Tämä juttu sopii Keskustan palstalle siksi että tässä jutussa viitataan kahteen ääripäähän ja ollaan tekemässä tarkasteluja niiden keskellä. Valtakunnassa on nimittäin ilmestynyt kaksi kirjaa, jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen on Jari Tervon "Myyrä", kirja kuvitteellisesta eikä ehkä niinkään kuvitteellisesta Kekkosesta, ja toinen Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia", joka on kirja siitä miten täydellistyvän kapitalismin järjestelmä vähitellen jyrää ihmisen alleen.
Todellakin kuin keskustelun kaksi ääripäätä: toinen kansanomainen, toinen tieteellistä ajattelua edustava, toinen viihteellinen, toisesta on viihde kaukana, toinen kustantajan myyntivaltti, toinen rajatulle lukijakunnalle suunnattu. Toinen mässäilee huvittuneesti menneisyyden haamuilla, toinen kaivaa tulevaisuuden kauhut esiin niin todellisina että kammottaa.
Kekkosen ajan revittelyt ovat nyt pinnalla. Myöhäisherännäiset, joista monet elivät jo kekkosaikaa mutta silloin pitivät suunsa tiukasti supussa, ovat nyt lähteneet elämöimään kaikella sillä rappiolla jota Kekkosen katsotaan symboloineen. Nuoret sukupolvet kasvavat nyt uusiin totuuksiin Kekkosesta. He oppivat jo varhain, että DDR oli maailman pahuuden ja kaikkien valvontayhteiskuntien inha äiti, ja Kekkonen Suomessa oli se jonka ansiosta saksalaiset saivat aiheen kehittää termi finlandizierug - suomettuminen. Sillä tarkoitettiin sitä että suurvallan kainalossa mielellään vaietaan siitä että kainalo haisee.
Nämä uudet totuudet hautaavat alleen vanhat. Vanhojen totuuksien valossa saksalaisilla tuskin oli varaa oman historiansa pohjalta nimitellä yhtään toista kansaa yhtään mitenkään. Mutta suomalaisethan ovat aina olleet ulkomaankipeitä ja uskoneet siihen mitä muut meistä sanovat. Nyt, vahvan johtajan poistuttua näyttämöltä, suomalaiset ovat entistä herkempiä uskomaan siihen mitä saksalaiset meistä sanovat.
Jari Tervo on myöhäisherännäisistä myöhäisimpiä, mistä on tietenkin se etu, että edelläkäyneet änkyräliberalistit, antikommunistihistorioitsijat ja Lasse Lehtinenkin ovat jo ehtineet raivata asennemaastoa fiktiiviselle romaanille otolliseksi. Kysyntä on luotu, tarvitaan vain tehtailtu kirja joka poimii markkinoilta kypsät hedelmät.
Tervo yrittää tehdä Kekkoselle saman tempun jonka Huovinen aikoinaan teki Hitlerille romaanissa Veitikka. Huovinen ei onnistunut. Kirja oli surkea siksi, että ilmeisesti on joitakin asioita joista yksinkertaisesti ei voi laskea leikkiä. Keskitysleirit ovat sellainen asia. Niissä ei ole mitään humoristista. Kysymys kuuluu nyt miten hyvin Tervon huumori puree. Kekkosesta on paljon juttuja, mutta jutunkertojana Kekkonen kohosi itse muiden päiden yläpuolelle. Saa nähdä miten hyvin Tervon tarinat jaksavat kansaa naurattaa.
Vakavampi puoli itse asiassa ei Tervon valotuksista paljoa kostu. Poikkeuksellisen ajan ongelmat olivat muita kuin Suomen synnyttämiä ongelmia, ja siksi jälkiviisaus, jossa sitä mitä Suomessa tehtiin arvioidaan jossittelujen ja moralisoinnin pohjalta, saattaa laukaista vapauttavia nauruja mutta ei anna mitään historiallista opetusta. Vai antaako?
Jos se antaisi, silloin suhtautuisimme äärimmäisen vakavasti siihen mitä Juha Siltala uudessa kirjassaan esittää. Siinä missä Tervo kokeilee olevansa katu- ja kappakkauskottava, siinä Siltalan ajattelu pitäytyy tiukasti tieteellisyyden kriteereissä. Ja kun Tervo julistaa hyvin kaupaksi käyvää jälkiviisautta neuvostojärjestelmän epäinhimillisyydestä, siinä Siltala dokumentoi rankasti ja vakuuttavasti, että länsivetoinen globaalikapitalismi on muuttumassa ympärillämme juuri samanlaiseksi epäinhimilliseksi systeemiksi. Kommunismi ja kapitalismi ovatkin veljekset kuin ilvekset.
Edesmenneessä Neuvostoliitossa ihmisestä yritettiin tehdä ihan uusi, sosialistinen neuvostoihminen. Ihminen ei vaatimuksiin sopeutunut ja yritys oli tuhoon tuomittu. Nyt läntinen kapitalismimme yrittää tehdä myös ihmisestä ihan uuden, ainoastaan talouden ehtoihin sopivan olennon. Siltalan dokumentointi osoittaa, että tämä yritys alkaa niittää satoa. Hyvinvointi on muuttumassa järjestelmän synnyttämäksi pahoinvoinniksi. Dokumentointi on vankkaa, enää ei voi asettaa kyseenalaiseksi sitä missä mennään.
Tervo siis puhuu menneisyydestä. Siltala siitä mitä tapahtuu todella tässä ja nyt - ja mihin tulevaisuus näyttää johtavan. Olemme sopivasti tässä keskellä, ja meillä olisi ihanteellinen mahdollisuus sekä tehdä huomioita että ottaa historiasta opiksemme. Otammeko? Pahalta näyttää. Yhtäällä Tervo myy hyvin kekkosromaaniaan, ja suuren ostavan yleisön muodostama "jäljestätulevien valtava lauma" saa hengenravintoa toistellessaan jo kliseiksi muodostuvia kekkosvastaisia teesejään. Toisaalla vain valistunein osa ajattelevasta eliitistä jaksaa sulattaa ja sisäistää ne teesit joita Siltala esittää.
Ne joiden käsissä järjestelmän ylläpitäminen on - siis talouden ja politiikan toimijat - ovat välimaastossa menneen ja tulevan suhteen. Valitettavasti he ovat myös välimaastossa yleisen mielipiteen ja tutkimuksen suhteen. He mielistelevät suurta äänestäjäkuntaa ja toistelevat sympatiaa ja ääniä saadakseen sen mielialoja, ja toisaalta ovat täysin kyvyttömiä sellaiseen älyllisyyteen, jota näkyvissä olevan kapitalismin kriisin hallinta edellyttäisi. Ehkäpä oma järjestelmämme tuhoutuu samalla tavoin kuin kommunistisetkin järjestelmät tuhoutuivat. Aika näyttää.
