Käsitetaiteilija SKP:n johtoon

Kai se on sitä 60-luvun höpötystä. Kun ei ole lahjoja tehdä oikeaa taidetta, kuten maalata muotokuvia tai veistää patsaita, niin polkaistaan vaikkapa kaljapurkki lyttyyn ja sanotaan että se on taideteos.

Käsitetaide (tai konseptualismi ) on taidesuuntaus, jota on käytetty 1960-luvun lopulta kuvaamaan sellaisia erilaisia taiteenlajeja, jotka eivät enää saaneet perinteisen taide-esineen muotoa. Liikkeen varhaisvaihe on tallennettu amerikkalaisen taidekriitikko Lucy Lippardin kirjassa Six Years, jossa kuusi vuotta ovat 1966-1972.

Käsitetaiteilijat eivät pyri tekemään maalausta tai veistosta ja sitten sovittamaan ajatuksiaan siinä olevaan muotoon. Sen sijaan käsitetaiteilijat suuntautuvat perinteisen median rajojen ulkopuolelle, ja sen jälkeen työstävät käsitettään tai ajatustaan sille sopivaan materiaaliin tai muotoon. Näin he asettavat etusijalle konseptin perinteisen median sijaan. Tästä juontuu sana käsitetaide.

Tästä seuraa se, että käsitetaide voi olla melkein mitä tahansa, mutta 1960-luvun lopulla sen yhteyteen ilmaantui merkittäviä suuntauksia, kuten performanssitaide, maataide, ja italialainen Arte povera. Tällöin taidesuuntauksen piiriin tuli halpoja materiaaleja, kuten peruukkeja, vaatteita, rasvaa ja kaikenlaisia löydettyjä esineitä ja romua. Osa käsitetaiteesta koostui yksinkertaisesti kirjoitetuista lausumista tai ohjeista. Monet taiteilijat alkoivat käyttämään valokuvausta, filmiä ja videota. Suuntaus syntyi 1960-luvulla, mutta se on ollut hyvin vaikutusvaltainen sen jälkeen.

tietoisku kirjoitti:

Käsitetaide (tai konseptualismi ) on taidesuuntaus, jota on käytetty 1960-luvun lopulta kuvaamaan sellaisia erilaisia taiteenlajeja, jotka eivät enää saaneet perinteisen taide-esineen muotoa. Liikkeen varhaisvaihe on tallennettu amerikkalaisen taidekriitikko Lucy Lippardin kirjassa Six Years, jossa kuusi vuotta ovat 1966-1972.

Käsitetaiteilijat eivät pyri tekemään maalausta tai veistosta ja sitten sovittamaan ajatuksiaan siinä olevaan muotoon. Sen sijaan käsitetaiteilijat suuntautuvat perinteisen median rajojen ulkopuolelle, ja sen jälkeen työstävät käsitettään tai ajatustaan sille sopivaan materiaaliin tai muotoon. Näin he asettavat etusijalle konseptin perinteisen median sijaan. Tästä juontuu sana käsitetaide.

Tästä seuraa se, että käsitetaide voi olla melkein mitä tahansa, mutta 1960-luvun lopulla sen yhteyteen ilmaantui merkittäviä suuntauksia, kuten performanssitaide, maataide, ja italialainen Arte povera. Tällöin taidesuuntauksen piiriin tuli halpoja materiaaleja, kuten peruukkeja, vaatteita, rasvaa ja kaikenlaisia löydettyjä esineitä ja romua. Osa käsitetaiteesta koostui yksinkertaisesti kirjoitetuista lausumista tai ohjeista. Monet taiteilijat alkoivat käyttämään valokuvausta, filmiä ja videota. Suuntaus syntyi 1960-luvulla, mutta se on ollut hyvin vaikutusvaltainen sen jälkeen.

Lienee lähinnä tapa jolla tyhmiä huijataan "taiteen" varjolla. Tuo "dfjhrofr9 p8q 047 g":n kommentti lienee samaa luokkaa. Eikö SKP:lle olisi parempi ollut oikea rautakoura vai onko niiden aika jo ohi kun ne ovat PerSuissa koko joukko?

