Katkaisin erään pienen pojan kiisaamiskierteen puuttumalla ratikkapysäkillä kahden ilkimyksen toimiin. Annoin käyntikorttiin pikkupojalle sillä olin ilmoittanut kiusaajille että heidän käy kalpaten jos ikinä enää tönivät,potkivat,lyövät,repivät,vittuilevat, tai millään lailla kiusaavat.
Seurauksena oli että pojan isä soitti minulle kuumana mikä namutäti mä olen kun annan puhelinnumeroni hänen lapselleen ja kehoitan ottamaan tarvittaessa yhteyttä. Asiaa ei yhtään auttanut että teen työkseni tatstojen poistoa mikä luki minun käyntikortissani. Kummatkaan vanhemmat eivät olleet tietoisia millaista painajaista heidän lapsensa oli saanut elää jo pitkään ja heräsivät vasta kun kysyin pahoinpitelevätkö he lastansa mahdollisesti itse kun poika oli ihan mustelmilla ja naarmuilla.... Johan muuttui ääni kellossa. Jotta asiaa ei "turhaan paisuteltaisi" ja se leviäisi ulkopuolisten tietoon halusivat vanhemmat keskustella kanssani, tavata.
Ja minähän tapasin. Oli kaksi todellista urpoa jotka elivät laput akateemisilla silmillään, joten avasin kiusattujen todellista maailmaa lukemalla ääneen ensin muutaman tämän palstan nuorten kirjettä ja annoin sitten heidän iysensä syventyä siinä kahvittelun lomassa teidän kiusattujen kirjeisiin. Kyllä meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun. Jatkoin hommaa varmistamalla että reksi ottaa yhteyttä vanhempiin, sekoitin koulukuraattorin ja terkkarin samaan soppaan ja johan alkoi tapahtumaan. Parempaan suuntaan pikkupojan näkökulmasta.
Se mikä minulle jäi käsittämättömäksi asiaksi oli vanhempien tahto hyssytellä;
Te pienet kiusatut ihmiset, mikäon mielestänne oikea tapa toimia?? Mitä meidän aikuisten pitäisi tehdä että kiusaamisputki katkeaisi? Asiaa tuntemattomana toimin spontaanisti, en tiedä oliko se nyt paras mahdollinen mutta tekstari "kiitti heidi" pojalta jäi mietityttämään minua ja samoin se mitä te nuoret oikeasti toivotte meidän aikuisten tekevän? Olen kiinnostunut kuulemaan ja valmis välittämään tietoa aikuisten foorumeilla. Ja uskokaa huviksenne että vaikkei kiusaamista pystyisi täysin poiskitkemään saan takuulla aikaiseksi palstamillimetrejä joita luetaan asianne parantamiseksi.
Heidi
Seurauksena oli että pojan isä soitti minulle kuumana mikä namutäti mä olen kun annan puhelinnumeroni hänen lapselleen ja kehoitan ottamaan tarvittaessa yhteyttä. Asiaa ei yhtään auttanut että teen työkseni tatstojen poistoa mikä luki minun käyntikortissani. Kummatkaan vanhemmat eivät olleet tietoisia millaista painajaista heidän lapsensa oli saanut elää jo pitkään ja heräsivät vasta kun kysyin pahoinpitelevätkö he lastansa mahdollisesti itse kun poika oli ihan mustelmilla ja naarmuilla.... Johan muuttui ääni kellossa. Jotta asiaa ei "turhaan paisuteltaisi" ja se leviäisi ulkopuolisten tietoon halusivat vanhemmat keskustella kanssani, tavata.
Ja minähän tapasin. Oli kaksi todellista urpoa jotka elivät laput akateemisilla silmillään, joten avasin kiusattujen todellista maailmaa lukemalla ääneen ensin muutaman tämän palstan nuorten kirjettä ja annoin sitten heidän iysensä syventyä siinä kahvittelun lomassa teidän kiusattujen kirjeisiin. Kyllä meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun. Jatkoin hommaa varmistamalla että reksi ottaa yhteyttä vanhempiin, sekoitin koulukuraattorin ja terkkarin samaan soppaan ja johan alkoi tapahtumaan. Parempaan suuntaan pikkupojan näkökulmasta.