Tervo ja Siltala
29
829
Vastaukset
- Obs1
Lyhyitä kommentteja tähän vuodatukseen:
1
Veikko Huovínen onnistui loistvasti kirjassaan Veitikka. Kekkonen ei ollut tätä mieltä. Ilmeisesti hänen opetuslapsenaan aikoinaan luit tämän ja tietysti uskoit. Useat eivä tietysti edes ymmärtäneet Huovisen huumoria.
2
Siltalan ymmärtämiseksi ei todella tarvitse olla eliittiä Hänen teesinsähän ovat hyvin yksinkertaisia. Siltalan kritiikki on minunkin mielestäni osittain hyvinkin terävää. Hänen ihannoimansa 1960-1980 luvut eivät kuitenkaan olleet läheskään niin hienoja kuin Siltala kertoo. Samoinhan Pentti Linkola ihannoi agraariyhteiskuntaa.
3
Tervon kirjaa en ole vielä lukenut, mutta Kekkosen ajan kritiikki on todella tarpeellista. Ei ole hyvä, että kansakunnan vallitseva totuus on valhetta. Se rappeuttaa kansakunnan moraalia, vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin hyvä. DDR oli todella inha paikka, vaikka sinä et ole sitä ilmeisesti huomannut.
4
Siltala ja Tervo eivät ole mitenkään ääripäitä eivätkä toisensa vastakohtia.- kommentit
1. >>Useat eivät tietysti edes ymmärtäneet Huovisen huumoria. > Hänen ihannoimansa 1960-1980 luvut eivät kuitenkaan olleet läheskään niin hienoja kuin Siltala kertoo. Samoinhan Pentti Linkola ihannoi agraariyhteiskuntaa
Tähän yhdyn siinä merkityksessä, että mielestäni kliseiden korvaaminen uusilla kliseillä ei edistä totuutta.
4. Siltala ja Tervo ovat kuvaamissani suhteissa äärimmäisiä vastakohtia. - Obs1
kommentit kirjoitti:
1. >>Useat eivät tietysti edes ymmärtäneet Huovisen huumoria. > Hänen ihannoimansa 1960-1980 luvut eivät kuitenkaan olleet läheskään niin hienoja kuin Siltala kertoo. Samoinhan Pentti Linkola ihannoi agraariyhteiskuntaa
Tähän yhdyn siinä merkityksessä, että mielestäni kliseiden korvaaminen uusilla kliseillä ei edistä totuutta.
4. Siltala ja Tervo ovat kuvaamissani suhteissa äärimmäisiä vastakohtia."Niinpä. Useat niistä jotka siihen saakka olivat ymmärtäneet."
Myönnän, että Veitikka on vaikeampi kuin Havukka-ahon ajattelija. En voi sille mitään, jos et ole ymmärtänyt.
"En ole löytänyt tällaista ihannointia.´"
Et ole tainnut lukea tai ainakaan ymmärtää ymmärtää Siltalaakaan. Näiden aikojen ihannointi on hänen keskeinen sanomansa.
"Tähän yhdyn siinä merkityksessä, että mielestäni kliseiden korvaaminen uusilla kliseillä ei edistä totuutta. "
Kliseitä aina löytyy, mutta nykyiset ovat vähäisiä Kekkosen aikaisiin verrattuna.
"Siltala ja Tervo ovat kuvaamissani suhteissa äärimmäisiä vastakohtia."
Tervo kritisoi Kekkosta ja Kekkosen ajan ilmiöitä, jossa Kekkosen osuus on merkittävä. Siltala ihannoi aívan toisia Kekkosen ajan ilmiöitä, johon Kekkosella oli hyvin vähäinen osuus. En ole muuten nähnyt Tervon kehuvan kapitalismin nykyistä tilaa. - pääkirjoitus
Obs1 kirjoitti:
"Niinpä. Useat niistä jotka siihen saakka olivat ymmärtäneet."
Myönnän, että Veitikka on vaikeampi kuin Havukka-ahon ajattelija. En voi sille mitään, jos et ole ymmärtänyt.
"En ole löytänyt tällaista ihannointia.´"
Et ole tainnut lukea tai ainakaan ymmärtää ymmärtää Siltalaakaan. Näiden aikojen ihannointi on hänen keskeinen sanomansa.
"Tähän yhdyn siinä merkityksessä, että mielestäni kliseiden korvaaminen uusilla kliseillä ei edistä totuutta. "
Kliseitä aina löytyy, mutta nykyiset ovat vähäisiä Kekkosen aikaisiin verrattuna.
"Siltala ja Tervo ovat kuvaamissani suhteissa äärimmäisiä vastakohtia."
Tervo kritisoi Kekkosta ja Kekkosen ajan ilmiöitä, jossa Kekkosen osuus on merkittävä. Siltala ihannoi aívan toisia Kekkosen ajan ilmiöitä, johon Kekkosella oli hyvin vähäinen osuus. En ole muuten nähnyt Tervon kehuvan kapitalismin nykyistä tilaa.tekee tuon saman ajatusvirheen kuin sinäkin. Eli kuvittelee kyseessä olevan jotenkin suoraan tapahtuvan historiallisten aikojen vertailun. Ihan näin naiivia ei historia yleensäkään voi olla, psykohistoria ei etenkään. Vain talousajattelu voi olla näin naiivia.
Ihmisten kokemus omasta elämästään, asemastaan ja työnsä merkityksesta niin omaksi kuin yhteiseksi hyväksi on se lähtökohta, josta käsin suhteutukset täytyy tehdä. Pelkästään taloudellisin mittarein todetut hyvinvoinnin edellytykset eivät riitä.
Psykohistorian keskeinen sanoma on laadullisesti erilainen. Siinä kytketään ihminen ja toimintaympäristö toisiinsa valikoiduin (tässä tapauksessa psykoanalyyttisen ihmiskuvan) lähtökohdin, eikä kuvitella yhteiskunnalle taloustarkasteluille tyypillisiä ylihistoriallisia ominaisuuksia. Haaviisi on jäänyt oman rajoittuneisuutesi saalista, kun kuvittelet Siltalan ihannoivan menneitä vuosikymmeniä.
