on se ettei uskalla vaikka tunne, että uskaltaa, mutta ei kuintenkaan. Sitten vaan totee mielessä, että ehkä taas ensi kerralla. Tuskin kuitenkaan silloinkaan ja silloin kaikki voi olla jo myöhäistä.
Ihan vtun ärsyttävää!!
....................
23378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Niinpä kaikki on turhaa:(
Onnekas olet. Mulla ei ole pienintäkään tunnetta uskalluksesta. Tahdon vaan paeta.
edes koskettaa?
En. ja varsinkaan tuntemattomia. Että kouriin pitäis lähtee?
Tämä taas tämmöinen " menee ohitse " juttu.
joskus,että jos on epäviehättävä olo niin tilanteet menee ohi, ei ole päällimmäisenä mielessä et olisi toisenkaan mielestä viehättävä.
Mitä tuhon muuta, kun näinpä näin. EWn kyllä oikein ymmärtänyt,
Menee ohi. Älä välitä, mäkin yritän olla välittämättä. Vaikka ärsyttää hirveesti toisinaan.
Elämä tässä menee ohi.........
Samaa mieltä.
mutta aivan sama.
tosi ärtynyt. Mikä auttais just nyt parhaiten?
Että menisin ulkoilmaan.
mäkin meen jos saan vähän levättyä.
Sitten kuintekin, jos uskaltaa, vastaus on ei kiinnosta ole jo varattu yms.
Sitten taas tekee mieli vetää naru kattoon. :/
että mulla oli se olo eikä saa otettua askeltakaan toisen suuntaan. Ei ehkä epäviehättävä mutta sellainen ettei ajattele,että toinen on mukana.
Olen itsetuhoinen ja minua porataan (siis alitajuntaa). ( Hannu )
Timanttia odotellessa.. ( Minna)
Niin kannattaa toimia kun vielä on mahdollisuus...
Tiedän tunteen. Oon joskus ihmetellyt, et mikä juttu se oikein on kun ensin ajattelee, että uskaltaa, mut sitten kun pitäisi tarttua toimeen niin alkaa joku kumma sydämen tykytys ja iskee jarru päälle. Varsinkin oon huomannut, että mitä tärkeämpi toinen on, sitä vaikeampaa.
Noin vuosi sitten, onnistuin täydellisesti yllättämään itseni ja voittamaan pelkoni. Kiitoksen siitä saa osittain zumba- tunti ja oli vähän adrenaliinia veressä ja onnistuin ottamaan sellaisen tietyllä tapaa välinpitämättömän asenteen, ajattelin että ihan sama eikai siitä haittaakaan ole. Kyllä se sitten harmittaa enemmän jälkeenpäin kun ei uskaltanut, kuin se että uskaltaa ja sitten kävisikin huonosti.
Haudatut morsiushaaveet!!
-> koko systeemi on siitä johtuen muuttunut itsetuhoiseksi. Pelko hyväksikäytöstä estää morsiushaaveet. Henkilö ajattelee että onhan minulla lapsuus ja elää sitä täysillä kunnes aikuisuuden kynnyksellä muuttuu itsetuhoiseksi ja romuttaa koko elämänsä. (minunhan oli tarkoitus elää vain lapsuus, naimisiin en halua mennä,koska se minun tapauksessa tarkoittaa seksuaalista hyväksikäyttöä) Kukaan ei voi rakastaa minua, koska vanhemmatkaan eivät välittäneet)
(Myös lojaalisuus vanhempia kohtaan jotenkin sekoittuu vyyhtiin. Olen heille uskollinen vaikka kuolemaan asti...Mieluummin pakenen kuin sitoudun. Pakenen itsetuhoisuuteen. Opiskelu, ajattelu, nukkuminen, työnteko , matkustus mikä tahansa jotta voin välttää vakavan sitoutumisen..) Jos joku lähestyy vakavin aikein minua, keho muuttuu kuolonkalmaksi, jotenkin tooniseksi, ihan kuin olisin juonut myrkkyä. Ja alan jähmettyä ja etääntyä tästäö hetkesä. Sivupersoona houkuttelee minua pakenemaan.
Outoa vai? Ilmankos olen single.
Pora osui ytimeen?
Älä ole pessimistinen, turhauttaa muakin.
kuukausia kerätty ja nyt sitten taitaa olla liaan myöhäistä. ei näy häntä ei.
Pitäisi tarttua hetkeen aina silloin kun siihen olisi mahdollisuus.
Mua ärsyttää ihan varmasti enemmän. Vtuttaa