suvustani.
Niinpä tein johtopäätökset ja lakkasin pitämästä yhteyksiä sukulaisiini, ja elämänlaatuni parani kertaheitolla.
En huoli elämääni enää yhtään "vaikeaa" ihmistä. En aio selvitellä enää kenenkään toisen aiheuttamia sotkuja.
Vaikka olenkin paljon yksin, olen nykyisin paljon tasapainosempi ja onnellisempi.
Tuo on totta! Itse olen joutunut katkomaan välejä monien ihmisten kanssa sen tähden, että aina ei saa samanlaista kohtelua takaisin osakseen, mitä itse antaa. Siinä vaiheessa on sopivaa nostaa kytkintä. Toiset on "epäkypsiä hedelmiä." Kypsyköön rauhassa ilman minua!
Yksin voin hyvin.