Mielenkiintoista on, että oma paikallinen Pravdamnme, yksityisomistuksen julkein linnake ja markkinatalouden pakkomiellettä julistava Helsingin Sanomat katsoo Siltalan niin vaaralliseksi ajattelijaksi, että käyttää pääkirjoituksensa hyökkäykseen tämän teesejä vastaan. Se kertoo jotain siitä miten kipeällä maaperällä jo ollaan liikkeellä. Toisinajattelun vakuuttavuus koetaan jo uhkana, ja siksi sitä vastaan on keskitettävä propagandakoneistotkin. Valitettavasti vain asia on todellakin niin, että kun järjestelmä tyhjenee sisältä, mitkään pääkirjoittajien hokemat markkina- ja konsensustalouden mainoslauseet eivät sitä enää pitkään pidä pystyssä.
PS. En todellakaan ole koskaan ymmärtänyt yrityksiä tehdä huumoria esim. keskitysleireistä, lapsenraiskauksista, kidutuksista tai naisten pahoinpitelyistä, jne. Minusta ei ole hämmästyttävää se ettei Huovinenkaan (eihän hän ole ensimmäinen eikä ainoa) ole tässä onnistunut. - Obs1
pääkirjoitus kirjoitti:
tekee tuon saman ajatusvirheen kuin sinäkin. Eli kuvittelee kyseessä olevan jotenkin suoraan tapahtuvan historiallisten aikojen vertailun. Ihan näin naiivia ei historia yleensäkään voi olla, psykohistoria ei etenkään. Vain talousajattelu voi olla näin naiivia.
Ihmisten kokemus omasta elämästään, asemastaan ja työnsä merkityksesta niin omaksi kuin yhteiseksi hyväksi on se lähtökohta, josta käsin suhteutukset täytyy tehdä. Pelkästään taloudellisin mittarein todetut hyvinvoinnin edellytykset eivät riitä.
Psykohistorian keskeinen sanoma on laadullisesti erilainen. Siinä kytketään ihminen ja toimintaympäristö toisiinsa valikoiduin (tässä tapauksessa psykoanalyyttisen ihmiskuvan) lähtökohdin, eikä kuvitella yhteiskunnalle taloustarkasteluille tyypillisiä ylihistoriallisia ominaisuuksia. Haaviisi on jäänyt oman rajoittuneisuutesi saalista, kun kuvittelet Siltalan ihannoivan menneitä vuosikymmeniä.
Mielenkiintoista on, että oma paikallinen Pravdamnme, yksityisomistuksen julkein linnake ja markkinatalouden pakkomiellettä julistava Helsingin Sanomat katsoo Siltalan niin vaaralliseksi ajattelijaksi, että käyttää pääkirjoituksensa hyökkäykseen tämän teesejä vastaan. Se kertoo jotain siitä miten kipeällä maaperällä jo ollaan liikkeellä. Toisinajattelun vakuuttavuus koetaan jo uhkana, ja siksi sitä vastaan on keskitettävä propagandakoneistotkin. Valitettavasti vain asia on todellakin niin, että kun järjestelmä tyhjenee sisältä, mitkään pääkirjoittajien hokemat markkina- ja konsensustalouden mainoslauseet eivät sitä enää pitkään pidä pystyssä.
PS. En todellakaan ole koskaan ymmärtänyt yrityksiä tehdä huumoria esim. keskitysleireistä, lapsenraiskauksista, kidutuksista tai naisten pahoinpitelyistä, jne. Minusta ei ole hämmästyttävää se ettei Huovinenkaan (eihän hän ole ensimmäinen eikä ainoa) ole tässä onnistunut.En kuvittele, että olisimme samaa mieltä, mutta pari kommenttia kuitenkin lisää:
Eivät nuo koukeroiset lauseet mitään muuta. Minä tarkoitin vertailussa nimenomaan laadullisia asioita, enkä missään tapauksessa esimerkiksi kansantuotetta. Kyllä näitä asioita voi tarkastella oman kokemuksensa ja esimerkiksi kirjallisuuden kautta. En edelleenkään kiistä Siltalan ansioita, mutta en ymmärrä, miksei Hesari voisi häntä arvostella. Jostain syystä pettyneet katkerat ihmiset tarvitsevat näitä salaliittoteorioita.
Veikko Huovisen tavoite oli tehdä Hitler naurettavaksi ja hän onnistui siinä. Veikko Huovinen on aina ollut ihmisyyden asialla. Ihme, että et ole tajunnut sitä. - tietenkin
Obs1 kirjoitti:
En kuvittele, että olisimme samaa mieltä, mutta pari kommenttia kuitenkin lisää:
Eivät nuo koukeroiset lauseet mitään muuta. Minä tarkoitin vertailussa nimenomaan laadullisia asioita, enkä missään tapauksessa esimerkiksi kansantuotetta. Kyllä näitä asioita voi tarkastella oman kokemuksensa ja esimerkiksi kirjallisuuden kautta. En edelleenkään kiistä Siltalan ansioita, mutta en ymmärrä, miksei Hesari voisi häntä arvostella. Jostain syystä pettyneet katkerat ihmiset tarvitsevat näitä salaliittoteorioita.
Veikko Huovisen tavoite oli tehdä Hitler naurettavaksi ja hän onnistui siinä. Veikko Huovinen on aina ollut ihmisyyden asialla. Ihme, että et ole tajunnut sitä.>> Kyllä näitä asioita voi tarkastella oman kokemuksensa ja esimerkiksi kirjallisuuden kautta.
Uskon sinun tarkastelleen asioita lähinnä oman kokemuksesi ja kirjallisuuden kautta.
>> Veikko Huovisen tavoite oli tehdä Hitler naurettavaksi ja hän onnistui siinä.
Ei ollut, vaan tavoitteena oli kokeilla uutta tyylilajia huumorissa. Ei onnistunut siinä. Nyt olen tajunnut myös kirjallisten harrastustesi tason. - Obs1
tietenkin kirjoitti:
>> Kyllä näitä asioita voi tarkastella oman kokemuksensa ja esimerkiksi kirjallisuuden kautta.
Uskon sinun tarkastelleen asioita lähinnä oman kokemuksesi ja kirjallisuuden kautta.
>> Veikko Huovisen tavoite oli tehdä Hitler naurettavaksi ja hän onnistui siinä.