Käsitetaiteilija tarkoittaa "taiteilijaa", joka ei osaa piirtää, eikä maalata, eikä myöskään viitsi mennä töihin. Näin voi elää erilaisten yhteiskunnan tukien ja avustusten varassa, siis loisena.
Me työssäkäyvät ja ammatinhakkineet elätämme sitten kaikki nuokin.

tietoisku kirjoitti:

Käsitetaide (tai konseptualismi ) on taidesuuntaus, jota on käytetty 1960-luvun lopulta kuvaamaan sellaisia erilaisia taiteenlajeja, jotka eivät enää saaneet perinteisen taide-esineen muotoa. Liikkeen varhaisvaihe on tallennettu amerikkalaisen taidekriitikko Lucy Lippardin kirjassa Six Years, jossa kuusi vuotta ovat 1966-1972.

Käsitetaiteilijat eivät pyri tekemään maalausta tai veistosta ja sitten sovittamaan ajatuksiaan siinä olevaan muotoon. Sen sijaan käsitetaiteilijat suuntautuvat perinteisen median rajojen ulkopuolelle, ja sen jälkeen työstävät käsitettään tai ajatustaan sille sopivaan materiaaliin tai muotoon. Näin he asettavat etusijalle konseptin perinteisen median sijaan. Tästä juontuu sana käsitetaide.

Tästä seuraa se, että käsitetaide voi olla melkein mitä tahansa, mutta 1960-luvun lopulla sen yhteyteen ilmaantui merkittäviä suuntauksia, kuten performanssitaide, maataide, ja italialainen Arte povera. Tällöin taidesuuntauksen piiriin tuli halpoja materiaaleja, kuten peruukkeja, vaatteita, rasvaa ja kaikenlaisia löydettyjä esineitä ja romua. Osa käsitetaiteesta koostui yksinkertaisesti kirjoitetuista lausumista tai ohjeista. Monet taiteilijat alkoivat käyttämään valokuvausta, filmiä ja videota. Suuntaus syntyi 1960-luvulla, mutta se on ollut hyvin vaikutusvaltainen sen jälkeen.

Olisikin ollut liikaa odottaa lähteen merkitsemistä joka on tarpeen kun sanasta sanaan kopioi toisen tekstiä.

On todella tolloa lainata ja jättää kertomatta, oma teksti on aina omaa ja sitähän keskustelupalstalla pitää olla.

niittyar kirjoitti:

Olisikin ollut liikaa odottaa lähteen merkitsemistä joka on tarpeen kun sanasta sanaan kopioi toisen tekstiä.

On todella tolloa lainata ja jättää kertomatta, oma teksti on aina omaa ja sitähän keskustelupalstalla pitää olla.

"Tietoiskussa" ei siis ole miestä/henkilöä puolöustamaan sanottavaansa omaksi aikaansaannokseksi!

Turhaa se olisikin koska koko teksti on sellaisenaan kopioitu wikistä ja suomisanakirjasta. On se kummaa miten komujenkin luottamus wikiin vaihtelee se sopii mikä sopii mutta historian puolella on paljon moitittavaa kuten talvisotakeskustelu on paljastanut.

http://www.suomisanakirja.fi/käsitetaide

tuolle vastenmieliselle paskanjauhajalle, joka ei saa edes naista itselleen... Lyö vaan lissää tuota inhottavaa epäsikiötä, heheh. :)

Meilläkin nauretaan: kirjoitti:

tuolle vastenmieliselle paskanjauhajalle, joka ei saa edes naista itselleen... Lyö vaan lissää tuota inhottavaa epäsikiötä, heheh. :)

Äitisihän aikoinaan menehtyi nauruun kun näki sinut ensimäisen kerran.

Hain Väisäsen teoksia tuolta kuvataidesivuilta ja löysin parikin luetteloa "käsitetaiteilijoista ja taiteilijoista yleensä mutta aakkojärjestyksessä hakiessa ei Väisäsen nimeä mainittu kummassakaan. Onko hän siis taiteilija yleensäkään yleisesti hyväksytyssä muodossa vai SKP:n kaltainen surullisen hahmon ritari joka ei kelpaa minnekään?

niittyar kirjoitti:

Hain Väisäsen teoksia tuolta kuvataidesivuilta ja löysin parikin luetteloa "käsitetaiteilijoista ja taiteilijoista yleensä mutta aakkojärjestyksessä hakiessa ei Väisäsen nimeä mainittu kummassakaan. Onko hän siis taiteilija yleensäkään yleisesti hyväksytyssä muodossa vai SKP:n kaltainen surullisen hahmon ritari joka ei kelpaa minnekään?

