Tässä ensin kultin tunnusmerkkejä:
1. Yhtä tai useampaa ihmistä ryhmässä pidetään ryhmän tai kirkon "profeettana" tai "opettajana." Tämän henkilön Raamatun tulkintaa pidetään määräävänä, vaikkakin se vääristäisi Raamattua, tai olisi ristiriidassa Raamatun kanssa. Kukaan ryhmän jäsenistä ei voi kritisoida tai hylätä tämän henkilön opetuksia. Ketä tahansa jäsentä, joka asettaa Raamatun arvovallan "profeetan" tai "opettajan" yläpuolelle, rangaistaan kultin toimesta.
2. Yksi johtava henkilö tai ryhmä valvoo poikkeuksellisen paljon toisten jäsenten elämän joka puolta: heidän henkilökohtaista omaisuutta, taloutta, aikaa, ihmissuhteita, ruokavaliota, koulutusta, ja joskus lääkehoitoa. Kultti vaatii jäseniltään ehdotonta kuuliaisuutta johtavalle henkilölle/henkilöille, vaikka se aiheuttaisikin jäsenen täydellisen eristäytymisen ystävistä ja perheestä. Tämän johtavan henkilön tai ryhmän määräysten rikkominen rangaistaan ankarasti; erottamalla, tai äärimmäisissä tapauksissa, surmaamalla.
3. Kultti opettaa, että käytännöllisesti katsoen kukaan ei voi pelastua liittymättä tähän tiettyyn ryhmään tai kirkkoon. Kultti uskoo olevansa Jumalan erityisesti valitsema, siunaama ja ohjaama ("profeettansa" tai "opettajansa" kautta), sulkien pois muut uskonnot ja kirkot. Sanonnat kuten: "me olemme Jumalan kirkko;" "me olemme Jumalan valittu kansa;" "meillä on totuus;" "me olemme se oikea kirkko ", ovat osoituksia kulttien ”eliittisestä” luonteesta. Näin kultti on kyllästetty asenteella "me" vastaan "he," ja kulttilaiset näkevät kultin olevan aina oikeassa ja kaikkien muiden olevan väärässä. Äärimmäisissä tapauksissa kultti kuvittelee jäsenillään olevan "Jumalan sinetti" ja kaikilla muilla, aidot kristityt mukaan lukien, olevan "pedon merkki," ja määränpäänä helvetti.
4. Opilliset opetukset sisältävät Raamatun, profetian ja/tai historian eriskummallisia tulkintoja, joita kukaan puhdasoppinen kristitty ei opettaisi, tai edes aavistaisi Raamatun sisältävän. Kultit usein hallitsevat jäseniään pelolla. Heidän opetuksensa luovat monia pelkoja, esimerkiksi: pelastumisen saavuttamisen tai menettämisen pelko; kultin jättämisen pelko; toisten ihmisten pelko; johtohenkilöiden pelko; tulevaisuuden pelko. Kultin profeetalliset lausunnot ovat usein tehty niin, ettei niitä voida osoittaa oikeaksi tai vääräksi, ennen kuin tapahtuma on mennyt ohi. Profeetalliset lausunnot ovat usein muotoiltu aiheuttamaan pelkoa sekä samalla turvaamaan "pakotien" jos profetia osoittautuu vääräksi. Kultin jäseniä syytetään usein siitä, jos johtohenkilöiden profetiat eivät täyty. Joskus profeetan epäonnistumisen syypääksi laitetaan jopa Jumala: "Jumala esti virheemme huomaamisen."
5. Kun kultin profeetalliset lausunnot tai opinkappaleet todistetaan vääriksi, kultti peittää virheensä väittämällä että sen "aito" tai "alkuperäinen" opetus oli oikea – ja ainoastaan pieni "väärinymmärretty" yksityiskohta oli väärä. Jopa kaikkein vakuuttavin todistusaineisto hylätään merkityksettömänä. Kultillinen hengenlaatu säilyttää kultin (”organisaation”) olemassaolon Raamatun totuuden ja sen jäsenten henkilökohtaisen rehellisyyden ja /tai fyysisen tai hengellisen hyvinvoinnin kustannuksella.