Ei ollut, vaan tavoitteena oli kokeilla uutta tyylilajia huumorissa. Ei onnistunut siinä. Nyt olen tajunnut myös kirjallisten harrastustesi tason.sitä, että luen Veikko Huovista. Hänen kirjoistaan saa paremman kuvan sodan jälkeisestä Suomesta kun tusinasta tutkimuksia. Ymmärrän nyt myös sinun tasosi.
Sapienti sat.
- Mutta
Kekkonen oli koko kansan presidentti.
Kekkonen oli suuri valtiomies.
Tervon kirja ajoitettu kunnallisvaalien alle, mutta se vain nostaa Keskustan kannatusta.
Keskusta on suurin ja kaunein.
Keskusta on turvallinen ja paras.- valehdella
'Oli koko kansan presidentti.'
Taidat olla nimimerkki 'yksi monien puolesta', joka olettaa kaikkien ajattelevan samalla tavalla kuin itse.
Älä puhu koko kansasta, koska m i n u n presidentiini Kekkonen ei ollut koskaan. - enemmistöä
valehdella kirjoitti:
'Oli koko kansan presidentti.'
Taidat olla nimimerkki 'yksi monien puolesta', joka olettaa kaikkien ajattelevan samalla tavalla kuin itse.
Älä puhu koko kansasta, koska m i n u n presidentiini Kekkonen ei ollut koskaan.Kekkosella 259 valitsijamiestä 300:sta vuonna 1978, kun hänet viimeisen kerran valittiin Suomen tasavallan presidentiksi. Ts. 86% suomalaisista oli Kekkosen takana.
Tosin gallupien mukaan Halosella on nyt 96% kansasta takanaan. Vaaleissa oli vain 51%. Mutta vaalithan ratkaisevat. - Mielipidepankki
enemmistöä kirjoitti:
Kekkosella 259 valitsijamiestä 300:sta vuonna 1978, kun hänet viimeisen kerran valittiin Suomen tasavallan presidentiksi. Ts. 86% suomalaisista oli Kekkosen takana.
Tosin gallupien mukaan Halosella on nyt 96% kansasta takanaan. Vaaleissa oli vain 51%. Mutta vaalithan ratkaisevat.Kekkonen kävi viimeiset normaaliakojen vaalit vuonna 1956. Silloin hän voitti vastaehdokkaan K.A Fagerholmin toisessa äänestyksessä yhden äänen erolla (151-149). Sen jälkeen historiasta tunnetut, vaikkakin kailta osin edelleen hieman epäselvät tapahtumat purkivat vuoden 1962 vaaleissa ns. Honkaliiton. Vuoden 1968 ja sitä seuraavissa vaaleissa SDP oli oppinut läksynsä eikä asettanut vastaehdokasta Kekkoselle. Vuoden 1968 vaalit oli silti kaikkien aikojen katastrofi Kekkoselle, kun marginaaliehdokkaina olleet Vennamo ja Virkkunen keräsin odottamattoman suuren potin (protesti)äänistä.
Vuoden 1974 vaaleja ei käyty sitten lainkaan, mikä on suuri häpeä itsenäisen Suomen demokratialle. Vuonna 1978 suuret puolueet eivät asettaneet vastaehdokkaita, mikä selittää vaalin lopputuloksen.
Presidenteistämme Koivisto ja Halonen näyttävät olleen aidosti kansan suosikkipresidenttejä. Kansalaiset kyllä osaavat aika hyvin erottaa myös sen, onko ehdokas kaikin keinoin valituttamassa itseään äänivyöryllä presidentiksi vai jättääkö hän valinnan demokratiaa kunnioittaen kansalaisille. Myös pääministeri Vanhasen suosio kertonee osaltaan siitä, että hänet koetaan rehelliseksi ja pelisääntöjä noudattavaksi poliitikoksi. - niin
Mielipidepankki kirjoitti:
Kekkonen kävi viimeiset normaaliakojen vaalit vuonna 1956. Silloin hän voitti vastaehdokkaan K.A Fagerholmin toisessa äänestyksessä yhden äänen erolla (151-149). Sen jälkeen historiasta tunnetut, vaikkakin kailta osin edelleen hieman epäselvät tapahtumat purkivat vuoden 1962 vaaleissa ns. Honkaliiton. Vuoden 1968 ja sitä seuraavissa vaaleissa SDP oli oppinut läksynsä eikä asettanut vastaehdokasta Kekkoselle. Vuoden 1968 vaalit oli silti kaikkien aikojen katastrofi Kekkoselle, kun marginaaliehdokkaina olleet Vennamo ja Virkkunen keräsin odottamattoman suuren potin (protesti)äänistä.
Vuoden 1974 vaaleja ei käyty sitten lainkaan, mikä on suuri häpeä itsenäisen Suomen demokratialle. Vuonna 1978 suuret puolueet eivät asettaneet vastaehdokkaita, mikä selittää vaalin lopputuloksen.
Presidenteistämme Koivisto ja Halonen näyttävät olleen aidosti kansan suosikkipresidenttejä. Kansalaiset kyllä osaavat aika hyvin erottaa myös sen, onko ehdokas kaikin keinoin valituttamassa itseään äänivyöryllä presidentiksi vai jättääkö hän valinnan demokratiaa kunnioittaen kansalaisille. Myös pääministeri Vanhasen suosio kertonee osaltaan siitä, että hänet koetaan rehelliseksi ja pelisääntöjä noudattavaksi poliitikoksi.Tarkoitatko siis, että kansalaisetkaan eivät 'uskaltaneet' äänestää muutakuin Kekkosta? Siis sinäkään, et olisi tai etkö äänestänyt ? Suuret puolueet siis pakottivat kansalaiset äänestämään vain Kekkosta.
Jos suuret puolueet pelkäsivät eduskunta- ja ministeripaikkojensa puolesta ei kai se ollut Kekkosen vika. Valtahan Suomessa oli ja on edelleenkin kansalla.
Vaaleja ei käyty myöskään Mannerheimin tullessa Presidentiksi. - Mielipidepankki
niin kirjoitti:
Tarkoitatko siis, että kansalaisetkaan eivät 'uskaltaneet' äänestää muutakuin Kekkosta? Siis sinäkään, et olisi tai etkö äänestänyt ? Suuret puolueet siis pakottivat kansalaiset äänestämään vain Kekkosta.
Jos suuret puolueet pelkäsivät eduskunta- ja ministeripaikkojensa puolesta ei kai se ollut Kekkosen vika. Valtahan Suomessa oli ja on edelleenkin kansalla.
