Täällä on käyty hyvää, rehellistä ja avointa keskustelua viimepäivinä aiheesta n.
Mutta elikö narsisti yksin suurta rakkaustarinaa, ja me olimme kuin hyönteinen verkossa?
Ihan alkuun narsisti hoiti iskemispuolen, minä itse tein päätöksen lopulta päätöksiä siitä, miten sallin suhteen etenevän. Ensin suostuin lähtemään kahville, ajelulle, keskustelimme jne. Seuraavassa vaiheessa suostuin suutelemaan hänen kanssaan. Kunnes viimein antauduin hänelle ja vietimme yhdessä yön... Tuossa vaiheessa olin vielä järjissäni, kaikki sielun ja ruumiin voimat olivat tallella.
Mitä olivat ne tapahtumat ja käänteet, jolloin suhde alkoi mennä niin lujaa, että tuntui karkaavan järki lapasesta? : ).
Mutta elikö narsisti yksin suurta rakkaustarinaa, ja me olimme kuin hyönteinen verkossa?
Ihan alkuun narsisti hoiti iskemispuolen, minä itse tein päätöksen lopulta päätöksiä siitä, miten sallin suhteen etenevän. Ensin suostuin lähtemään kahville, ajelulle, keskustelimme jne. Seuraavassa vaiheessa suostuin suutelemaan hänen kanssaan. Kunnes viimein antauduin hänelle ja vietimme yhdessä yön... Tuossa vaiheessa olin vielä järjissäni, kaikki sielun ja ruumiin voimat olivat tallella.
Mitä olivat ne tapahtumat ja käänteet, jolloin suhde alkoi mennä niin lujaa, että tuntui karkaavan järki lapasesta? : ).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensimmäisenä yhteisenä yönä aistin hänestä tuskan, kun hän kysyi minulta, aionko käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseni?
Ajatuksenihan hän siinä luki... tuo oli alkuperäinen tarkoitukseni. Mutta hänen äänensä varmasti sulatti jotain sisälläni. Siitä voi kuulla tuskan, tai ehkä vain kuvittelin sitä tuskaksi. En tiedä. Vaikka eivät tuntisi empatiaa, voivat ehkä sääliä itseään. Miten se on mahdollista, miten voi sääliä itseään, jos ei ole tunteita, vai voiko?
"Mutta elikö narsisti yksin suurta rakkaustarinaa, ja me olimme kuin hyönteinen verkossa?"
Noh, tuohon voisin vastata, että eiköhän se suhteen alun huuma ole molemminpuolista...mutta välttämättä sitä ei niinkään ihastu siihen toiseen...vaan ehkä ennemminkin siihen omaan kuvaansa mitä toinen sinusta näyttää...
Narsistihan kehuu, imartelee suhteen alussa aikas massiivisesti...luulet olevasi niin ihana, haluttava yms.
Toki "uhrikin" näyttää narsistille sitä samaa kuvaa...olet ihana, haluttava jne...ajattelisin että tuollainen on ihan normi hommaa kaikissa suhteissa...voisin ajatella että rakastumisvaiheessa...normisuhteissakin on kaksi "narsistia"...jotka katselevat toisen silmistä omaa kuvansa...
Mutta ero ns. normaaleihin suhteisiin syntyy siitä, että narsistin mielestä sinä et oikeasti ole niin ihana ja haluttava, vaan kehut, ovat teeskentelyä, tietoista/laskelmoitua toimintaa sen hyödyn saamiseksi sinusta...
ja loppupeleissä kun narsisti ns. kyllästyy sinuun, hän sitten tekee sen hyvin selväksi...tulet tietoiseksi, että olet olemassa hänelle vain sitä yhtä ainoaa tarkoitusta varten, ihmisenä sinulla ei ole mitään muuta merkitystä...kaikki sinussa/suhteessa ollut "hyvä" on ollut narsistin puolelta pelkkää laskelmoitua toimintaa sen hyödyn saamiseksi...
Tuo on itselleni se vaikein asia...hyväksyä ja ymmärtää jälkeenpäin...että noin ajattelevia ihmisiä on olemassa...että ihmissuhteet perustuvat pelkästään ns. hyötynäkohtiin...ja saadakseen sitä hyötyä joutuu teeskentelemään...
Mutta kuten ollaan luettu niin tiedetään että narsistin maailmassa muut ihmiset ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten...ja ennen pitkää hän pettyy ihmisiinsä...kun he eivät aina toimikkaan hänen haluamallaan tavalla...että voisko ajatella, että suhteen alun porkkana/kehut vaihtuu keppiin/mitätöinti...että josko sillä tavoin uhri yrittäisi olla entistä parempi...sen pelossa, ettei narsisti enää suo hänelle aikaansa...
