Kun on ollut lapsesta lähtien yksin, niin kuinka sitä näin aikuisenakaan enää edes osaisi olla tavallinen ja pidetty? Että kun on koko lapsuuden ja nuoruuden ollut lytätty ja kokenut karmeuksia aikuisten taholta, miten sitä enää osaa olla muiden kanssa?
Aina olen ollut vähän sivussa kaikesta: koulussa se lapsi, jonka kanssa oltiin jos oma bestis oli vaikka kipeä. Se, jota ei aina muistettu kun laskettiin onko kaikki paikalla ja se, jolle ei edes joka toinen kerta löytynyt vapaaehtoista paria. Luokkakokoukseen en aikanaan saanut kutsua, vaikka nimi oli sama ja numeron olisi saanut Enirosta kysymällä.
Saan helposti aikaan jutun juurta, osaan hymyillä ja kuunnella. Osaan keskustella, vaikka olen huomannut että ei kenenkään kanssa tule enää keskusteltua mitään sen kummallisempaa, kuin vaikka päivän sää tai eilisen uutiset. Minun kanssani usein jopa nauretaan, mutta se on aina siinä. Minua ei muisteta tai haluta kutsua illanistujaisiin, kutsuille, lenkille, minnekään. Kun itse kysyn, sanotaan että se olisi mukavaa, mutta nyt ei sovi. Eikä toista sopivaa kertaa näytä koskaan tulevan.
En ymmärrä, mitä teen väärin. Mietin joskus että olenko naisena jotenkin uhka toisille naisille jollain tavalla. Näytänkö kummalliselta vai huokuuko minusta elämässä koettu suru ja yksinäisyys niin, että se karkottaa kaiken elävän ympäriltäni? Se tuntuu epäreilulta, että kun on jäänyt itsestä riippumattomista syistä yksin, on aina yksin.
Ja tämä nykyaika ja Facebook. Olen siellä, ja olen niin yksin. Tuntuu, kuin kellään ei olisi minulle mitään asiaa koskaan. Ei edes hyväksikäyttömielessä! Kukaan ei tarvitse minulta mitään, ei juttele minulle oma-aloitteisesti, ei kommentoi mitään. Alkuviikosta palasin matkalta, ja laitoin muutaman minusta oikein ihanasti onnistuneen kuvan Facebookiin - ja ei mitään kommentteja keltään.
En ymmärrä, miksi näin. Joskus oikein pinnistän ja yritän ja yritän ja saan aikaiseksi muutaman orastavan ystävyyssuhteen, mutta ne hiipuvat ilman että olisin painostava tai roikkuva tai liian etäinen. Maailma näyttää jotenkin valmiilta muille ihmisille, ettei tällaisella etsikolla kuten minä, olen täällä mitään paikkaa jossa olisi osa jotakin.
Pohjattoman surullinen olo
29
2352
Vastaukset
- JTK78
Siinä oli monia tutun kuuloisia juttuja ja tuntuu se syrjään työntäminen vielä kertautuvan mitä vanhempana olet yksin.
Joskus ajattelen että kuinkahan outona minua pidetään, kun näyttäydyn joka paikassa aina yksin ja samassa osoitteessa asunut todella kauan yksin. Vai olenko sitten niin näkymätön, ettei kukaan edes ihmettele...
Joskus yritän tarjoutua auttamaan tuttuja jossain ongelmissa tai pikku talkoohommissa, mutta ei niistäkään ole ikinä mitään poikinut.
Pitää vaan yrittää olla miettimättä näitä, ettei tule vielä ikävämpi olo - j30594gj3049ugj
Tuntuu että monella todella yksinäisellä ja myös vähemmän yksinäisellä on liian tiukat kriteerit sen suhteen minkälaista seuraa kelpuuttaa.
- Hermmanneiee
Minun täytyy nyt kyllä sanoa, etten oikein aseta kriteerejä tietoisesti. Siis en tietysti halua sellaisen ihmisen seuraan, joka on täysin erilainen kuin minä tai vaikka käyttäytyy huonosti, tai juo paljon koko ajan.