Vaaleja ei käyty myöskään Mannerheimin tullessa Presidentiksi.Kansa olisi kyllä uskaltanut äänestää, jos sille olisi annettu siihen mahdollisuus. Kulissien takana käytiin kuitenkin ensin peli, jossa suuret puolueet asettivat vain yhden ehdokkaan. Oliko niitä nyt Ahti M. Salonen ja joku Haikala vastaehdokkaina. Ei näin epäuskottavien ehdokkaiden äänestämisestä ole mitään iloa. Vähän sama oli tilanne nyt, jos Halosen vastaehdokkaiksi asettusivat vain perussuomalaisten Timo Soini ja kommunistien Yrjö Hakanen.
Tässä mielessä suuret puolueet pakottivat äänestämään vain Kekkosta. Jos esim. Koivisto olisi asetettu silloin ehdolle, Kekkosen valtakausi olisi suurella todennäköisyydellä katkennut. Koiviston asettaminen tuolloin ehdolle olisi merkinnyt kuitenkin idänsuhteissamme vakavan kylmän kauden alkua eikä voi tietää, mitä olisi keksitty Koiviston torpedoimiseksi. Hänen kansansuosionsa oli kuitenkin jo tuolloin erittäin mittava.
Kyllä puolueiden pelko oli Kekkosen vika. Kekkonen käytti idänkorttia eli ulkopolitiikan leimakirvestä lyömäaseena, joka asetti uhrinsa pitkäksi ajaksi tai loppuiäksi jäähyaitioon. Kekkonen piti paitsiossa kokonaisia puolueita tällä keinoin. Ensin persona non gratan asemaa saivat tuntea demarit, sitten Kokoomus ja lopulta SMP. Vain Keskusta, SKDL ja RKP nauttivat Kekkosen pitkäaikaista luottamusta. - tekee hyvää
Mielipidepankki kirjoitti:
Kansa olisi kyllä uskaltanut äänestää, jos sille olisi annettu siihen mahdollisuus. Kulissien takana käytiin kuitenkin ensin peli, jossa suuret puolueet asettivat vain yhden ehdokkaan. Oliko niitä nyt Ahti M. Salonen ja joku Haikala vastaehdokkaina. Ei näin epäuskottavien ehdokkaiden äänestämisestä ole mitään iloa. Vähän sama oli tilanne nyt, jos Halosen vastaehdokkaiksi asettusivat vain perussuomalaisten Timo Soini ja kommunistien Yrjö Hakanen.
Tässä mielessä suuret puolueet pakottivat äänestämään vain Kekkosta. Jos esim. Koivisto olisi asetettu silloin ehdolle, Kekkosen valtakausi olisi suurella todennäköisyydellä katkennut. Koiviston asettaminen tuolloin ehdolle olisi merkinnyt kuitenkin idänsuhteissamme vakavan kylmän kauden alkua eikä voi tietää, mitä olisi keksitty Koiviston torpedoimiseksi. Hänen kansansuosionsa oli kuitenkin jo tuolloin erittäin mittava.
Kyllä puolueiden pelko oli Kekkosen vika. Kekkonen käytti idänkorttia eli ulkopolitiikan leimakirvestä lyömäaseena, joka asetti uhrinsa pitkäksi ajaksi tai loppuiäksi jäähyaitioon. Kekkonen piti paitsiossa kokonaisia puolueita tällä keinoin. Ensin persona non gratan asemaa saivat tuntea demarit, sitten Kokoomus ja lopulta SMP. Vain Keskusta, SKDL ja RKP nauttivat Kekkosen pitkäaikaista luottamusta.Kyllä se oli varmaan kauheeta, kun poloiset puoluepamput joutuivat tuolloin pelkäämään oman 'taivaspaikkansa' tai tulevan pakastevirkansa puolesta. Kun kauhee Kekkonen ei suostunut heti ilman muuta antamaan kenellekkään mitään ainaisikuis virkaa valtionjohdossa tai muualla.
Kekkosen aikaan oli virkamiehillä vielä vastuu omista töistään. Nykyään se voidaan aina pallotella jonnekkin tai jollekin muulle siten, että oikeastaan kukaan ei ole enää vastuussa yhtään mistään. Teki sitten melkein mitä tahansa.
- Mielipidepankki
Jari Tervohan on kertonut olevansa kirjalija ja "Myyrä" on hänen kirjailijan päässään syntynyt fiktiivinen teos, jolla voi olla toki olla historiallinen esikuvansa. Ei sitä pidäkään ottaa niin vakavasti kuin Juha Siltalan tieteellistä työtä. Tervo lukeutuu vähän samaan kastiin kuin amerikkalainen Michael Moore, joka ei myöskään pyri tieteelliseen tarkkuuteen esim. Bushia kuvatessaan, mutta jonka aikaansaannokset silti viehättävät myös intelligentsiaa.
Juha Siltalan kirjat pyrin aina lukemaan, sillä hänen psykohistorialliset oivalluksensa ovat toisinaan valituissa näkökulmissaan mielenkiintoisia. Joissain kohdin voi olla mielekästä lukea Siltalaa esim. yhdessä sosiologi Matti Kortteisen tuotannon kanssa. Molemmat kuvaavat suomalaisen yhteiskunnan ja työn lähihistorian muutosvaiheita omista lähtökohdistaan. Ja molemmilla tuntuu olevan myös tietty psykologinen lähestymistapa tutkimusaiheisiinsa. Siltalalla se on jopa pääasiallinen.
Siltala kärsii unettomuudesta ja hyvä niin, sillä tästä varmaankin kumpuaa hänen tarmonsa tuottaa erityislaatuista näkemystä mm. nyt taloushistoriaamme.
Hänen näkemyksensä turbokapiatalismista on oikeansuuntainen, mutta ehkä sittenkin yliampuva kuten Hesari tänään pääkirjoituksessaan arvioi. Mutta paljon Siltalan havainnoissa on totuudensiementäkin.
Erityisen mielenkiintoisena pidän mm. johtopäätöstä siitä, että ihminen kykenee väljien vaatimusten ja työpaineen oloissa vapaahetoisuuden ja ammattiylpeyden sanelemana parempiin laadullisiin tuloksiin kuin äärimmilleen kiristytetyssä (näenneäis)tehokkuuden ilmapiirissä.
Se, mikä minua tässä kehityksessä ihmetyttää, on ay-liikkeen täydellinen voimattomuus vastata työelämän tehokkuusvaatimuksiin. AY-liike on kiltisti mennyt mukaan tähän turbokapitalismin väänteeseen ilmeisen hyväuskoisesti luullen kakusta lohkeavan työtä tekeville sillä tavoin aina suurempia paloja.
