Monilla taitaa olla samanlaisia kokemuksia, joten jaanpa omani täällä ja kyselen samalla onko kenelläkään tiedossa mitään kirjaa, nettikirjoitusta tai vastaavaa josta voisi löytyä ajattelun työkaluja.
Ongelmani on se että olen pakenija. Mulla ei ole unelmia joiden eteen uskaltaisin tai vaivautuisin työskentelemään tai laittamaan itseäni likoon. Yleinen näköalattomuus vaivaa. Mikä tahansa ikävä asia tuleekin eteen, syöksähdän viihteen puolelle, usein nettiin tai johonkin, tai paremman puutteessa matkustelen oman pääni sisällä.
En siis unelmoi - unelmointi on hienoa, siinä saa ajatuksia omalle elämälleen jotka voivat johtaa määrätietoisiin suunnitelmiin joiden avulla voi saavuttaa jotain. Pakeneminen taas on päin vastoin halua päästä pois.
Nyt alkaa tekemättömät asiat ja elämätön elämä vaivata siinä määrin, että haluaisin löytää suunnan. Voitteko suositella jotain tasokasta teosta, nettipalstaa tai kirjoitusta? Maallikkonäkökulmatkin kiinnostavat sikäli kun ovat tasokkaita, mutta puoskarointi tai uskonnollinen paatos eivät ole sitä mitä haen.
Ongelmani on se että olen pakenija. Mulla ei ole unelmia joiden eteen uskaltaisin tai vaivautuisin työskentelemään tai laittamaan itseäni likoon. Yleinen näköalattomuus vaivaa. Mikä tahansa ikävä asia tuleekin eteen, syöksähdän viihteen puolelle, usein nettiin tai johonkin, tai paremman puutteessa matkustelen oman pääni sisällä.
En siis unelmoi - unelmointi on hienoa, siinä saa ajatuksia omalle elämälleen jotka voivat johtaa määrätietoisiin suunnitelmiin joiden avulla voi saavuttaa jotain. Pakeneminen taas on päin vastoin halua päästä pois.
Nyt alkaa tekemättömät asiat ja elämätön elämä vaivata siinä määrin, että haluaisin löytää suunnan. Voitteko suositella jotain tasokasta teosta, nettipalstaa tai kirjoitusta? Maallikkonäkökulmatkin kiinnostavat sikäli kun ovat tasokkaita, mutta puoskarointi tai uskonnollinen paatos eivät ole sitä mitä haen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos maailmassa ei olisi lainkaan Jumalan pelkoa, millainen se maailman olisi, jos talossa ei olisi Jumalan pelkoa millainen se talo olisi, no se olisi tietysti sellainen, jossa on oikeutettua tehdä mitä tahansa, koska mikään ei ole väärin, koska silloin ei Pyhää Henkeä tunneta ja pidetään hänen olemistaan keksittynä, ja se on mielettömyyttä, jos siihen uppoamme meitä kohtaa ikuinen helvetti, sieltä ei pääse koskaan pois, ja me kärsimme siellä ikuisesti, on parempi järjestää tämä elämä kärsimykseksi kuin että siitä kärsitään ikuisesti, mieluummin koen väkivaltaa ja tulen tapetuksi kuin että joudun helvetin tuleen palamaan enkä pääse Jumalan tykö enkeliksi, vaan olen tuomittu ikuiseen tuleen, kärsimään.
Sinulla on käsittelemättömiä lapsuuden kokemuksia, jotka vaikeuttavat
elämääsi etkä ole päässyt eheytymään. Menneisyyden vangiksi ei ole
pakko jäädä, voisit kuitenkin kertoa lisää, voin sitten paremmin pureutua
tällä keittiöpuoskarisyykkoloogi taustallani ongelmiisi.
Paukutan sitten vielä lisäksi sinua raamatulla päähän, eiköhän me yhdessä
saada sinustakin vielä kunnon normipalsta hullu.