6. Kultilla on kirjoja tai kirjoituksia, jotka selittävät heidän vääräoppisia opetuksiaan. Nämä kirjoitukset asetetaan yksinkertaisten raamatuntekstien ja tervejärkisen raamatuntulkinnan sijalle. Kultin kirjoitukset julistavat ryhmän ainutlaatuisuutta, painottavat heidän erityistä suhdetta Jumalaan ja ylistävät heidän Jumalalta saatuja näkemyksiään. Nämä kirjoitukset asetetaan usein Raamatun kanssa samalle tasolle tai Raamatun yläpuolelle ja niihin viitataan Raamatun rinnalla. Kultin jäseniä kehotetaan ostamaan näitä kirjoituksia/kirjoja, opiskelemaan niitä ja saattamaan elämänsä sopusointuun niiden kanssa. Kun kultin kirjoituksien ja Raamatun välillä osoitetaan olevan ristiriitaisuuksia, kultin jäsenet puolustavat heidän kirjoituksiaan väittämällä Raamatun sisältävän ristiriitaisuuksia ja pitävät heidän omia kirjoituksiaan Raamatun yläpuolella. Usein näitä kirjoituksia pidetään "uutena valona," korjaamaan Raamattua.
7. Kultti usein kirjoittaa oman ainutlaatuisen Raamatun tai oman ainutlaatuisen raamatunselityksen. Kuitenkin, kulttien Raamatut ovat vääristeltyjä; sekoitettuna yhteen Raamatun sanoma ja johtohenkilön/johtohenkilöiden kirjoituksia. Oikeaoppinen kristillisyys hylkää täysin kulttien tuottamat Raamatut, sekä muut kirjoitukset, jotka asetetaan Raamatun rinnalle tai sen yläpuolelle.
(Kopioitu eräältä adventismia kriittisesti käsittelevältä sivulta)
Monet noista tunnusmerkeistä sopivat sekä vanhoillis- että esikoislestadiolaisuuteen.
Otetaanpa värilliset silmälasit nenältä ja tarkastellaanpa asiaa kerrankin ikään kuin ulkopuolisen silmin. Havaintoja?
1. Yhtä tai useampaa ihmistä ryhmässä pidetään ryhmän tai kirkon "profeettana" tai "opettajana." Tämän henkilön Raamatun tulkintaa pidetään määräävänä, vaikkakin se vääristäisi Raamattua, tai olisi ristiriidassa Raamatun kanssa. Kukaan ryhmän jäsenistä ei voi kritisoida tai hylätä tämän henkilön opetuksia. Ketä tahansa jäsentä, joka asettaa Raamatun arvovallan "profeetan" tai "opettajan" yläpuolelle, rangaistaan kultin toimesta.
2. Yksi johtava henkilö tai ryhmä valvoo poikkeuksellisen paljon toisten jäsenten elämän joka puolta: heidän henkilökohtaista omaisuutta, taloutta, aikaa, ihmissuhteita, ruokavaliota, koulutusta, ja joskus lääkehoitoa. Kultti vaatii jäseniltään ehdotonta kuuliaisuutta johtavalle henkilölle/henkilöille, vaikka se aiheuttaisikin jäsenen täydellisen eristäytymisen ystävistä ja perheestä. Tämän johtavan henkilön tai ryhmän määräysten rikkominen rangaistaan ankarasti; erottamalla, tai äärimmäisissä tapauksissa, surmaamalla.