"Vaikka eivät tuntisi empatiaa, voivat ehkä sääliä itseään. Miten se on mahdollista, miten voi sääliä itseään, jos ei ole tunteita, vai voiko?"
Noh, ensinnäkin narsistillakin on tunteet...
"Narsisteilla on tunteita, hyvin vahvoja tunteita, niin hirvittävän ylivoimaisia ja negatiivisia tunteita että he kätkevät ne, vaimentavat ne, tukahduttavat ne ja muuttavat niitä toisiksi. He käyttävät lukemattomia puolustusmekanismeja selvitäkseen vaimennettujen tunteidensa kanssa: he projisoivat niitä, irrottavat ne asiayhteyksistään, älyllistävät niitä ja järkeilevät.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Mitä tulee empatiaan...niin sitä kohdistetaan toiseen ihmiseen....
"Myötätunnolla tarkoitetaan ihmisen asennetta, jossa toisen etu on tärkeämpi kuin oma hyöty."
"Empatian puute vaikeuttaa sosiaalista elämää siten, että narsisti ymmärtää toisten ihmisten tunteet ja signaalit väärin ja on siitä syystä altis myös konflikteille."
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_nakemys_empatiasta/
Mitä muuten tulee esille tuomaasi pohdintaasi liittyen...niin itsekin ajattelen, että kyllä minunkin motiivini tavata se mies olivat hyvin kyseenalaiset...koska tiesin hänen olevan ns. vähän varattu...
Noh, suhde eteni niinkuin eteni...se ei ollut ongelma...mielestäni meillä oli mukavaa yhdessä...vaan ongelmia alkoi tulla vasta siinä vaiheessa...kun naisia alkoi olla liikaa..
jotensakin ajattelen, että ns. normi ihminen olisi vaan päättänyt suhteen...ystävällisen asiallisesti...kuten olimme alussa sopineet...
Mutta edelleen tapailessaan minua...hän ikäänkuin kertoi sanattomasti etteivät ne muutkaan naiset merkinneet sen enempää...tosiaan naureskeli minullekkin sen nuoruuden ihastuksensa palavasti rakastuneen häneen...
Kaikki se lopun minuun ja elämääni kohdistuva mitätöinti, ilkeät vihjailut, vaatimukset enemmästä seksiin liittyen, on/off suhteilu yms. oli ihan tarpeetonta...
En tiedä...ei voi käsittää...yhtäältä hän mukamas halusi tapailla minua...toisaalta antoi ymmärtää että olin rasite...ja minun olisi pitänyt mukamas olla kiitollinen kun hän soi minulle aikaansa...
Tässä ny ku näitä mietin...voisin kuvitella että Ännänikin voisi kokea itsensä uhriksi...että hän sentäs hyvänä ihmisenä tapaili mitätöntä rumaa naista, että sekin saisi miestä...eikä se nainen edes ymmärtänyt olla kiitollinen...
Tuollaiseksi hyväntekijäksi hän kuvasi itseään...liittyen niihin muihinkin naisiin...joilla oli/oli ollut narsisti puoliso...
Siis oikeesti ny jo vähän naurattaakin...kun hän vielä suhteen päättymisen jälkeenkin tarjoili minulle suhdetta tyyliin kerran kuussa...ja vihjaili, että voisin olla sen tyyppinen nainen, että voisin jopa maksaa siitä...
Että apuaa...että minulla oli suhde miehen kanssa...joka piti minua ihan mitättömänä luuserina...vaikka en itse itseäni ole koskaan sellaiseksi tuntenut...
Että joo...olis ny vaan kertonut tuon suhteen alussa...
niin olisin toki päästänyt hänet "pahasta"...
Että minä ainakin voin hyvin kuvitella, että narsisti säälii itseeään...kunnei ihmiset ymmärrä olla kiitollisia siitä "kaikesta hyvästä" mitä hän toisille suo...
Tuosta mainitsemastasi keppi-porkkana-linjasta; met keskusteltiin täällä parisen aikaa sitten tästä aiheesta. Taisi olla ennen sun mukaantuloa(?)
Aasi-ratsastaja-keppi-porkkana-vertaus on mielestäni erittäin hyvin parisuhteen toimivuutta kuvaava väline.
Koska: jos suhteessa toinen on aasi jolla toinen ratsastaa, antaen välillä keppiä tai porkkanaa - on voimatasapaino päin takapuolta.