Eikö tietäjää löydy vai eikö löydy tietämistä?

Onko käsitetaiteilija sama kuin elämäntapataiteilija joka taiteilee muiden kustannuksella ilman omia ansioita??

niittyar kirjoitti:

Eikö tietäjää löydy vai eikö löydy tietämistä?

Onko käsitetaiteilija sama kuin elämäntapataiteilija joka taiteilee muiden kustannuksella ilman omia ansioita??

Tietämättömälle.

Käsitetaideteos voi olla esinekooste, installaatio, keho-, maa-, video- tai ääniteos, performanssi, kirjallinen esitys, valokuva tai muu dokumentti. Teoksen olemus voi olla materiaalinen tai tapahtumallinen. Käsitetaide ei ole esine, vaan merkityksiä synnyttävä ajatus ja idea, joka puolestaan määrää taiteen välineen. Teoksen muoto ja sisältö ovat merkityksissä, jotka perustuvat kieleen ja käsitteisiin. Sisältö on luonteeltaan moniulotteinen merkityskenttä, joten käsitetaide on lähempänä filosofiaa kuin perinteistä taidetta. Teos viittaa itsensä ulkopuolelle, jolloin katsoja osallistuu teoksen rakentamiseen. Vastaanottaminen, kokeminen ja tulkitseminen luovat teoksen. Esitystavat voivat olla visuaalisesti epäkiinnostavia, jolloin katsojan huomio saadaan kohdistettua teoksen ideaan. Huomiota voidaan suunnata myös epätavallisen kontekstin avulla. Joskus konteksti voi muodostaa teoksen materiaalin, yhteyden jossa asiat ovat tai jossa jotakin tapahtuu. Teos on tilanne, aika, paikka, tila tai ilmapiiri. Joskus varsinaiseen teokseen tai tapahtumaan viitataan erilaisten dokumenttien avulla. Käsitteelliseen päättelyyn perustuva taide kiinnittää huomiota ajattelu- ja havainnointitapoihimme, sekä tieto- ja todellisuuskäsityksiimme. Käsitetaide kyseenalaistaa perinteisiä taidekäsityksiä. Sitä kiinnostavat taiteen lähtökohdat ja ehdot, taidejärjestelmä, taiteilijan rooli sekä representaation tavat. Yksilökeskeisen taidekokemuksen sijaan välitetään kaikille yhteistä ja yleistä.

Valokuvaus liittyy käsitetaiteeseen sekä dokumentointikeinona että teoksen rakenneosana. Tällöin valokuvauksessa olennaista ei ole taiteellisuus, vaan ohjeistettu kuvaustapa, se mitä ja miten kuvataan. Prosessinomainen ja suunnitelmallinen työskentely itsessään on taideteos, taideteko. Teoksen toteutuspaikan, ajankohdan, tilanteen ja keston määritteleminen etukäteen pyrkivät heikentämään taiteilijan roolia, koska tekijän persoonalla, käsialalla tai tyylillä ei ole merkitystä. Taideteko voi perustua erilaisten mittojen, painon, massan, lukumäärän, koon, etäisyyden, liikkeen, tilavuuden, pinta-alan ja muiden matemaattisten määritelmien varaan.

tietoa.. kirjoitti:

Tietämättömälle.