Työelämä on myös pitkälti jäänyt yhteiskunnallisen arvokeskustelun ulkopuolelle. Meillä on niin luterilainen työkäsitys, että työtä pidetään kaikkein pyhimpänä niin, ettei ainakaan toimettomuutta pidä pakanallisena tapana ylistää.
Tervon aion kyllä lukea, mutta Siltala kuuluu ehdottomiin lähiajan hankintoihin. Isäinpäivää sen osalta tuskin jaksan odottaa. Myös Hesari noteeraa Siltalan merkittäväksi yhteiskuntavaikuttajaksi, kun lehti nostaa hänet tänään ykköspääkirjoituksensa aiheeksi.- tyhjää
sanahelinää ja konformistista hölynpölyä. Sinun pitäisi kehittää särmää näihin ympäripyöreisiin pöpellyksiisi. Todellinen lottobasisti. Neljäkymmentä väitettä eikä yhtään nuottia oikein.
- Mielipidepankki
tyhjää kirjoitti:
sanahelinää ja konformistista hölynpölyä. Sinun pitäisi kehittää särmää näihin ympäripyöreisiin pöpellyksiisi. Todellinen lottobasisti. Neljäkymmentä väitettä eikä yhtään nuottia oikein.
En ole koskaan ollut oikeaoppinen. Soitin aina stallarienkin mielestä epävireisesti, vaikka olinkin vain se tyhmä basisti. Sinun mielestäsi jutuista ei varmasti puutuu särmää, jos niissä kritisoidaan talousliberalismia, Bushia tai Paavo Lipposta tai kehutaan Kekkosta, Juhani Suomea ja Juha Siltalan tai J-P Roosin oivaltavia näekmyksiä liberalistikapitalismin ihmisiä tuhoavasta vaiktuksesta.
Vain se, jolla on oikeaoppisesti harjoitettu sävekorva, kykenee lukemaan ja ennen kaikkea sisäistämään nuotit aina oikein. Liikun itse mielluummin sillä ympäripyöreyden kehällä, jossa on sallittua kritisoida sitä, mitä ikinä huvittaa eli sitä, mikä omasta mielestä sen ansaitsee.
Tämäkin oli vain sanahelinää ja konformistista hölynpölyä eli pöpellystä. Ehkä pitäydyn pöpellykseen, muutenhan te oikeaoppiset sävelkuviot hallitsevat intellektuellit ette riittävästi erotu joukosta. - tervassa?
Mielipidepankki kirjoitti:
En ole koskaan ollut oikeaoppinen. Soitin aina stallarienkin mielestä epävireisesti, vaikka olinkin vain se tyhmä basisti. Sinun mielestäsi jutuista ei varmasti puutuu särmää, jos niissä kritisoidaan talousliberalismia, Bushia tai Paavo Lipposta tai kehutaan Kekkosta, Juhani Suomea ja Juha Siltalan tai J-P Roosin oivaltavia näekmyksiä liberalistikapitalismin ihmisiä tuhoavasta vaiktuksesta.
Vain se, jolla on oikeaoppisesti harjoitettu sävekorva, kykenee lukemaan ja ennen kaikkea sisäistämään nuotit aina oikein. Liikun itse mielluummin sillä ympäripyöreyden kehällä, jossa on sallittua kritisoida sitä, mitä ikinä huvittaa eli sitä, mikä omasta mielestä sen ansaitsee.
Tämäkin oli vain sanahelinää ja konformistista hölynpölyä eli pöpellystä. Ehkä pitäydyn pöpellykseen, muutenhan te oikeaoppiset sävelkuviot hallitsevat intellektuellit ette riittävästi erotu joukosta.Konformisti kuvittelee aina edustavansa jotakin. Samoin hän kuvittelee että hänen kritiikkinsä kohde edustaa jotakin. Nimimerkki Korhonen lienee palstalla pahin tätä lajia. Hän ei osaa ajatella ollenkaan, kunhan leimaa ja lokeroi. Sinäkin annoit juuri vakuuttuneena luettelon siitä mitä kuvittelet arvostelijasi edustavan. Itse luokittelet ja lokeroit itsesi sellaiseksi-ja-sellaiseksi.
Hohhoijaa. Esittäisit joskus jotain asiaa, jotain ihan uutta, ihan itse ajateltua. - Mielipidepankki
tervassa? kirjoitti:
Konformisti kuvittelee aina edustavansa jotakin. Samoin hän kuvittelee että hänen kritiikkinsä kohde edustaa jotakin. Nimimerkki Korhonen lienee palstalla pahin tätä lajia. Hän ei osaa ajatella ollenkaan, kunhan leimaa ja lokeroi. Sinäkin annoit juuri vakuuttuneena luettelon siitä mitä kuvittelet arvostelijasi edustavan. Itse luokittelet ja lokeroit itsesi sellaiseksi-ja-sellaiseksi.
Hohhoijaa. Esittäisit joskus jotain asiaa, jotain ihan uutta, ihan itse ajateltua.Meinaatko, että seuraisin sinun jalanjälkiäsi esittämällä toinen toistaan omaleimaisempia ajatuksia? Kaikki muut arvostelijana täällä kritisoivat minua ennemmin siitä, että hyppään altaaseen kolmella kierteellä taaksepäin taittaen liian nopeasti ja käännän vakiintuneet totuudet ylösalaisin. Minusta kun tuntuu, että sinä uimaopettajana hyväksyt omaleimaiseksi vain sellaisen, jota edust.. hups.. siis sellaisen, jonka olet tyystin itsenäisellä ja innovatiivisella ajattelulla saavuttanut.
Isä aurinkoiset ja Karpaattien nerot eivät tosiaan edusta mitään eikä ketään. He ovat kaiken sellaisen ylääpuolella. - on kyllä
Mielipidepankki kirjoitti:
Meinaatko, että seuraisin sinun jalanjälkiäsi esittämällä toinen toistaan omaleimaisempia ajatuksia? Kaikki muut arvostelijana täällä kritisoivat minua ennemmin siitä, että hyppään altaaseen kolmella kierteellä taaksepäin taittaen liian nopeasti ja käännän vakiintuneet totuudet ylösalaisin. Minusta kun tuntuu, että sinä uimaopettajana hyväksyt omaleimaiseksi vain sellaisen, jota edust.. hups.. siis sellaisen, jonka olet tyystin itsenäisellä ja innovatiivisella ajattelulla saavuttanut.
