Vertaistukea kaivataan.... vauvamme syntyi viisi kuukautta sitten. Olemme seurustelleet miehen kanssa kaksi vuotta. Synnytykseen asti kaikki on ollut hyvin, silloin tällöin riidelty, kaikki ollut kuitenkin hyvin ja rakastuneita ollaan oltu.
Nyt... en tiedä olenko itse hormonihirviö/shokissa elämänmuutoksesta/epävarma itsestäni tai jotain vastaavaa... mutta kohtelen miestäni aivan kamalasti. Yleinen asenteeni on, että kaikki mitä hän tekee on väärin. En suoranaisesti valita, koska en halua nalkuttaa tai riidellä, mutta tiettyyn pisteeseen tultua naamastani näkee naapuriin asti että nyt vituttaa. sitten mies kysyy mikä nyt taas vituttaa ja siitä se sota taas syttyy.
Tänään otin nokkiini taas jostain hölmöstä asiasta... mut joku taas soi päässä että taas se on itsekäs. tiedän, minä se itsekäs olin.
Miehelle riitti ja hän ilmoitti että haluaa erota. on aiemminkin uhkaillut mutta nyt tuntuu olevan pelottavan tosissaan. Sanoo voivansa niin pahoin mun kanssa ja töissäkin on ihan helvettiä ja mä näänkin sen... tuntuu ihan kamalalta.
Onko kellään muulla ollut tällaista? mikä mua vaivaa? en tunnista itseäni tällasesta! en oo koskaan ollut nalkuttava tyttöystävä! Oon aina ollut rauhallinen ja tasapainonen ihminen. Synnytyksen jälkeistä masennusta oli noin kuusi ensimmäistä viikkoa. Ikää 27v.
Nyt... en tiedä olenko itse hormonihirviö/shokissa elämänmuutoksesta/epävarma itsestäni tai jotain vastaavaa... mutta kohtelen miestäni aivan kamalasti. Yleinen asenteeni on, että kaikki mitä hän tekee on väärin. En suoranaisesti valita, koska en halua nalkuttaa tai riidellä, mutta tiettyyn pisteeseen tultua naamastani näkee naapuriin asti että nyt vituttaa. sitten mies kysyy mikä nyt taas vituttaa ja siitä se sota taas syttyy.
Tänään otin nokkiini taas jostain hölmöstä asiasta... mut joku taas soi päässä että taas se on itsekäs. tiedän, minä se itsekäs olin.
Miehelle riitti ja hän ilmoitti että haluaa erota. on aiemminkin uhkaillut mutta nyt tuntuu olevan pelottavan tosissaan. Sanoo voivansa niin pahoin mun kanssa ja töissäkin on ihan helvettiä ja mä näänkin sen... tuntuu ihan kamalalta.
Onko kellään muulla ollut tällaista? mikä mua vaivaa? en tunnista itseäni tällasesta! en oo koskaan ollut nalkuttava tyttöystävä! Oon aina ollut rauhallinen ja tasapainonen ihminen. Synnytyksen jälkeistä masennusta oli noin kuusi ensimmäistä viikkoa. Ikää 27v.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa tutulle..
Kun saimme lapsen niin minä muutuin alkuun ihan kauheasti. Meillä tapeltiin ja kiisteltiin milloin mistäkin asiasta, narajin ihan kaikesta ja lopulta mies lähti pois 6kk lapsen syntymän jälkeen. Siinäkohtaa kun mies lähti niin itsellä alkoi vasta järki palautumaan päähän, kuukauden päivät oltiin erillämme ja koitettiin selvitellä asioita omissa päissämme. Lopulta minä olin se joka meni miehen ovelle puhumaan asiat naamatusten. Tilanne rauhoittui normaaliksi ja minä palauduin omaksi rauhalliseksi ja muutamissa kuukausissa sen jälkeen kun mies oli palannut. Syy tähän omaan hirviökäytökseen oli totaalisen sekaisin olleet hormoonit, kun kierto tasoittui niin tasoittui mielikin ja normaali arki alkoi luistamaan.
Oletko vähentänyt imetystä hiljakkoin? Lapsi siirtymässä kiinteään ruokaan?
Imetyksen vähentäminen aiheuttaa myös hormonimuutoksia. Minulle puhkesi maidon loppumisen jälkeen paniikkihäiriö. Tuli ihan puskista.
Hormoneitten tekosilta tuo sinun käytös kuulostaa.
Tosi harmi jos mies ei ymmärrä. Tuo menee ohi. Minä olen reagoinut raskauksiin ja synnytyksiin myös tosi voimakkaasti. Viimeisin oli ihan kauhea. Olimme eron partaalla ihan turhaan. Kun raskaus meni kesken ja voin taas paremmin, niin avioliittomme on korjautunut. Toivon että se kestää seuraavan raskauden. Rakastan miestäni enkä halua, että hän lähtee sen takia, että en kestä raskaushormoneita...
Johtuu tosiaan hormoneista ja menee ohi.
Kuulostaa tutulta: jos mies oli vauvan kanssa, olisikin pitänyt siivota; ja jos siivos, teki sen ihan väärin tai sit oiski pitäny hoitaa vauvaa tai vaikka laittaa ruokaa. Keskustelkaa tosiaan rauhassa asiat läpi. Ja mieti, että oletko kenties sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Ja hakekaa ajoissa sinulle apua ja myös pariterapiaa josteillä tuntuu jumitilanne jäävän päälle suhteessa.. Meillä sitten päädyttiin lopulliseen eroon tytön ollessa hieman yli vuoden.. Mutta tuo kertomasi on tuttua melko monelle perheelle.