Käsitetaideteos voi olla esinekooste, installaatio, keho-, maa-, video- tai ääniteos, performanssi, kirjallinen esitys, valokuva tai muu dokumentti. Teoksen olemus voi olla materiaalinen tai tapahtumallinen. Käsitetaide ei ole esine, vaan merkityksiä synnyttävä ajatus ja idea, joka puolestaan määrää taiteen välineen. Teoksen muoto ja sisältö ovat merkityksissä, jotka perustuvat kieleen ja käsitteisiin. Sisältö on luonteeltaan moniulotteinen merkityskenttä, joten käsitetaide on lähempänä filosofiaa kuin perinteistä taidetta. Teos viittaa itsensä ulkopuolelle, jolloin katsoja osallistuu teoksen rakentamiseen. Vastaanottaminen, kokeminen ja tulkitseminen luovat teoksen. Esitystavat voivat olla visuaalisesti epäkiinnostavia, jolloin katsojan huomio saadaan kohdistettua teoksen ideaan. Huomiota voidaan suunnata myös epätavallisen kontekstin avulla. Joskus konteksti voi muodostaa teoksen materiaalin, yhteyden jossa asiat ovat tai jossa jotakin tapahtuu. Teos on tilanne, aika, paikka, tila tai ilmapiiri. Joskus varsinaiseen teokseen tai tapahtumaan viitataan erilaisten dokumenttien avulla. Käsitteelliseen päättelyyn perustuva taide kiinnittää huomiota ajattelu- ja havainnointitapoihimme, sekä tieto- ja todellisuuskäsityksiimme. Käsitetaide kyseenalaistaa perinteisiä taidekäsityksiä. Sitä kiinnostavat taiteen lähtökohdat ja ehdot, taidejärjestelmä, taiteilijan rooli sekä representaation tavat. Yksilökeskeisen taidekokemuksen sijaan välitetään kaikille yhteistä ja yleistä.

Valokuvaus liittyy käsitetaiteeseen sekä dokumentointikeinona että teoksen rakenneosana. Tällöin valokuvauksessa olennaista ei ole taiteellisuus, vaan ohjeistettu kuvaustapa, se mitä ja miten kuvataan. Prosessinomainen ja suunnitelmallinen työskentely itsessään on taideteos, taideteko. Teoksen toteutuspaikan, ajankohdan, tilanteen ja keston määritteleminen etukäteen pyrkivät heikentämään taiteilijan roolia, koska tekijän persoonalla, käsialalla tai tyylillä ei ole merkitystä. Taideteko voi perustua erilaisten mittojen, painon, massan, lukumäärän, koon, etäisyyden, liikkeen, tilavuuden, pinta-alan ja muiden matemaattisten määritelmien varaan.

Ja höpö höpö, missä niitä Väisäsen tuotteita on esillä? Sen unohdit kertoa.

Tuon sinunkin jostain kopioimasi mukaan antistallari oli opikeassa, kun mitään ei osaa tehdä, ei maalata eikä piirtää voi kutsua itseään käsitetaiteilijaksi.

Tai ei siis jostain vaan:

http://www10.edu.fi/kuvataide/toiminnallinen_luonnon_kokemistapa/kasitetaide/

On törkeää lainata ilmoittamatta lähdettä! HÄPEÄ!!!

niittyar kirjoitti:

Ja höpö höpö, missä niitä Väisäsen tuotteita on esillä? Sen unohdit kertoa.

Tuon sinunkin jostain kopioimasi mukaan antistallari oli opikeassa, kun mitään ei osaa tehdä, ei maalata eikä piirtää voi kutsua itseään käsitetaiteilijaksi.

Tai ei siis jostain vaan:

http://www10.edu.fi/kuvataide/toiminnallinen_luonnon_kokemistapa/kasitetaide/

On törkeää lainata ilmoittamatta lähdettä! HÄPEÄ!!!

Älä välitä tuo kopisti on pieniaivoinen ja -**nainen h-luuseri, joka on vaan ihan kokonaan seinähulluidiootti.....

Ja Kansaa naurattaa:)))

niittyar kirjoitti:

Ja höpö höpö, missä niitä Väisäsen tuotteita on esillä? Sen unohdit kertoa.

Tuon sinunkin jostain kopioimasi mukaan antistallari oli opikeassa, kun mitään ei osaa tehdä, ei maalata eikä piirtää voi kutsua itseään käsitetaiteilijaksi.

Tai ei siis jostain vaan:

http://www10.edu.fi/kuvataide/toiminnallinen_luonnon_kokemistapa/kasitetaide/

On törkeää lainata ilmoittamatta lähdettä! HÄPEÄ!!!