3. Kultti opettaa, että käytännöllisesti katsoen kukaan ei voi pelastua liittymättä tähän tiettyyn ryhmään tai kirkkoon. Kultti uskoo olevansa Jumalan erityisesti valitsema, siunaama ja ohjaama ("profeettansa" tai "opettajansa" kautta), sulkien pois muut uskonnot ja kirkot. Sanonnat kuten: "me olemme Jumalan kirkko;" "me olemme Jumalan valittu kansa;" "meillä on totuus;" "me olemme se oikea kirkko ", ovat osoituksia kulttien ”eliittisestä” luonteesta. Näin kultti on kyllästetty asenteella "me" vastaan "he," ja kulttilaiset näkevät kultin olevan aina oikeassa ja kaikkien muiden olevan väärässä. Äärimmäisissä tapauksissa kultti kuvittelee jäsenillään olevan "Jumalan sinetti" ja kaikilla muilla, aidot kristityt mukaan lukien, olevan "pedon merkki," ja määränpäänä helvetti.
4. Opilliset opetukset sisältävät Raamatun, profetian ja/tai historian eriskummallisia tulkintoja, joita kukaan puhdasoppinen kristitty ei opettaisi, tai edes aavistaisi Raamatun sisältävän. Kultit usein hallitsevat jäseniään pelolla. Heidän opetuksensa luovat monia pelkoja, esimerkiksi: pelastumisen saavuttamisen tai menettämisen pelko; kultin jättämisen pelko; toisten ihmisten pelko; johtohenkilöiden pelko; tulevaisuuden pelko. Kultin profeetalliset lausunnot ovat usein tehty niin, ettei niitä voida osoittaa oikeaksi tai vääräksi, ennen kuin tapahtuma on mennyt ohi. Profeetalliset lausunnot ovat usein muotoiltu aiheuttamaan pelkoa sekä samalla turvaamaan "pakotien" jos profetia osoittautuu vääräksi. Kultin jäseniä syytetään usein siitä, jos johtohenkilöiden profetiat eivät täyty. Joskus profeetan epäonnistumisen syypääksi laitetaan jopa Jumala: "Jumala esti virheemme huomaamisen."
5. Kun kultin profeetalliset lausunnot tai opinkappaleet todistetaan vääriksi, kultti peittää virheensä väittämällä että sen "aito" tai "alkuperäinen" opetus oli oikea – ja ainoastaan pieni "väärinymmärretty" yksityiskohta oli väärä. Jopa kaikkein vakuuttavin todistusaineisto hylätään merkityksettömänä. Kultillinen hengenlaatu säilyttää kultin (”organisaation”) olemassaolon Raamatun totuuden ja sen jäsenten henkilökohtaisen rehellisyyden ja /tai fyysisen tai hengellisen hyvinvoinnin kustannuksella.
6. Kultilla on kirjoja tai kirjoituksia, jotka selittävät heidän vääräoppisia opetuksiaan. Nämä kirjoitukset asetetaan yksinkertaisten raamatuntekstien ja tervejärkisen raamatuntulkinnan sijalle. Kultin kirjoitukset julistavat ryhmän ainutlaatuisuutta, painottavat heidän erityistä suhdetta Jumalaan ja ylistävät heidän Jumalalta saatuja näkemyksiään. Nämä kirjoitukset asetetaan usein Raamatun kanssa samalle tasolle tai Raamatun yläpuolelle ja niihin viitataan Raamatun rinnalla. Kultin jäseniä kehotetaan ostamaan näitä kirjoituksia/kirjoja, opiskelemaan niitä ja saattamaan elämänsä sopusointuun niiden kanssa. Kun kultin kirjoituksien ja Raamatun välillä osoitetaan olevan ristiriitaisuuksia, kultin jäsenet puolustavat heidän kirjoituksiaan väittämällä Raamatun sisältävän ristiriitaisuuksia ja pitävät heidän omia kirjoituksiaan Raamatun yläpuolella. Usein näitä kirjoituksia pidetään "uutena valona," korjaamaan Raamattua.