Mutta en ajattele, että joku on olisi liian pinnallinen tai joku toinen liian luontohörhö. En itse kovinkaan monesta pinnallisesta jutusta välitä, mutta kuuntelen mielelläni vaikka tv-ohjelmista, jos vaikka bongaisin jotain mitä itsekin voisin katsoa. Tai en ole luontoihminen siinä mielessä, että eräilisin laavuilla tai tietäisin paljoakaan ekosysteemeistä, mutta siitäkin osaan kiinnostua "tarvittaessa".
OIen avoin oppimaan uutta, luen paljon, matkustan aina välillä. En leimaa ihmisiä, ihan oikeasti en, ellen sitten jostain syystä jo ihan pelkää toista. Yksinäisyys silti seuraa maailmallakin, mutta se on helpompi tuntea vaikka Lontoossa kuin täällä suomalaisessa pienen piirien kaupungissa.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ehkä sitten sorrun jonkunlaiseen erotteluun... tai sitten se johtuu siitä, kenen kanssa on itsellä helppo olla ja kenen ei, ei niinkään kriteereistä ihmisiä kohtaan.
- simppeli fakta
"huokuuko minusta elämässä koettu suru ja yksinäisyys niin, että se karkottaa kaiken elävän ympäriltäni?"
Kyllä.- Hermmanneiee
Ja mitä tällekin sitten voin tehdä? Olen kokenut paljon, ja maailma siksi syrjii minua?
Aika reilua. - simppeli fakta
Hermmanneiee kirjoitti:
Ja mitä tällekin sitten voin tehdä? Olen kokenut paljon, ja maailma siksi syrjii minua?
Aika reilua.Ei mitään. Peli on menetetty. Onnea seuraavassa elämässä.
- Toivoa älä heitä
Hermmanneiee kirjoitti:
Ja mitä tällekin sitten voin tehdä? Olen kokenut paljon, ja maailma siksi syrjii minua?
Aika reilua.Sinun pitäisi tutustua ihmisiin, joille on tehty samoin, tai jotka ymmärtävät tuon tilanteen kauheuden. Nykyaikana sellaisia voi olla vaikea löytää, mutta täällä olisi yksi.
- kuolon elämä tämä
Monta elämää poissa myös minun osalta hylätty on.
- Hyvä sönkkö---
Kunpa sais vettä ton pään täyteen, jotain,että pääsis,jo lopullisesti untenmaille.
- hörhöjen hörhö
Eiköhän tuolla naamakirjassakin ole jotakin kiertotietä mahdollista käydä
itse hörhöilemässä itselleen kommentteja, tykkäilyjä ja kavereita.
Semmoista oman egon itseriittoista pönkitystä, rakentaa jonkun sinne
eksyvän toisen samanlaisen teeskentelijän silmille näyttävä keinotekoinen
kuorrutettu imelä tarina, eihän sillä nyt tartte todellisuuden kanssa olla
kovinkaan paljoa tekemistä. - marikka1
pah sanon minä! Peliä ei ole menetetty. Sinulle sattuineista epämukavista asioista on syntynyt kierre joka vain ruokkii itseään. mitä jos aloittaisit vaikka jonkun harrastuksen jossa ihmiset ovat toisilleen entuudestaan tuntemattomia? Tärkeää olisi yrittää hankkia positiivisia kokemuksia jotta huomaisit että sinua ei ole tuomittu surkeuteen, vaan kaikki on mahdollista.
- Vielä täällä?!!
Olen lukenut täällä sun kirjoituksiasi, ja ne ovat olleet kovin itsekeskeisiä.
Kyllä, sinusta huokuu jokin: kaiken alleen peittävä masentuneisuus, surullisuus, lohduttomuus, epätoivoisuus, vainoharhaisuus, sulkeutuneisuus. Sinä-sinä-sinä.
Olisiko aivan mahdotonta jos nyt kääntyisit asiantuntijan puoleen ongelminesi. Yksin et niistä enää pääse irti, olet niin syvällä. Varaa aika lääkärille, ota vaikka kaikki kirjoituksesi mukaan jollet osaa asiaasi muuten ilmaista. Hyvä terapia kestää vuosia, mutta jos elämässä aikoo vielä roikkua niin onhan sitä aikaa...