Se mikä minulle jäi käsittämättömäksi asiaksi oli vanhempien tahto hyssytellä;
Te pienet kiusatut ihmiset, mikäon mielestänne oikea tapa toimia?? Mitä meidän aikuisten pitäisi tehdä että kiusaamisputki katkeaisi? Asiaa tuntemattomana toimin spontaanisti, en tiedä oliko se nyt paras mahdollinen mutta tekstari "kiitti heidi" pojalta jäi mietityttämään minua ja samoin se mitä te nuoret oikeasti toivotte meidän aikuisten tekevän? Olen kiinnostunut kuulemaan ja valmis välittämään tietoa aikuisten foorumeilla. Ja uskokaa huviksenne että vaikkei kiusaamista pystyisi täysin poiskitkemään saan takuulla aikaiseksi palstamillimetrejä joita luetaan asianne parantamiseksi.
Heidi
Vastaukset 10
Vanhimmat
Varmaan jotain että kiusaaminen loppuisi. En tiiä sitten muista kiusatuista, mutta mie ainakin olisin halunnut että joku oli puuttunut siihen että minua kiusattiin, mutta ei ketään ei kiinnostanut kuunnella saatikka ymärtää milta tuntuu olla kiusattu. Mutta opettajilla ja reksillä alkoi kiinnostaa vasta kun aloin mistää itse toimeksi. Ensin käänsin asit päälelleen ja aloin piestä kiusaajia jotka olivat hakanneet minua vuosia. Sitten ärsutin vasiten reksiä niin paljon että silähti ääni huutamisen takia ja ladoin tosiasiat "päin näköä" sanallisesti alkoihan siihenkin tulemaan vauhtia.
Että näin kiusatun piti itse hoitaa omat kiusaajansa, ja vielä omin käsin, että kiusaaminen loppui. olis ollut ehkä vähän helpompaa jos joku olisi puuttunut kiusaamiseen. Ei olisi tarvinnut lyödä eikä läheskään niin lujaa. Mutta siinä on mielipiteeni ja myöskin osa siitä miten kiusaamiseni alkoi loppua.
Niin ja sanoin minä kiusaamisesta myös opolle ja terkkarillekin, mutta ne oli sitä mieltä että vika oli minussa, että minua kiusatiin koska se oli oikeutettua, että minun olisi pitänyt muuttua että minua ei olisi kiusattu. No sitä saa mitä tilaa, olin alkuun hiljainen suututtamiseeni meni kuus vuotta. Ja mua kiusattiin yhteensä 12 vuotta.
Se joka haluaa kuulla koko tarinani niin se löytyy useilta suomi24:n palstoilta samalla nimi merkillä. Voi toki kirjioitaa sen tähänkin josei jaksa etsiä sitä erikseen.
Kerro jonkun keskustelun nimi, josta sun tarinas löytyy. Mä jaksan kyllä sitte ettii sen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11456595
tuolla on ylä asteen kiusaamisesta ja sen loppumisesta nimimerkillä: "ei ole keinoja" ??
ylä asteella kyllästyin aina hakatuksi tulemiseen.
Entisenä kiusattuna vastaisin kysymykseesi, että juuri noin olisin toivonut jonkun tekevän aikoinaan omalla kohdallani. Olin itse niin halvaantunut pelosta ja syytin kiusaamisesta itseäni etten olisi edes harkinnut kertovani siitä kenellekään aikuiselle. Haaveilin mm. siitä että joku ulkopuolinen vahva hahmo vain tulisi ja pistäisi asiat järjestykseen ja pelottaisi kiusaajat pois. Itse en olisi siihen kilttinä ja epävarmana pystynyt. Kyllähän opettajat näkivät, että kiusaajat parveilivat ympärilläni kun olin yksin joka välitunti, mutta silti vanhempainillassa opettaja kyseli äidiltä onko kotona ongelmia vaikka ongelmahan tapahtui aivan heidän nenänsä alla koulussa. Olisi hyvä jos kouluissa olisi vaikka ulkopuolisia (puolueettomia) vartijoita, "koulupoliiseja", joilla olisi myös psykologian koulutus, jotta heillä olisi silmää tunnistaa kaikenlaiset kierotkin ja salassa tapahtuvat kiusaamismuodot ja jolle olisi helpompi uskoutua puolueettomuuden vuoksi. Opettajilla näyttää olevan asenne, että he ovat vain opettamassa eli takomassa tietoa lasten kalloihin ja kaikelta muulta he saavat työnsä puolesta sulkea silmänsä. Ja sitten vielä ihmetellään koulusurmia.
Lyhyestä virsi kaunis?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11514930
En ehkä ihan ymmärtänyt pointtia.
Oletan että perusmääreestä poikkeava suuntautuneisuus on ollut monen kiusatun riesa sisällä vellovan myrskyn lisäksi.