Väisäsen tuotteita on ollut esillä mm. SKP:n edellisissä kampanjajulisteissa joissa esitettiin annettavaksi kenkää rahaeliitille. =)

Olivat muuten mielestäni harvinaisen hyvin onnistuneita ja kuvastivat ainakin täydellisesti minunkin tuntojani!

Kansaneläkeläinen kirjoitti:

Väisäsen tuotteita on ollut esillä mm. SKP:n edellisissä kampanjajulisteissa joissa esitettiin annettavaksi kenkää rahaeliitille. =)

Olivat muuten mielestäni harvinaisen hyvin onnistuneita ja kuvastivat ainakin täydellisesti minunkin tuntojani!

Eläkettä maksetaan sen mukaan paljonko työnantaja on eläkemaksuja maksanut ja jos ei ole saanut noita maksuja niin kansaneläke on turva jonka kanssa pitäisi selvitä. Tiedän kansaneläkkeellä ja pienellä työeläkelisällä olevien saavan asumistukea kunnalta sekä muita pieniä etuja joten toimeen tulo, joskin vaatimaton, on taattu jos elää "ihmisiksi".

Eläkkeellä ollessa on tietysti myöhäistä mutta työaikana pitää tehdä säästöjä joilla turvaa eläkeikäänsä, tässä eläkeläisvaiheessa taas ei pieni inflaatiokaan haittaa säästöjä koska häviö on suhteellinen siihen aikaan verrattuna mitä säästöjen käyttäjällä yleensä on käytettävissä.

niittyar kirjoitti:

Eläkettä maksetaan sen mukaan paljonko työnantaja on eläkemaksuja maksanut ja jos ei ole saanut noita maksuja niin kansaneläke on turva jonka kanssa pitäisi selvitä. Tiedän kansaneläkkeellä ja pienellä työeläkelisällä olevien saavan asumistukea kunnalta sekä muita pieniä etuja joten toimeen tulo, joskin vaatimaton, on taattu jos elää "ihmisiksi".

Eläkkeellä ollessa on tietysti myöhäistä mutta työaikana pitää tehdä säästöjä joilla turvaa eläkeikäänsä, tässä eläkeläisvaiheessa taas ei pieni inflaatiokaan haittaa säästöjä koska häviö on suhteellinen siihen aikaan verrattuna mitä säästöjen käyttäjällä yleensä on käytettävissä.

Minä olen työkyvyttömyyseläkeläinen, mutta koska työeläkkeeni jäi kovin pieneksi saan pääosan eläkkeestäni kansaneläkkeenä.

Kyllä sillä vielä jotenkin toimeen tulee, mutta mitään juhlaa tämä elämä ei näin ole ja kaikki menot tulee hyvin tarkkaan suunnitella ja laskea mihin rahat riittää.
Asumiskulut, lääkkeet ja ruoka vievät suurimman osan ja se mitä jää, sillä ostetaan vaatteita tai laitetaan säästöön pahan päivän varalle, esimerkiksi äkillisiä sairaalakuluja varten.

Minut on elämä tuominnut vähävaraiseksi lopun iäkseni.

Olisinpa vain terve ja työkykyinen sillä tekisin töitä mielelläni.
Sairautta ja vammaisuutta tai terveyttä vaan ei ihminen voi monesti valita, vaikka voikin vaikuttaa elintavoillaan ja valinnoillaa joskus siihen sairastuuko vai ei.

>>...SKP:llä on kaikki mahdollisuudet uuteen nousuun suomalaisen politiikan merkittäväksi toimijaksi.

SKP etenee. Sitä ei voi estää mikään.

seuraaja5 kirjoitti:

SKP etenee. Sitä ei voi estää mikään.

Joo...niin etenee...
Vastoinkäymisestä ja häviöstä toiseen - eikä sitä voi estää mikään!
Ei mikään!

seuraaja5 kirjoitti:

SKP etenee. Sitä ei voi estää mikään.

Samaan suuntaan kuin lehmän häntä!

Onko puolueen vaikkakin peitejärjestön helman alla noin neljänneksen osuuden putoaminen neljännesprosenttiin etenemistä? Minusta se on 99% tappio ja 100% on varsin lähellä nykyisin valinnoin.