..sen verran että saan mökin maalta kantovedellä ja puulämmityksellä. Pääsisin pois täältä..omaan rauhaan. Elämään pois ihmisten silmistä ja aikanaan mieluusti sitten kuolemaan vanhuuteen.
Elämä..anna edes..
köyhä semierakko
7106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta tuntuu että suur kaupungissa saist asua erokkona hyvinkin jos haluaisit.Ei naapurit varmaankaan huomaavaikka ei päiväkausiin ei näkiskään...On kuiteski juoksava vesi ja vessa sisällä kun vanhaks ja raihnaseks tulee...Parvekkeella kasvattelee tilliä ja pottuja ämpärissä ja kalat hakee torilta(saa sieltä potutki jos laiskuus iskee....Kyllä kaupungissa saa ihan yksikseen olla jos hauluu ja rauhasssa...ja sit maalla on sääääskiä.................
No rauhaa ja tilaa kaipaan.. kaikkee sitä mitä maalla on. Pienessä kuutiossa kerrostalossa asun, ihmisiä kulkee ja hissiin ovi käy..paljon. Eikä täällä voi tehdä puutöitäkään kun ihmiset häiriintys ja pölyy lentäs.
Onko kellään ideoita mitä tehdä kesällä, koska sindekään ei ole paikalla mitä mahdollisuutta täälläkään? en ole sosiaalinen, mutta alkaa tämäkin tietokoneella olo jo teettää työtä, mitä muuta voi jos ei muuta ole, kaverit ovat jättäneet minut, yhdestä voisin sanoa että pitää yhteyttä noin kerran kuukaudessa vähintään joku puhelu/viesti kerran puolen vuoden halkikatkaistu yrittää, mutta ei tunnu sekään aina, asuu kaukana emme voi tavata syitä paljon, muita kavereita ei ole, eikä ketään tunnu kiinnostavan, en ole syystä enkä toisesta yhteydessä ulkomaailmaan, tunnen suurta ahdistusta jos lähden pois, ei kukaan minua ymmärrä, joku ehkä hieman, mutta ei kukaan täysin, en voi toimia itse itseni kanssa samalla tavoin kuin normaali väestö, väestö ei pysty käsittämään minua, enkä minä häntä, siksikin olen itse itseni kanssa yksin, ei muita.
Luonnonilmiöt ovat kauheita, ukkonen paiskaa ja kuollaan, autoon kai kohta mentävä..
On eri asia asua erakkonan maalla kuin kerrostaloluukussa suurkaupungissa. Jos ei kaipaa ihmisiä, niin mikä ois elellä keskellä luonnonrauhaa; kannella vesiä, hakkailla puita, kalastella metsälammella tai järvellä, kirjoitella vaikka omaelämäkertaa.
En nyt erakko ole, enkä pelkää ihmisiä, mutta pari kolme päivää erämaalammen rannalla mokissä olis rauhoittavaa. Jos olisi sen verran varallisuutta niin voisi harkita vielä tällaista pientä mökkiä fillarimatkan päästä noin 10 -20 km keskustasta. Voisi pataroida siellä yksin, lämmitellä saunaa, kalastaa, kirjoitella ym. Kun ikää tulee niin alkeellinen mökkielämä ei enää sitten onnistuisi. Vielä kia onnistuisi kymmenen tai viisitoista vuotta mikäli terveys tällaisena säilyy.
Rauhallisella paikalla nytkin onnekis asun ja järven rannalla.
Tämän yksiön hinnalla täälläpäin saisi maalta jo ihan mukavan kokoisen pläntin torppineen jota kunnostella. Harmi vaan että en ole yksin tämän asunnon kanssa. Melko taitava oon käsistäni ja kiinnostunut entisöinnistä. Tosiaan on eri asia elää erakkona maalla kuin kaupungissa. Enimmäkseen haluaisin elää maalla. Opetella pitkästä aikaa kalastamaan,tekemään hyötykasvimaan jne. Täytyy myöntää että täällä kovin helposti tie käy baareihin vaikken mikään hirveän seurallinen olekaan. Ehkä pakoon sitäkin..terveellisempään elämään.
Aiheutan lisäksi ympärilläni hektisyyttä, en siten että, itse toimisin vaan ympäristö aistii minun poikkeavan käytöksen, koska en ole kuten normaali ympäristö vaan olen sen vastakohta, en välttämättä aina jaksa toimia kuten pitäsi, mutta yritän parhaani, mutta ympäristö ei ymmärrä minua, ja sekin aiheuttaa hektisyyttä, tekee minut levottomaksi ahdistuksessa pääni sisällä.
Tunnen surua ja pelkoa ja ahdistusta, paikoin ärtymystä johtuen, etten koskaan tule ymmärretyksi, useimmiten olen vain välinpitämätön sen asian suhteen, koska olen jo tottunut ja aika uupunut yrittämisestä, toimia hektisyyden tavoin ympäristönä, väestön asenne on kuin hektisyys, en ole kuten he ja sekin aiheuttaa ahdistusta, ja tunnen tarvitsevani jonkun joka on samanlainen kuten minä, mutta en tiedä miten se onnistuu, vertaistukiryhmä voisi olla, mutta entiedä missä niitä on enkä tiedä miten tulee onnistumaan.
Muistakaahan sitten te, jotka oikeasti joskus pystytte toteuttamaan nuo
maalle rauhoittumaan unelmanne, että menette tosiaankin riittävän
syrjään, tarpeeksi kauas toisista ihmisistä.
Jos teillä on joku maantie pihapiirinne läheisyydessä, voitte varautua
häiriköintiin, joku tai useampi henkilö käyttäessään sitä yleistä tietä
häiriköi teitä tavalla tai toisella päivittäin, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Syrjäisemmillä seuduilla elelee ihan riittävän paljon pirullisia henkilöitä.
Se häiriköinti suoritetaan sillä tavalla että siihen on hankalaa puuttua.
Toisekseen, naapuri jos on riittävän likellä, sen koirat saattaa ulvoa
aamusta iltaan siellä omalla pihallaan, joskus yökaudet läpeensä.
Koiratarhankaan perustaminen ulvomaan ei ole täysin poissuljettua,
se siitä maaseudun rauhasta sitten.
Ja ne pörräävät sittiäiset sitten, pahimpaan aikaan kun menet ulos,
miljoona niitä hyökkää kimppuun välittömästi, tunkee silmiin, korviin, suuhun,
sieraimiin ja jokaiselle paljaalle tai ohutkankaiselle ihoalueelle verta imemään.
Onhan näitä hyttysten houkutuspönttöjä nykyisin, joitten pitäisi kerätä
kohtalaisen tehokkaasti sittiset pois pihamaalta.
Kun lahtaat niitä sitten siihen pönttöön pari kertaa viikossa reilun kymmenen
kiloa, kohta saat kaupungista vehreät aktivistit kimppuus, saatanan
lahtari kehtaatkin teurastaa viattomia luontokappaleita noin.