Isä aurinkoiset ja Karpaattien nerot eivät tosiaan edusta mitään eikä ketään. He ovat kaiken sellaisen ylääpuolella.laatukysymys. Epäilemättä joku menee sekaisin, jos vain pyörität vanhoja palikoita puoli kierrosta enemmän kuin vastaanottajan kantti kestää. Se että noteeraat nämä reaktiot on sitä konformismiasi. Sitten säätelet volttien määrää ja kuvittelet, että mielipidepankkiirius on sitä että jakelee pääomaa kullekin sopivan annoksen.
Innovatiivinen ajattelu on laadullisesti erilaista.
Ikuinen valinta: toimiako miellyttäjänä, joka valituin sanakääntein koettaa kiteyttää sen mitä monet ajattelevat mutta eivät osaa muotoilla - näin saat jaritervomaista karismaa ja olalletaputtelijoita - vai rankkaatko itsesi vaikuttajana, joka tuo uusia palikoita kuvaan.
- 475
Kekkonen oli henkinen sadisti. Jos joku suoraselkäinen oli Kekkosen kanssa eri mieltä ja esitti asiat perustuslaillisessa valossa, Kekkonen ei vastannut hänelle asiasta, vaan yllytti perässään roikkuvan rottalauman tämän onnettoman kimppuun. Suomessa oli Kekkosen aikana virkakielto, rajoitettu sananvapaus ja "virallinen" vääristelty kuva sosialistisista valtioista. Tervo on oikealla asialla sinänsä ja Siltalakin haluaisi vain, että tosiasiat tulisivat hyväksytyiksi. Se ei ole kekkoslaisuutta.
Tarpeen tullen Kekkonen myös murhasi oman maansa kansalaisia, kuten tapahtui sisällissodan aikana, jolloin hän halukkaana pyövälinä johti teloituskomppaniaa. Ei Kekkonen siis ihan pehmodiktaattori ollut. - K.K.Korhonen
Jari Tervon kirjasta olen ennakkokäsitykseni sanonut, joten siitä ei enempää. Mutta Siltalasta sanomaani haluan tarkentaa.
Mainostit taannoin minulle noita Juha Siltalan näkemyksiä, joita hän esittää kirjassaan. Tyrkytyksestäsi hieman suivaantuneena annoin Siltalasta oikopäätä varmaan hieman väärää todistusta. Luin Suomen Kuvalehdestä hänestä pitkän artikkelin, jossa esiteltiin hänen kirjaansa ja näkemyksiään.
Kyllä niissä paljon oli sellaistakin, minkä hyvin hyväksyn todeksi. Onhan työelämämme todella mennyt toisaalta armottoman kovaksi, niin niille, jotka pyrkivät menestymään kuin myös niille, joiden kyvyt eivät vastaa vähäisimpiäkään vaatimuksia. Tuo kehitys on ilmeisesti vain nopeutunut minun vuonna 1997 päättyneen työurani jälkeen. Mutta monessa asiassa ja monelle työ ja koko työelämä on paljon parempaa ja palkitsevampaa kuin mitä se koskaan ennen on ollut.
Aion vielä joskus hankkia tuon Siltalan kirjan ja perehtyä siihen paremmin. Nyt minulla ei valitettavasti ole siihen aikaa.
Mutta Sinä mielestäni vedit tuolloin Siltalan näkemyksistä osin vääriä johtopäätöksiä, sellaisiakin, joihin en ainakaan tuon lehtiartikkelin perusteella uskoisi kirjan antavan aihetta. Saatan olla väärässäkin.
Tämän aamun HS:ssa on ensimmäinen pääkirjoitus kirjasta otsikolla "Siltalan kuvaus työelämästä on pessimistinen kärjistys". Tässä ei ole mahdollista ruveta tuota melko pitkää artikkelia referoimaan (ehkä olet sen lukenutkin), mutta totean vain, että artikkelissa Siltalan monien näkemysten oikeellisuus kyseenalaistetaan huomion arvoisilla vastanäkökohdilla. Artikkelin otsikko on sen sisältöä hyvin kuvaava. Kyllä minäkin tällä tietämällä olen sittenkin paljolti otsikossa sanotun ajatuksen kannalla.- lässytystä
>> Mutta Sinä mielestäni vedit tuolloin Siltalan näkemyksistä osin vääriä johtopäätöksiä, sellaisiakin, joihin en ainakaan tuon lehtiartikkelin perusteella uskoisi kirjan antavan aihetta. Saatan olla väärässäkin.
- K.K.Korhonen
No, sinä et lässytä - enää tässä. On sitä riittänytkin, tästäkin aiheesta jo monta pitkää kirjoitusta. Varmaan se lässytysreppusi on jo tyhjä, tai sen sisältö liian kevyttä tavaraa vastaamaan minun esittämääni. Niinhän siinä yleensä käy, teidän kanssanne. Ehkäpä löydät uuden aiheen lässytyksillesi? Luepa Tiedonantajaa, jos Ilkasta ei löydy sopivia teemoja!
- K.K.Korhonen
lässytystä kirjoitti:
>> Mutta Sinä mielestäni vedit tuolloin Siltalan näkemyksistä osin vääriä johtopäätöksiä, sellaisiakin, joihin en ainakaan tuon lehtiartikkelin perusteella uskoisi kirjan antavan aihetta. Saatan olla väärässäkin.
sinä taisit lässyttää jo tarpeeksesi?
Kirjoittanut: K.K.Korhonen, 30.8.2004 klo 18.00
No, sinä et lässytä - enää tässä. On sitä riittänytkin, tästäkin aiheesta jo monta pitkää kirjoitusta. Varmaan se lässytysreppusi on jo tyhjä, tai sen sisältö liian kevyttä tavaraa vastaamaan minun esittämääni. Niinhän siinä yleensä käy, teidän kanssanne. Ehkäpä löydät uuden aiheen lässytyksillesi? Luepa Tiedonantajaa, jos Ilkasta ei löydy sopivia teemoja!
- edessä
Luin kyseisen artikkelin. Se oli hyvin mielenkiintoinen. On kysymys Suomen asemasta maailman laajuisessa kehitysprosessa. Niinkuin oli Kekkosen aikanakin.
Tässäkin tilanteessa Suomi ei voi muuta kuin orientoitua ja sopeutua, sillä 5milj väestöpohjallaan Suomen kansantalous on täysin vailla vaikutus mahdollisuuksia mailmantalouden liikkeisiin.
