Stressin vaikutus

Opiskellessa stressin määrä oli aivan toista luokkaa kuin työelämässä, joka johti useampiin kohtauksiin. Kohtaukset puolestaan huonoon muistiin ja poissaoloihin, ja huono muisti vaikutti negatiivisesti koulumenestykseen, ja lisäsi stressin määrää. Eli ympyrää mentiin, mutta kiitos uusintakokeiden, ymmärtäväisten opettajien, koulupsykologin ja extravuoden, valmistuin ammattikorkeakoulusta muutama vuosi sitten, ja vieläpä lopulta ihan hyvin paperein. Vannoin, että en enää koskaan ala opiskelemaan, sillä se oli niin rankkaa henkisesti, mutta... sekin tunne on jo unohtunut ja saattaisin jopa harkita jotain opiskeluja.
Työelämässä ei ongelmia stressin kanssa ole ollut, sillä vaikka toisinaan joudun olemaan työpäivän poissa kohtausten takia, eivät pomot ole tietääkseni sitä ottaneen mitenkään pahalla, eikä työni ole siitä kärsinyt. Muuten ei sairaus ole minua stressannut, lähinnä ärsyttänyt.

Stressillä selvä vaikutus ja tuntuu, että se vaikuttaa myös uneen. Opiskelussa kun ei lomaa ole ja ennen tenttiä yrittää lukea nukkumatta kahvin voimalla ja sehän johtaa siihen, että aivan kamala olo tentissä, joka saattaa kestää kuusikin tuntia.

Kuitenkin parempi tehdä jotain kuin ei mitään. Joutenolosta saa suurimman stressin. Sopiva stressi hyvästä, iso pahasta. Tasapainottelua. Onneksi sentään stressi ei johda isoon kohtauksiin, vaan huonoon oloon, jolloin on vaan levättävä. Nukkuminen ja terveellinen ruoka auttaa ihmeesti ja hapekas ilma.

Helteet ovat pirullisia.

Liiallisesta stressistä tullut itselle paljon enemmän ja pahempia kohtauksia. Nyt on menossa stressaavat ajat opiskelujen suhteen ja sen huomaa selvästi. Viime viikolla tuli 6 kohtausta ja olivat paljon pitempiä ja kouristelut pahempia. Suosittelen pitämään stressin kurissa, ei tee hyvää epileptikolle.