Moni muukin on paljon pahaa kokenut, minäkin. Se on ihan itsestä kiinni miten asioista ajattelee. Olen erakko, joten minua ei ns. yksinäisyys vaivaa. Ja noi sun murheesi ovat vielä ihan pieniä murheita minun elämääni nähden. Muista, että aina voi olla vielä huonommin :-)
Minun silmissäni sinä valitat turhasta. Jos minulla olisi niin paljon kuin sinulla, minulla olisi jo liikaa. Kun saat avun, huomaat itsekin. - Heidi^
Hermmanneiee, tiedän miltä susta tuntuu. Aloitusviestisi vois olla mun elämästä.
Ootko minkä ikänen ja mistä päin? Jos haluat niin anna vaikka sähköpostisi, olis kiva jutella enemmän :) - 6+15
Löysin jutustasi itsesi. Siitä syystä laitan linkin terveyskirjaston juttuun, joka ainakin omalla kohdallani selvitti ja tavallaan helpotti oloani. En pysty takaamaan, että se tekisi saman sinun kohdallasi, mutta kokeile, jos löytäisit itsesi. En halua myöskään diagnosoida ketään, joten toivon, ettet loukkaannu. Kirjoitan tätä ennemminkin siksi, että haluan sinunkin tietävän, että kaikkeen löytyy syynsä joko tästä linkistä tai jostain muualta ja sille syylle pystyy itsekin tekemään jotain. Tästä voi lähteä eteenpäin.
Hyvää kesän jatkoa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00001&p_teos=epi&p_osio=103&p_selaus=12759 Vähän offtopic: Musta tuntuu, nyt kun oon jotain viikon verran täällä selaillut aktiivisemmin ja jotain kirjoitellut, että nämä jotka rohkeasti avautuvat, ja jäsentelevät ajatuksiaan kirjoitettuun muotoon... niin... vaikka rajuja stooreja saa lukea, musta tuntuu että pahimmassa kunnossa ainakin henkisesti on nämä puskista huutelijat jotka keljuilee toisille kirjoittajille.
Ei saa lyödä lyötyy!- gfjfgjgfjjjg
Joillakin onglemien ratkaisukyky tuntuu rajoittuvan siihen, että pahaa oloaan puretaan vaan muihin. Eli halutaan muutkin tuntemaan olonsa kurjaksi, jotta se oma kurja olo ei erotu niin paljon muiden seasta. Järkevämpäähän olisi tietysti keskittyä niihin omiin ongelmiinsa ja niiden ratkaisemiseen. Mutta ei ole niin pahaa ongelmaa, etteikö sitä yhdessä ratkaistaisi! :)
- u9u9009´0+932´9´89´+
Saisit varmaan ainakin miehen itsellesi jos haluaisit etkä olisi niin nirso.
- Vielä täällä?!
Aloittajalla on mies ja kaksi lasta. Hän ei käy töissä, on ilmeisesti sairauseläkkeellä. Käytti työaikana rauhoittavia lääkeaineita, jäi kiinni ja jotenkin joutui pois töistä (potkut tai lähti itse). Sairastanut psykoosin. Häpeää ja kuvittelee kaikkien naapuristossa ajattelevan vain häntä ja hänen häpeäänsä. Haaveilee itsemurhasta. Psykoottisia ajatuksia suhteessa ympäristöönsä.
Kukaan täällä ei voi häntä enää auttaa muuten kuin ohjaamalla ammattilaisen vastaanotolle. Hän tarvitsee ammattiapua. Voivotuksilla ei apua tule, tuette vain hänen vääristynyttä kuvaansa maailmasta!
Jos tämä on jonkun mielestä oman pahan oloni purkamista, niin ei voi mitään. Aloittajalla on todella paha olo omassa maailmassaan, joka ei ole todellinen. - Hermmanneiee
Vielä täällä?! kirjoitti:
Aloittajalla on mies ja kaksi lasta. Hän ei käy töissä, on ilmeisesti sairauseläkkeellä. Käytti työaikana rauhoittavia lääkeaineita, jäi kiinni ja jotenkin joutui pois töistä (potkut tai lähti itse). Sairastanut psykoosin. Häpeää ja kuvittelee kaikkien naapuristossa ajattelevan vain häntä ja hänen häpeäänsä. Haaveilee itsemurhasta. Psykoottisia ajatuksia suhteessa ympäristöönsä.