Nytkin Suomessa demokratia pelaa ja johtajat valitaan vaaleilla niin kuin tehtiin 40 vuotta sitten. Suomi vaurastui Kekkosen kaudella taloudellisesti ja hakeutui Euroopan vapaakauppaliittoihin. Se oli hyvää kansainvälistymisen aikaa.
Tuolloin vasemmalta Kekkosen ohi neukkujen suosioon pyrkineen stasisossut,olivat suurin uhka Suomen itsenäisyydelle. Lipposet, lehtiset, liikaset jne.
Kukahan haetaan "syypääksi" tämän ajan tapahtumiin joskus tulevaisuudessa. Kenenkähän haudalla kuseskelevat uuden ajan tervot ja kepulikorhoset. - Risto V.
Kun kirjoittaja rinnastaa kaksi kirjaa " jotka ovat kuin yö ja päivä", ja heti perään kirjoittaa toisesta: "...ja toinen Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia", joka on kirja siitä miten täydellistyvän kapitalismin järjestelmä vähitellen jyrää ihmisen alleen.", tehdään tuossa lähtökohtainen virhe.
En tiedä onko virhe ollut kirjoittajan tavoite vai vahinko, mutta onhan se nyt absurdia väittää, että "täydellistyvä kapitalismi" olisi jokin yksittäinen toimija tai sellainen "järjestelmä", joka jyräisi missään yhtään mitään.
Jos asioita haluaat tarkastella objektiivisesti ja demonisoimatta sen kummemmin kapitalismia kuin sen vaihtoehtosiakaan järjestelmiä, niin olisi syytä ottaa huomioon, että maailmassa on aika lukuisasti erilaisia toimijoita, joiden yhteisestä toiminnasta seuraa jotain.
En ole tarkemmin tutustunut Siltalan kirjaan, mutta joku tv-haastattelun pätkä ja lehtikirjoitus paljastavat, että hän on tehnyt erinomaista työtä, tutkinut asioita tarkasti ja löytänyt paljon huolestuttavaa kuvattavaa siitä, mihin länsimaissa ollaan nyt menossa.
Minusta olisi Siltalan kirjan sisällön kannalta erittäin vahingollista, jos se yleistäen leimattaisi jonkin "täydellistyvän kapitalistisen järjestelmän" kritiikiksi, koska ymmärrän teoksen olevan paljon laajemman.
Tuollainen leimaus vaan saattaisi saada monet kapitalismia ja markkinataloutta tunteen tasolla puolustavat kavahtamaan ja suhtautumaan Siltaenn tekstiin ennakkoluuloisesti.
Sikäli, kun olen oikein ymmärtänyt, Siltanen paljastaa havainnollisesti lukuisia virheitä, joita taloudelliseen tehokkuuteen tähtäävässä työelämässä on tehty. Näitä virheitä olisi nyt ennakkoluulottomasti tarkasteltava ja eriteltävä niiden syitä avoimen keskustelun pohjalta, johon Siltaen kirja epäilemättä antaa hyvää aineistoa.
minusta olisi suuri sääli, jos se laimattaisi esimerkiksi jonkin vasemmistolaisen kyhäämäksi kapitalismin parjaukseksi, mikä helposti syntyy, jos Siltasen kanssa samaa mieltä olevat ryhtyvät avaajan tavoin yleistämään ja yksinkertaistamaan moniulotteisia asioita liikaa.- eläneet
Juha Siltala (ei Siltanen) nimittää ilmiötä "turbokapitalismiksi". Historiallisessa tarkastelussa pyritään hahmottamaan synteesejä, jolloin on pakko nimittää kokonaisuuksia jotenkin.
Mitä ideologioihin tulee, lähtökohtaisesti ne on jätetty omaan arvoonsa. Niitä koskeva kysymys tulee esille muodossa: tapahtuuko ympärillämme nyt sama epäinhimillistyminen joka tapahtui sosialistisissa järjestelmissä? Tästä lähtökohdasta on vähän typerää mennä syyttämään Siltalaa reaalisosialismin ihannoimisesta. Kirjaa kannattaa tuskin lukea sellaisen, jolla on verissään vielä vahva taipumus jakaa maailma vanhoilla rintamajaoilla ja kuvitella että ideologinen nimittely ja lokerointi riittäisivät.
Työelämä ei kuitenkaan ole erilliskysymys, vaan kysymys on nimenomaan tietystä historiallisesta talousajattelusta, jonka tuotosta arvioidaan. - Risto V.
eläneet kirjoitti:
Juha Siltala (ei Siltanen) nimittää ilmiötä "turbokapitalismiksi". Historiallisessa tarkastelussa pyritään hahmottamaan synteesejä, jolloin on pakko nimittää kokonaisuuksia jotenkin.
Mitä ideologioihin tulee, lähtökohtaisesti ne on jätetty omaan arvoonsa. Niitä koskeva kysymys tulee esille muodossa: tapahtuuko ympärillämme nyt sama epäinhimillistyminen joka tapahtui sosialistisissa järjestelmissä? Tästä lähtökohdasta on vähän typerää mennä syyttämään Siltalaa reaalisosialismin ihannoimisesta. Kirjaa kannattaa tuskin lukea sellaisen, jolla on verissään vielä vahva taipumus jakaa maailma vanhoilla rintamajaoilla ja kuvitella että ideologinen nimittely ja lokerointi riittäisivät.
Työelämä ei kuitenkaan ole erilliskysymys, vaan kysymys on nimenomaan tietystä historiallisesta talousajattelusta, jonka tuotosta arvioidaan....etä pinnallisten tietojen pohjalta Siltalan teos ansaitsee analyyttisen tarkastelun ja erittelevämmän arvioinnin kuin sen, että se polarisoivasti leimattaisi jonkin "ismin" teokseksi jotain toista "ismiä" vastan.
Tällainen leimaaminen on minusta väärin Siltalaa kohtaan, koska se mielestäni karkoittaa juuri niitä markkinataloutta kannattavia lukijoita, joiden olisi aiheellista tutustua kirjaan ilman, että pitävät sitä "reaalisosialistin" puheenvuorona "täydellistyvän kapilatismin järjestelmää" vastaan.
En siis halunnut arvostella muuta kuin tuota avauksen lähtökohtaa ja pahoittelen, jos en osannut heti kirjoittaa niin kuin tarkoitin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi434036Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal513681- 703238
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak943115Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no892094- 352048
- 241909
- 351870
- 311861
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231794