Paras liitto lienee kaksi aasia ilman ratsastajaa, riittävän tunneälykkäitä että syövät sovussa yhteistä porkkanaa, ja heristävät keppiä liiton uhkatekijöille. ;)
Lisää eläinaihetta; lokki, muurahaiskarhu ja miekkavalas merkkiset narsistit eivät pärjää sosiaalisille verkoille:
http://www.youtube.com/watch?v=O0AZ8WhsXgk
"Aasi-ratsastaja-keppi-porkkana-vertaus on mielestäni erittäin hyvin parisuhteen toimivuutta kuvaava väline"
Niin noh...tuota keppi/porkkana linjaa kyllä tavallaan voi esiintyä muissakin ihmissuhteissa...
Jos ajattelen lapsuuttani, niin olihan äidillänikin ns. hyviä päiviä...lapsuudessani oli aikoja jolloin "kaikki" oli tavallaan hyvin, kunnes tuli ne huonot ajat...
ja jos ajattelen avioliittoani alkoholistin puolisona...niin juomakaudet kuvannevat keppiä...kun taas selvinä kausina uskoisin vilpittömin mielin hän pyrki hyvittämään...juomakausinaan tekemiään mokia...mm. vietti paljon aikaa lasten kanssa...
Mutta tietyllä lailla ajattelisin, että narsisti harrastaa tuota tietoisesti...ilman mitään syytä...tarjoilee porkkanaakin, ei varsinaisesti tarkoittaa ilahduttaa toista tai "korvaukseksi" tekemistään vääryyksistä...
vaan sekin on osa hänen peliään...taustalla se oma tarve saada itselleen hyötyä...
ja ainakin itsestä tuntui, että keppiä tuli usein välittömästi ns. hyvän hetken jälkeen...tyyliin olimme viettäneet mukavan illan yhdessä...aamulla hyväntuulisena herätessäni/pois lähtiessäni...
sain kuulla niitä ilkeitä vihjailuja...joku pääsee liukkaille...tai muunlaista itseeni elämääni liittyvää mitätöintiä...tai ohjeistusta siitä miten saisin miehen itselleni...kuin myös puhetta hänen omista suunitelmistaan liittyen niihin toisiin naisiin...
Että ensin oli mukavaa...joka samantien mitätöintiin...en tiedä kai häntä veetutti minun iloinen naamani kunnei hänellä itsellään ilmeisesti ollut ollutkaan aidosti mukavaa...
Että jos entisessä elämässä sai kepin jälkeen...porkkanaa hyvitykseksi...niin Ännä tarjoili porkkanaa saadakseen omat tarpeensa tyydytettyä ja heti sen jälkeen keppiä...ettei toinen vain luule, että se mukava olisi ollut/merkinnyt mitään...
Mutta joo...ny jälkeenpäin kun noitakin ajattelee...niin kyllä minä itse olen melkoinen aasi ollut...muttei se enää ny kun aikaa on kulunut siten veetuta...
Kun tapahtuneille asioille ny vaan ei voi mitään...joutuu nekin hyväksymään osaksi itseään ja mennyttä elämäänsä...antamaan anteeksi myös itselleen...
"Ännä tarjoili porkkanaa saadakseen omat tarpeensa tyydytettyä ja heti sen jälkeen keppiä...ettei toinen vain luule, että se mukava olisi ollut/merkinnyt mitään..."
Niin palaan vielä tähän...keppi/porkkana aiheeseen...kun lukemani perusteella se on narsistien kohdalla juurkin näin...
"Älä koskaan unohda että (täysiveriset) narsistit ovat mukavia ja ystävällisiä vain, kun:
He haluavat sinulta jotakin – Narsistista Lähdettä, apua, tukea, ääniä, rahaa… He muokkaavat maaperän, manipuloivat sinua, ja esittävät sitten pyyntönsä tarvitsemastaan "pienestä palveluksesta" tai pyytävät sinulta joko räikeästi tai salakähmäisesti Narsistista Lähdettä ("Mitä ajattelit esiintymisestäni…", "Uskotko minun todella ansaitsevan Nobelin…").
He kokevat olevansa uhattuja ja haluavat neutraloida uhkan hellyttelemällä tai vuotamalla miellyttävyyksiä.
He ovat juuri saaneet yliannoksen Narsistista Lähdettä ja kokevat olevansa jalomielisiä ja suurenmoisia ja ihanteellisia ja täydellisiä. Jalomielisyyden näyttäminen on keikarointia hänen moitteettomilla jumalisilla ansioillaan. Se on mahtavuuden osoitus. Sinä olet tässä näytelmässä merkityksetön lavaste, pelkkä vastaanottaja, kun narsisti on ihastunut Väärään Itseensä ylitsevuotavasti ja itsetietoisesti"
ja sitten kepin(välitön negatiivinen palaute, ei se mitään ollut) vuoro tästä syystä...