Kukaan täällä ei voi häntä enää auttaa muuten kuin ohjaamalla ammattilaisen vastaanotolle. Hän tarvitsee ammattiapua. Voivotuksilla ei apua tule, tuette vain hänen vääristynyttä kuvaansa maailmasta!
Jos tämä on jonkun mielestä oman pahan oloni purkamista, niin ei voi mitään. Aloittajalla on todella paha olo omassa maailmassaan, joka ei ole todellinen.Anteeksi, mutta mitä sinä "vielä täällä?!" oikein selität? En viitsinyt sinun viestiisi edes vastata, mutta tähän on pakko. Totta on, että minulla on mies ja kaksi lasta. Mutta mistä sinä olet keksinyt että minä olen sairastanut psykoosin? En ole.
Enkä myöskään ole käyttänyt rauhoittavia töissäollessani! Keksit kaiken tämän omasta päästäsi, kyllä, ihan sieltä omasta pienestä pääkopastasi. Kylläpä minua nyt suututtaa!
Mikä sinun ongelmasi oikein on?
Jos täällä on joku kirjoittanut samantyylisellä nimimerkillä niin sitten on, itse olen kirjoittanut neljä tai viisi viestiä. - Vielä täällä?!
Hermmanneiee kirjoitti:
Anteeksi, mutta mitä sinä "vielä täällä?!" oikein selität? En viitsinyt sinun viestiisi edes vastata, mutta tähän on pakko. Totta on, että minulla on mies ja kaksi lasta. Mutta mistä sinä olet keksinyt että minä olen sairastanut psykoosin? En ole.
Enkä myöskään ole käyttänyt rauhoittavia töissäollessani! Keksit kaiken tämän omasta päästäsi, kyllä, ihan sieltä omasta pienestä pääkopastasi. Kylläpä minua nyt suututtaa!
Mikä sinun ongelmasi oikein on?
Jos täällä on joku kirjoittanut samantyylisellä nimimerkillä niin sitten on, itse olen kirjoittanut neljä tai viisi viestiä.Anteeksi, sekoitin sinun kirjoitustyylisi toiseen samalla tavalla kirjoittavaan nimimerkkiin (sekoilut töissä ja psykoosi).
Minun ongelmani on se, että lueskelin mitä olet kirjoitellut aikaisemmin. Hermmanneiee yhdellä tai kahdella m:llä. Huomasin, että valitat samaa kuukaudesta toiseen. Et vastaa kenellekään, paitsi puolustaessasi itseäsi. Et siis anna mitään takaisin ihmisille, jotka yrittävät sinua auttaa. Olisiko ihan mahdotonta, jos vaikka kiittäisit noita ihmisiä tuesta ja hienoista linkeistä? Taitaa olla. Ei ihme, että olet yksin oikeassa elämässä.
Hyvä kun sain herätettyä sinut, vaikka edes suuttumaan. Ehkä koet olevasi elossa vain silloin, kun sinua kohdellaan huonosti? Jätät hyvät kohtelut huomiotta.
- päähän potkittu
" Ehkä koet olevasi elossa vain silloin, kun sinua kohdellaan huonosti? Jätät hyvät kohtelut huomiotta. "
Saattaapas olla noinkin ainakin minun kohdalla, on nääs ainoa maailma
mistä on suurimman osan aikaa IRL elämästä kokemuksia, muistoja.
En tiedä muusta, enkä osaa sitä kautta mitään muuta elää.
Siinä maailmassa ilkeät iskut seuraavat tauotta vuodesta toiseen säälimättä,
vailla minkäänlaista armoa, siellä on pakko opetella antamaan isku iskusta,
kaksi parhaasta.
Ei aina vaan ottavana osapuolena, vaan myöskin kylvämällä takaisin, se on
se juttu missä kokee elävänsä. Pelkästään niitä iskuja ottavana osapuolena
elo rampauttaa, tekee oman elämän vajavaiseksi käpertymistarinaksi. Hei!
Tekstejäsi lukiessa heräsi paljon kysymyksiä.
Kommentoitko itse muiden juttuja facebookissa? Jutteletko itse muille oma-aloitteisesti?
Jos sinulla on lapsia, eikö lapset, lasten harrastukset ym. yhdistä sinua ikäisiisi?