7. Kultti usein kirjoittaa oman ainutlaatuisen Raamatun tai oman ainutlaatuisen raamatunselityksen. Kuitenkin, kulttien Raamatut ovat vääristeltyjä; sekoitettuna yhteen Raamatun sanoma ja johtohenkilön/johtohenkilöiden kirjoituksia. Oikeaoppinen kristillisyys hylkää täysin kulttien tuottamat Raamatut, sekä muut kirjoitukset, jotka asetetaan Raamatun rinnalle tai sen yläpuolelle.
(Kopioitu eräältä adventismia kriittisesti käsittelevältä sivulta)
Monet noista tunnusmerkeistä sopivat sekä vanhoillis- että esikoislestadiolaisuuteen.
Otetaanpa värilliset silmälasit nenältä ja tarkastellaanpa asiaa kerrankin ikään kuin ulkopuolisen silmin. Havaintoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaisuus on puhdas kulttiuskonto.
Heidän yhdistyksensä ulkopuolella ei ole heidän harhaoppinsa mukaisesti iankaikkista elämää, (käytännössä).
He omistavat käsityksensä mukaan Pyhän Hengen ja seurakunnan. Kuten myös Jumalan sanan.
He ovat siis käytännössä julistaneet olevansa Jumala ja opettavat myös sen mukaisesti. Raamattua tuntevana ja evankeliumin kautta uudestisyntyneenä kristittynä, tämä edellä kuvaamani oppi näyttää jo uloskin päin todella säälittävältä.
Esikoisuudessa(kin) on aivan liian laajalle levinyttä kulttia myös.
Toki esikoisl. voi täysin vapaasti uskoa yksin Kristukseen ja hylätä kulttipiirteet, tulematta erotetuksi.
Julistajien paikalla oleville tämä on valinta on huomattavasti raskaampaa, kun rvikristitylle. Heitä tarkkaillaan ja aloitetaan järjestelmällinen painostus ja vaino, jos opetus poikkeaa Ruotsissa olevan johdon ajatuksista ja tulkinnoista.
Okei, hyvä on... Otetaan värilliset lasit päästä ja katsotaan vähän muailmoo toiselta kantilta.
Joo, totta höriset. Vähän samoja piirteitä löytyy tosin aika lievemmässä muodossa. Jos niin on, niin Kristus on myöskin kulttihenkilö ja minä olen kulttilahkon jäsen.
Ohhoh, täähän ilman laseja olo alkaakin kiehtomaan, onpas seinät ja katto avaralla... ja maailma niin leveä ja lavea, että ihan heikottaa. Pitääkin äkkiä laittaa värilliset lasit päähän... noin. Heti onkin tutumpi ja turvallisempi olo.
Sarkasmi on hieno huumorin laji, kun sen hallitsee - ja sinä hallitset. Teit sen vielä niin viisaasti, etten oikein päässyt perille, mitä LOPULTA ajattelet.
Korjaan kuitenkin tuota alussa esittämääni ajatusrakennelmaa siinä suhteessa, että Kristuksen rajaisin tarkastelun ulkopuolelle. Tiedän, olisi pitänyt mainita heti. Lähden siitä, että Kristus on oletusarvoisesti SE OIKEA.
Kyllä, jokaisessa pykälässä on periaatteessa sellaista minkä voi liittää lestadiolaisuuteen (vanhoillis-).
Mutta kultti on kyllä aika vahva sana. Mitä itse ymmärrän kultti-sanalla, niin en ehkä käyttäisi sitä kovin mielelläni lestadiolaisuudesta, ehkä kultti olisi vielä sulkeutuneempi ja rajoittavampi.
Hitusen tarkennan: lahko on sulkeutunut selkeärajainen, johtajavetoinen ja hyväksyy vain oman oppinsa. Kultti sen sijaan hyväksyy myös muita uskomuksia ja näkemyksiä eikä rajoita jäseniensä oikeuksia toisin kuin lahkoissa tavataan usein tehdä.
(SRK-vanhoillis)lestadiolaisuuden on usein tulkittu omaavan lahkomaisia aineksia. Tätä on väittänyt mm. Miikka Ruokanen.
Miikka Ruokanenhan tietää, että silleen.