"Narsistit vihaavat onnellisuutta ja iloa ja riemua ja pirteyttä - lyhyesti sanottuna, he vihaavat elämää itseänsä.
Tämän omituisen taipumuksen taustalla on muutamia psykologisia voimia, jotka ovat käynnissä yhtäaikaisesti (narsistina oleminen on hyvin kaoottista
Ensimmäinen on patologinen kateus.
Sitten on narsistinen tuska
Viimeisenä, mutta ei vähiten tärkeänä, on kontrollin menettämisen liioiteltu pelko
Jonkun toisen onnellisuuden pilaaminen on narsistin tapa muistuttaa jokaista: olen täällä, olen kaikkivaltias, sinä olet minun armoillani ja sinä olet onnellinen vain kun minä käsken sinun olla."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Minä tosiaan luulin, että hän oli minulle mukava syystä, että hän piti minusta...enkä oikeastaan edes ymmärtänyt sitä mitätöinnin/tapaamisten ns. tyhjäksi tekemisen tarvetta...kun suhteemme laatu oli sen suuntainen, että kummallakin kuitenkin oli oma elämäkin...en ollut Ännästäni mitenkään riippuvainen...
Noh, loppupeleissä hän teki itse kyllä hyvin selväksi...ettei pitänyt minusta ihmisenä, että olin olemassa hänelle vain ja ainoastaan sitä yhtä tarvetta varten...
Minun vaan olisi pitänyt ymmärtää tuo "kaikki" aiemmin...mutta edelleen onhan se tavallaan käsittämätöntä, että Ännä oli tekemisissä/piti suhdetta yllä/tarjoili porkkanaakin useamman vuoden ajan tapaillen naista...josta ei pitänyt ja jonka kanssa ei ollut mukavaa...pelkästään seksiä saadakseen...
Että joo...en enää ihmettele...
miksi narsistitkin kokevat itsensä uhreiksi...
Että jos hän antoi ymmärtää, että olen luuseri...niin tavallaan hän itse oli vielä enemmän...ainakin itsestä tuntuisi siltä...jos joutuisin pitämään suhdetta yllä/tapailemaan usemman vuoden ajan itselleni tyhjänpäiväistä/mitätöntä ihmistä ja vielä teeskentelemään pitäväni hänestä saadakseni seksuaaliset tarpeeni tyydytettyä...kun Ännälläni kertomansa mukaan oli niitä "parempiakin" naisia...
Jäin vielä miettimään tuolta pohjalta Ännäni mielipidettä ...ettei sen niin väliä kenen kanssa...kunhan vehkeet vaan sopii yhteen...
että jos on noin...niin mistä kumpuaa se tarve...mitätöidä ihmistä joka ei merkitse mitään/on kuin kuka tahansa...
"Että minä ainakin voin hyvin kuvitella, että narsisti säälii itseeään...kunnei ihmiset ymmärrä olla kiitollisia siitä "kaikesta hyvästä" mitä hän toisille suo... "
Tottakai säälii koska pitää itseään hyväntekijänä eikä muut ymmärrä sitä. Masentuuhan siitä erkkikin jos muut eivät ymmärrä - eivät edes pakottamalla.
Ylempänä oli maininta narsistin hyvin vahvoista tunteista ja viittaus siitä miten ne vievät konflikteihin (urautuessa täysin vääriin kohteisiin).
Totta.
Kyllä narsistilla on tunteet ja hän tuntee mutta miten hän tuntee ja miten hän kanavoi tunteitaan - juuri siitä ihmiset usein keskustelevat kuten myös siitä mikä kriteeristö omassa elämässä vaikutti siihen että eksyi tällaisen ihmisen vaikutuspiiriin kuten se miten siitä eteenpäin tulisi päästä eroon jos tuntee siihen tarvetta.
Siis mitään rakettitiedettähän tämä ei ole mutta siitä voi tehdä sellaista miettimällä esimerkiksi onko hauki kala.
