Parhaillaan on käynnissä kiivas kansainvälinen väittely talouskriisin hoitamisesta: onko kriisin ratkaisu talouskuri vai velkaelvytys, siis yksinkertaistaen rahan säästäminen vai kuluttaminen. Suomessakin asiaa kommentoitiin viimeksi sunnuntaina, kun Ylen talousasiantuntijoiden raadista 2/3 ehdotti kurin höllentämistä ja 1/3 nykylinjan jatkamista.
Kiihtyvä kansainvälinen väittely näkyy ja kuuluu myös europarlamentissa. Olli Rehnin vieraillessa toissaviikolla talousvaliokunnassa sai hän oikeistolta suorasanaista ripitystä siitä, ettei hän hyödynnä komissiolle annettuja uusia välineitä riittävän tiukan talouskurin ylläpitämiseen. Vasemmistolta taas tuli ankaraa palautetta, että kuri on liian kovaa.
Vierailun keskustelu kuvastaa pienoiskoossa koko käynnissä olevaa laajaa väittelyä. Kaikki tavoittelevat paluuta talouskasvun uralle, mutta pitävät toistensa keinoja väärinä. Vasemmistolaiset poliitikot ja niin sanotut keynesiläiset talousasiantuntijat vaativat eurokriisin ratkaisuksi rakennetun talouskurijärjestelmän höllentämistä ja velkaelvytystä. Oikeisto taas haluaa jatkaa valitulla talouskurin ja rakenneuudistusten linjalla.
Molemmilla osapuolilla on hyviä perusteluita. On totta, että talouskasvun käynnistyminen lyhyellä aikavälillä vaikeutuu entisestään, kun veroja nostetaan ja julkisia menoja leikataan kovalla kädellä. Toisaalta jos talouskriisin voisi aidosti ratkaista jatkamalla törsäämistä velaksi, ei Eurooppa olisi koskaan taantumaan ajautunutkaan - olemme päinvastoin jo pitkään eläneet yli varojemme ja ylläpitäneet kasvua velkarahalla. Säästöt ja rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, eikä niiden tekeminen ole poliittisesti realistista muulloin, kuin juuri vaikeina talousaikoina.
Joka tapauksessa kuuluisaksi tullut talouskurin ylläpitäjä troikka (eli Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan keskuspankki EKP ja komissio) on alkanut osoittaa horjumisen merkkejä. Ensin uskonsa kurinpitoon menetti IMF ja nyt myös komissio on antanut ymmärtää, ettei nykyistä politiikkaa ehkä enää voida jatkaa. Useat euromaat ovatkin jo saaneet poikkeuksia tai lykkäyksiä vuosittaisen budjettivajeensa sopeuttamisessa sovittuun 3 % osuuteen bruttokansantuotteesta.
Vaikka tälle olisi lyhyen aikavälin taloudellisia perusteluja, pitkällä tähtäimellä tämä on hyvin arveluttava kehityskulku. Kun euroalueelle luotiin perussopimuksen vastaiset yhteisvastuumekanismit kuten Euroopan vakausmekanismi, niiden koko ajatus oli, että järjestelyä täydennetään samalla tiukalla talouskurilla, jonka varmistamiseksi laadittiin useita säännöksiä kuten six-pack ja two-pack.
Nyt alkaa näyttää siltä, että yhteisvastuu kyllä tuli voimaan, mutta talouskurisopimukset saattavatkin jäädä noudattamatta. Muodollisesti niitä tosin noudatetaan, kun komissio nimenomaisesti myöntää poikkeuksia noudattamiseen, mutta käytännössä ollaan oikeastaan vielä huonommassa tilanteessa kuin alun alkaen: ennen sopimusten rikkominen oli edes muodollisesti kiellettyä, nyt se on sallittua kunhan pyytää komissiolta luvan.
Suomen hallituksen visio reilusta integraatiosta ja sääntöjen mallikkaasta noudattamisesta alkaa tässä valossa näyttää yhä kaukaisemmalta haaveelta. Sen sijaan perussuomalaisten kriisin alusta saakka ajama linja siitä, ettei sen enempää moraalikatoa kasvattavaa yhteisvastuuta kuin keskusvaltaa paisuttavia kurisopimuksia olisi lainkaan pitänyt luoda, näyttää yhä järkevämmältä.
http://www.sampoterho.net/?p=2584
Kiihtyvä kansainvälinen väittely näkyy ja kuuluu myös europarlamentissa. Olli Rehnin vieraillessa toissaviikolla talousvaliokunnassa sai hän oikeistolta suorasanaista ripitystä siitä, ettei hän hyödynnä komissiolle annettuja uusia välineitä riittävän tiukan talouskurin ylläpitämiseen. Vasemmistolta taas tuli ankaraa palautetta, että kuri on liian kovaa.