Sitäkö tarkoitit?
Sama muija
Hyi, millaisia "aikuisia". Todellakin pitäisi olla sellaisia vapaaehtoisia tarkkailijoita joka kouluun, sellaisia jotka eivät kaveeraa reksin ja muiden opettajien kanssa, vaan ovat puhtaasti oppilaiden asialla. Opettajiksikin pitäisi valita vain sellaisia ihmisiä, joilla on suora luonne ja oikea asenne kiusaamiseen eivätkä ole entisiä koulukiusaajia tai tätä enemmistöä eli nössöpeesaajia, koska harva osaa mennä oikeasti itseensä aikuisenakaan.
Hatunnosto sinulle Heidi!
Kiitos, tässä riittää kyllä savotta kaikille halukkaille :)
Heidi
Okei. Sanon nyt pari tosi asiaa, jos joku loukkaantuu niin anteksi jo etukäteen.
Kiusaamista ei koskaan saa loppumaan kunnolla, ei vaikka olisi millainen lain säädäntö, vaikka olisi millaiset kiusaamisen vastaiset projektit käynnissä, vaikka ihmiset asettaisi millaisia rangaistuksia lakien rikkojille. Thomas Hobbes kin sanoi sen aikoinaan mutta, vain eri sanoilla; ”ihminen on ihmiselle susi”. Tuosta ei päästä eteenpäin ei päivässä eikä sadassa voidessa.
Sillä kaksi ihmista tulee keskenään toimeen jos eivät tunne muita, mutta hetikun lisätään jäsen määrää yhdelläkään niin kerää halu etsiä toisesta vikoja. Ja sitä kiusaaminen on sisimmässään.
Himo olla muita parempi ja osittaa se muille, kateutta toista kohtaan jostain ja toivoa että toinen epäonnistuisi, ylpeyttä siitä että omalla toiminnallaan saa toisen epäonnistumaan, viha koska toinen onnistui siinä missä itse epäonnistui.
Ja kaiken tuon lisäksi voiton riemua kun saa toisen lyhistymään edessään, se katse toisen silmiin kun toinen on maassa, vailla keinoa jolla puolustautua. Se ja sen jälkeinen tunne "olen voitolla voin tehdä mitä haluan hänelle".
Tuo kaikki on ihmiselle synnynnäistä.
Jos ette usko niin tarkailkaa käytöstänne jokin tietty aika sanotaan vaikka viikko olette jatkuvassa itsekotrollissa koko ajan tai muistelkaa aisioita todella tarkasti. Huomaatteko? Olette ilonnut omasta onnestanne ja salaa toisen epäonnesta. Tai vastaavasti kadehtineet jotain toiselta.
Tiedetään.
En ole itse sen parempi. Kadehin monia ihmisiä, vihaan monia en kiistä kumpaakaan. Tunsin himoa katsoessani kiusaajaani simiin silloin, halusin hakata hänen päänsä siitä betonilaasta läpi, tunsi vihaa kaikkia kohtaan jotka olivat siellä. Tiedän miltä on olla siinä asemassa että toinen ei voi paeta eikä puolustautua, että on aiva toisen armoilla, toinen tietää, että voin päättää hänen päiväsä heti kun haluan, nähdä pelko. Mutta en tehnyt sitä.
Tiedä myös miltä tuntuu olla kiusattu, monta vuotta.
Sanon tämä en siksi, että toivoisin että se toteutuisi vaan siksi koska tiedä tosi asiat ja sen mihin kaikki johtaisi.
Kiusaaminen ei lopu koskaan.
Koska silloin ihmisen olis luovuttava yllätävän pailjosta. Niin kauan kuin maailmassa on himoa ja ahneutta niin on kateutta->vihaa->kiusaamista.
Heidi teet hienoa työtä ja monesta ei olisi tuohon. Tee työtäsi ylpeydellä. Toivottavasti onnistut, toivon sitä vilpittömästi. Ainakin parantamaan asioita. Kun edelliseen 30 vuotteen ei tapahtunut juurikaan asiossa muutosta. Itse kävin kouluni kuitenkin 2000-luvulla eikä muuta muutosta tapahtunut kuin kiusaajien määrässä.
Ps. Jos joku nopea matemaatikko sanoo että valehten joko ikäni tai kouluvuoteni niin selvennän vielä, että en elänyt vielä 30-vuotta sitten vaan ongin tietoni luotettavista lähtestä ja vertailen tosiasiota kirjoitin niiden päälle tekstini.