Kyseletko muilta ihmisiltä yleensä kuulumisia ja vointia, ja kuunteletko vastauksen keskittyen ja miettien vain toista ihmistä? Keskitytkö toisiin ihmisiin niin, ettet aina odota saavasi takaisin jotain? Tämä on ollut ja on edelleenkin oma heikkouteni, etten aina kuuntele tarpeeksi hyvin muita, onneksi ongelman tiedostaessa sitä voi yrittää parantaakin : )
Mitä kaipaat ystävyydessä? Asioiden jakamista, molemminpuolista välittämistä, rupattelua arjesta, yhteisiä harrastuksia, vaikeista asioista puhumista vai mitä...?- Hermmanneiee
Olen hyvin arka, mutta olen pyrkinyt kysymään ihmisiltä asioita. Olen saattanut jutella joskus jonkun toisen äidin kanssa kaksi tuntia, mutta en esim. tiedä mikä hän on ammatiltaan tai mistä kotoisin. En välitä sellaisista asioista, mutta kyllä kysyn kuulumisia.
En enää niin paljoa kommentoi Facebookissa. Oikeasti, jos vuosikaudet saa itse vähän kommentteja, niin pitääkö jaksaa silti itse olla kommentoimassa muita? En jaksa.
Enkä kommentoinut tähänkään enää mitään. Ehkä on typerää lamaantua ilkeistä viesteistä, mutta silti lamaannuin. Jäin miettimään, että ehkä sillä ei ole väliä sitten enää, mitä minä tunnen. Maailma tuntuu olevan aina oikeassa, minä en, vaikka yritän kovasti.
Tai siis yritin. Tänä kesänä en jaksa pinnistellä enää. Olkoot. - Anonyymi
Olen ollut koko ikäni todella yksinäinen ja kokenut kovia. Minua on työpaikalla mustamaalattu ja syöty töistä pois. Parisuhteessa petetty, käytetty hyväksi ja jätetty sekä viety omaisuuttani. Ystävyyssuhteessa hyljätty. Olen aivan liian kiltti ja yli hieno tähän maailmaan. En voi käsittää, miten ihmiset ovat niin julmia ja tunteettomia. Olen ollut reilu ja kiva ihminen. Nykyään surullinen ja onneton ihminen. En iki maailmassa voisi tehdä itse kenellekään sellaisia temppuja, mitä minulle on tehty. Onneksi minulla on aivan ihana pehmolelu pupu Söpöliini, joka on suloinen, kiltti ja hymyileväinen. Se on parhain ystäväni. Muita en enään tarvi. Nytkin eräällä ystävälläni kuoli äiti, jonka minäkin tunsin hyvin. Kaikki muut kutsuttiin hautajaisiin, mutta minua ei. Jotkut olivat ihmeissään. Kävin pieniä apujakin tekemässä ystäväni äidillä, kun tuli vanhaksi. Siskoni on aina haukkunut minua hutsuksi, vaikka ei ole pahemmin miehiä ollut. Ulkonäköni, varsinkin nuorena oli ihan eri kuin sisimpäni. Pelkään nykyään ihmisiä niin paljon, etten uskalla enään keneenkään tutustua, enkä edes pysty ihmissuhteisiin. Varmaan sitä ei kukaan huomaa päällepäin, mutta sisällä myllertää. Olen aina satanut satasella kaikkiin ihmissuhteisiin ja saanut vaan paskaa niskaani. Liian helppoa ei arvosta kukaan. Itse kyllä arvostaisin, jos joku kohtelisi minua kauniisti. Taloudellisestikaan elämäni ei ole ollut koskaan helppoa. Muutenkin olen ihan tuntemattomienkin ihmisten taholta tullut usein loukatuksi. Itse en ikinä sanoisi kenellekään sellaista, mitä minulle on sanottu. Miksi elämän pitää olla näin kivikkoista ja kovaa. Olen ylpeä itsestäni, että vielä olen pystynyt olemaan työelämässä mukana. Enkä ole sortunut päihteisiin ja sairastunut psyykkisesti. Kuntoilu ja opiskelu vapaa-aikana ovat pitäneet minut järjissäni. Kerran oli itku päästä, kun eräs ihana ihminen eräällä työpaikalla sanoi, että olet niin suloinen ihminen, että kukaan ei varmasti voisi tehdä sinulle mitään pahaa. Sanoin, että voi, kun tietäisit. Tuntuu ihan, että elämäni on kirottu ihmisuhteiden osalta. Yksinolo on nykyään parasta.