Vierailun keskustelu kuvastaa pienoiskoossa koko käynnissä olevaa laajaa väittelyä. Kaikki tavoittelevat paluuta talouskasvun uralle, mutta pitävät toistensa keinoja väärinä. Vasemmistolaiset poliitikot ja niin sanotut keynesiläiset talousasiantuntijat vaativat eurokriisin ratkaisuksi rakennetun talouskurijärjestelmän höllentämistä ja velkaelvytystä. Oikeisto taas haluaa jatkaa valitulla talouskurin ja rakenneuudistusten linjalla.
Molemmilla osapuolilla on hyviä perusteluita. On totta, että talouskasvun käynnistyminen lyhyellä aikavälillä vaikeutuu entisestään, kun veroja nostetaan ja julkisia menoja leikataan kovalla kädellä. Toisaalta jos talouskriisin voisi aidosti ratkaista jatkamalla törsäämistä velaksi, ei Eurooppa olisi koskaan taantumaan ajautunutkaan - olemme päinvastoin jo pitkään eläneet yli varojemme ja ylläpitäneet kasvua velkarahalla. Säästöt ja rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, eikä niiden tekeminen ole poliittisesti realistista muulloin, kuin juuri vaikeina talousaikoina.
Joka tapauksessa kuuluisaksi tullut talouskurin ylläpitäjä troikka (eli Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan keskuspankki EKP ja komissio) on alkanut osoittaa horjumisen merkkejä. Ensin uskonsa kurinpitoon menetti IMF ja nyt myös komissio on antanut ymmärtää, ettei nykyistä politiikkaa ehkä enää voida jatkaa. Useat euromaat ovatkin jo saaneet poikkeuksia tai lykkäyksiä vuosittaisen budjettivajeensa sopeuttamisessa sovittuun 3 % osuuteen bruttokansantuotteesta.
Vaikka tälle olisi lyhyen aikavälin taloudellisia perusteluja, pitkällä tähtäimellä tämä on hyvin arveluttava kehityskulku. Kun euroalueelle luotiin perussopimuksen vastaiset yhteisvastuumekanismit kuten Euroopan vakausmekanismi, niiden koko ajatus oli, että järjestelyä täydennetään samalla tiukalla talouskurilla, jonka varmistamiseksi laadittiin useita säännöksiä kuten six-pack ja two-pack.
Nyt alkaa näyttää siltä, että yhteisvastuu kyllä tuli voimaan, mutta talouskurisopimukset saattavatkin jäädä noudattamatta. Muodollisesti niitä tosin noudatetaan, kun komissio nimenomaisesti myöntää poikkeuksia noudattamiseen, mutta käytännössä ollaan oikeastaan vielä huonommassa tilanteessa kuin alun alkaen: ennen sopimusten rikkominen oli edes muodollisesti kiellettyä, nyt se on sallittua kunhan pyytää komissiolta luvan.
Suomen hallituksen visio reilusta integraatiosta ja sääntöjen mallikkaasta noudattamisesta alkaa tässä valossa näyttää yhä kaukaisemmalta haaveelta. Sen sijaan perussuomalaisten kriisin alusta saakka ajama linja siitä, ettei sen enempää moraalikatoa kasvattavaa yhteisvastuuta kuin keskusvaltaa paisuttavia kurisopimuksia olisi lainkaan pitänyt luoda, näyttää yhä järkevämmältä.
http://www.sampoterho.net/?p=2584
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen hallituksen visio reilusta integraatiosta ja sääntöjen mallikkaasta noudattamisesta alkaa tässä valossa näyttää yhä kaukaisemmalta haaveelta. Sen sijaan perussuomalaisten kriisin alusta saakka ajama linja siitä, ettei sen enempää moraalikatoa kasvattavaa yhteisvastuuta kuin keskusvaltaa paisuttavia kurisopimuksia olisi lainkaan pitänyt luoda, näyttää yhä järkevämmältä.