"Kyllä narsistilla on tunteet ja hän tuntee mutta miten hän tuntee ja miten hän kanavoi tunteitaan "
Niin silloin kun en vielä tiennyt narsiteista mitään...niin koin että hän halusi pelkästään loukata minua niillä ilkeillä vihjailuillaan..."liukkaille pääsemisestä"
Nyt kun olen lukenut aiheesta...voisin keittiöpsykologiallani päätellä...että hän yritti siirtää omat negatiiviset tunteensa/oman syyllisyytensä ja häpeänsä minun kannettavaksi...
koska hän itse ilmeisesti jopa samanpäivän aikana tapaili minun lisäkseni toistakin naista...muistan hänen itse jopa sanoneen..."etten kai voi mennä toisen naisen sylistä suoraan toisen naisen syliin, vai voinko?"
ilmeisesti voi...ja häpeän ja syyllisyyden tunteet/vastuun siitä yritti työntää minulle/toisille naisille...tyyliin en minä...
mutta kun se nainen(minä) halusi...kun se on "sellainen" nainen...sitä munaa vaan haluaa...eikä raukka muualta saa...
taustalla hänen oma tarpeensa saada seksiä...naiselta josta ei edes pitänyt...että edelleen kokeehan narsistikin olevansa omasta näkökulmastaan katsoen uhri, kun joutuu tapailemaan niin ala arvoisia ihmisiä...joiksi hän itse heidät luokittelee...
Että joo...ja minä tyhmä kun alussa luulin olevani niiiiin ihhana nainen että hän jopa minun vuokseni vaaransi silloisen seurustelusuhteensa...
Moraalista jokunen sana. Ex-puolisoni oli maannut poikansa ensimmäisen aviovaimon kanssa. Nyt alkoholisoiduttuaan kehuskeli tapahtuneella kun jo vuosia sitten aavistelin miten jotain on juttua tapahtunut.(mitäs anto kuulemma) Sitä ex ihmettelee ja itkee daamana kaikille nyt et miksei poika (siis jo aikuinen mies) ole pitänyt häneen yhteyksiä liki 15-vuoteen.
Monista lähteistä jokunen sana. En koskaan pettänyt toista en olisi edes ehtinyt kosken päässyt edes kaupoille ilman häntä. Kaskummaa sain häneltä kuitenkin kondylooman sitä myötä nelosasteen syövän mitä sitten kävin hoidattelemassa. Toinen oli tietenkin täysin syytön tilanteeseen mutta oudon utelias saadessani kättäriltä aina ne viimesimmät tulokset.
Vanhat venkulatkin rauhottuvat iän myötä ainakin pikkusen mutta ännät tai paatit eivät osaa muuttaa kurssia he toistavat samaa. Sitten kun asiat tässä elämässä menee sillä tapaa missä ikää tulee eikä ollakaan enää sellaisia kuin 17-kesäisenä niin ei niitä vaimoja sillä tapaa enää vaihdetakaan kuten ennen eikä vanhat lähteetkään enää toimi kuten ennen. Sitten stimulanssiksi muodostuu alkoholi ( siitä alkoholismi) ja tätä myötä syy senkin käyttöön löytyy muualta.
Mitä tähän kaikkeen nyt sanoisi. Elämä on. :-)
Vaikutelma alussa...
Miten MINÄ olen voinut saada tuollaisen...
Hän oli kuin liian hyvää ollakseen totta, täydellinen...
Sitten tuli suojeluvaisto ja halu korvata muiden tekemät vääryydet (minä näytän, että on toisenlaisiakin miehiä...)
Se perustui kolmeen asiaan
1. Minun olemattomaan itsetuntoon
2. Hänen valtavaan egoonsa
3. Hänen häikäilemättömyyteensä
Kuka meistä ei haluaisi osalliseksi täydelliseen elämään.
"kun hän kysyi minulta, aionko käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseni?"
Muistan hänen äänensä vieläkin. Se riipaisi sisimpääni koskettavalla tavalla. Se todellakin riipaisi, teki ikäänkuin pienen haavan.
Vastasin leikillisesti, että niinhän minä vähän ajattelin... Vielä olin järjissäni tuossa vaiheessa. Tajusin aivan hyvin, että vaikka hänen kysymyksensä koski sisimpääni, olen täysin oikeutettu tomimaan parhaaksi näkemälläni tavalla.
Olisiko sitten ollut toinen yö, jonka olimme yhdessä, kun hän kysyi minulta, olenko hänen... Siihen en enää pysty vastaamaan, miksi vastasin myöntävästi, ja olin koko sielullani sitä mieltä, että olen hänen...
"Olisiko sitten ollut toinen yö, jonka olimme yhdessä, kun hän kysyi minulta, olenko hänen... "
Ei ollut toinen yö, kyllä oli mennyt viikko ainakin. Eli viikossa oli pää aivan sekaisin. Valtava hormonitulva. Kuukautiset tuli kaksi kertaa kuussa... kertonee jotakin.
Mietin tuossa tarkemmin ja muistelin, näin se meni.