- Anonyymi
Sinulla on työkyky säilynyt.Ole ylpeä siitä.Itse olin koko opiskeluajat koulukiusattu joka jätti jälkensä.Minulla on kaksi tutkintoa,mutta en ole ollut työelämässä kuin pari kuukautta yli 20 vuotta sitten .Olen keski-ikäinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Vaikka elämäsi on ollut rankkaa niin pystyt käymään töissä.Minä en ole siihen pystynyt.Ihmiset ei osaa arvostaa työkykyään.Minulla on kaksi ystävää jotka sain kun olin yli 30 vuotias.Lapsena ja nuorena minulla ei ollut kavereita ystävistä puhumattakaan. Olen joutunut selviytymään yksin.Työelämästä vielä sen verran etten tiedä mitä on käydä vuodesta toiseen töissä.Eka ja ainoa työsuhde päättyi koeajalla ja oli vieläpä osa-aika työ.En siis edes tiedä mitä on käydä töissä viikosta toiseen.
Yritän tällä sanoa että ole tyytyväinen siitä että työkykysi on säilynyt.Olen myös ollut aina sinkku ja lapseton. Omasta mielestä hyvät ystävät on paljon parempi mulle kuin joku parisuhde tai perhe. Joskus se yksin asuminen on hyvä juttu. Itse en kaipaa toista ihmistä jakaa elämää. Ehkä olen hiukan erakko jolle riittää nähdä ystäviä ja nauttia niistä hetkistä ja arvostaa niitä hetkiä.
- Anonyymi
Ettet vain keskittyisi liikaa itseesi? Kun lähtee koko sielullaan mukaan johonkin toimintaan, etenkin hyväntekeväisyyteen, toisten auttamiseen, niin unohtaa oman itsensä ja samalla yksinäisyytensä ja murheensa. Suomessa taitaa olla asiat liian hyvin, jokainen pärjää omillaan ja käpertyy omaan nurkkaansa.
Sitä ei kannata surra, jos lapsena jäi aina yksin, siihen voi olla syynä vaikka karmalliset jutut, mutta kuitenkin niistäkin pitäisi päästä eroon pikkuhiljaa. - Anonyymi
Yritä tehdä jotain uutta, uusia ratkaisumalleja, uusi harrastus?
Asennekin vaikuttaa. Ymmärrän sinua.
Minäkin olen kovin yksinäinen yleensä.
Kenties ihmiset vaistoavat synkkyytesi, tämä on vain arvelua.
Ehket olekaan synkkä.
Minä olen, mutta ihmisten silmissä vielä "normaali".
Itse oletan itsestäni että näytän parhaimman puoleni toisten seurassa.
Uskon että pystyt muuttamaan elämäsi. Täällä on tosi paljon ilkeitä huutelijoita, jotka saa sadistista mielihyvää siitä, että pystyy satuttamaan satutettua mahdollisimman pahasti. He ovat vähäpätöisintä roskaa, mitä voi mistään löytää.
Sympatiat aloittajalle.- Anonyymi
Niinhän se on vahvemmat kävelevät heikoman yli.Niin kauan kun suostut muiden tahtoon ja mielyttämään muita jäät yksin. Lopeta se ole siten todella ilman aitoja ystäviä.Ota asenne itseesi ja katso mitä tarjolla on kaupunkisi ja kuntasi tekemistä.Kotisi sinua ei kukaan hae. On järjestöjä yksinäiselle ystävä: Punainen risti,Diakonisalaitos. Kirkon diakoni. Kukaan sinua kotisi ei hae.Asit missä tahansa suomea. Voit netti mennä Helsinki Mission sivuille löydät apua,etsimäsi.Nimetömänä voit mennä cat tai soitaa puhelut.ps.ei ole uskonolinen järjestö
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota3332889Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?1062184En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v1201630Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin731154- 711032
- 61993
Voi nainen...
Kun luovutit meistä liian aikaisin, just kun aloin oppimaan sinua. Jos oisin alussa jo lukenut aiheesta oisin voinut toi41950Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa
Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.148934Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle
Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj290842- 40754