Esim. silloin, jos on viettänyt aikaa perheen tai kavereiden kanssa (jos niitä nyt on). Itse olen ollut luultavasti masentunut aika pitkään, mutta välillä saatta olla yksi tai muutama päivä jolloin ei ole ollut niin masentunut olo, jos on viettänyt aikaa vaikka perheen kanssa, mutta kun on taas yksin, niin sama paska elämä jatkuu taas. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Voiko masennuksessa olla hyviäkin päiviä?
a.r
103326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On ihan mahdollista. Silloin tosin ei välttämättä ole kyse vakavasta masennuksesta, mutta masennuksesta kuitenkin. Kyllä sen itse tietää, kun ei enää jaksa.
Jos et ole vielä hakenut apua, niin kehotan hakemaan, asiat helpottuvat kummasti.
Tsemppiä!
Mulla on ehdottomasti parempia ja huonompia päiviä. Niitä kuuluu jokaiseen sairauteen, myös masennukseen. Itselläni on oikeastaan oireilu pääsääntöisesti aaltoilua, välillä menee hyvin, oireet vähäisiä, välillä saa pelätä henkensä edestä.
Tämä kevät on nyt ollut taas sitä hyvää jaksoa, olen jaksanut tehdä asioita ja etsiä uuden hoitopaikan. Nyt alkaa kuitenkin loma-ajan ahdistus taas hiipiä mieleen. Päivittäin pettyy itseensä kun ei tänäänkään tullut tehtyä mitään. Kouluun kampeutuminen saa tuntemaan itsensä ahkeraksi, normaaliksi. Tällainen vaihtelu on syytä tiedostaa, se katkaisee siltä pahimman terän.
Huomenna tapaan taas tulevan psykoterapeuttini, edessä on siis uusia oivalluksia ja tiedostamisen hetkiä. Käynneillä vuodatetuista kyynelistä huolimatta hommasta tulee voittajafiilis. Mulle terapiapäivät ovat niitä parhaita päiviä.
Minun kokemukseni mukaan on sellainen rytmi että 3 huonoa päivää ja väliin yksi hyvä. Toisaalta tämä hyväkään päivä ei ole hyvä vaan sen jotenkin sietää, ei ole aamusta iltaan samat ajatukset.
Mulla oli tuota sairastumisen alkuaikoina. Lopussa sitten oli vaan huonoja ja erittäin huonoja päiviä. Hain apua siinä vaiheessa kun hyviäkin päiviä oli mutta avun saannin hitauden takia menin siihen kuntoon, että jouduin sairaalaan kun vihdoin viimein sain apua. Vanhan diagnoosini takia ei tk-lääkäri voinut tehdä mitään vaan lähetti psyk. polille.
kyllä voi olla hyviä ja huonoja päiviä. minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta joka selittää masennustani.
Minulla tuo masennus on juuri tuota, tosin vain nopeammassa tahdissa. Eli joskus voi olla tunteja ettei ole mitään, sitten yhtäkkiä tuleekin masennus päälle, jossain vaiheessa se lievittää jne.. Ero kaksisuuntaiseen häiriöön on vain siinä että minulla ei tule maanista vaihetta jolloin kuvittelisin olevani maailman omistaja. Olotila käy pikemminkin vain normaalina ja rojahtaa sitten pohjille.
Onko sulla diagnosoitu masennus? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, kun mun oireet on ihan samanlaiset ja oon miettinyt onko masennus vai bibo. Itse en ole hakenut apua pitäisi varmaan, kun kokoajan menee vaan huonommin.
Ilman muuta.
On parempia kausia ja päiviä ja sitten huonompia päiviä ja kausia.
Minulla on tuo kaamosaika aina huono, muuten huonot ja hyvät ajat menee miten menee. Ihan elämänmenon mukaan.
kyllä voi olla. jos masennus ei vielä ole "vakavaa" voi olla oikeasti hyviä päiviä ja hyviä hetkiä.
Mulla itelläni alkava kilpirauhasen vajaatoiminta. odotan innolla saavani joskus lääkkeet. Koko persoonani on muuttunut vuodessa aivan valtavasti. ennen olin super innoissani tutustumassa uusin ihmisiin. järjestin tapahtumia, bileitä ja olin koko ajan menossa. itsetunto oli hyvä. olin kaunis omasta mielestäni ja elämä oli kivaa. oli uusi duuni. kaikki rullas mahtavasti.
ja nyt haluaisin vain viettää kaikki illat kotona itkemässä ja kuuntelemassa raskasta musikkia. väsyttää koko ajan. tunnen olevani ruma ja lihava ja kamala. sosiaaliset tilanteet ahdistaa. unohtelen asioita ja en ole oikeasti henkisesti läsnä monessakaan tilanteessa. itken ilman mitään syytä. hermot menee ihan super mitättömistä asioista. parisuhde tuntuu lähinnä vaan yhdeltä ongelmalta elämässä lisää. en tiedä tuleeko ero ennen kuin saan lääkkeet.
Hakekaa ihmiset oikeasti apua. pyytäkää kunnon tutkimukset. Kilpirauhasen ongelmat on alidiagnosoituja ja laskee elämänlaatua todella paljon!
Sama vika mul. Kilpparin vajis todettiin 4 vuotta sit ja oon täysin muuttunu persoonana. Ennen liikuin paljon, tykkäsin olla ihmisten kanssa, olin aina menossa. Nyt makaan erakkona kotona ku ei oo energiaa mihinkään. Lääkityksen ansiosta en oo masentunu mut mulla ei oo mitään energiaa. Mua ei kiinnosta oikein enää mikään enkä jaksa mitään. Yritettiin taas nostaa thyroxinia mut heikoin tuloksin. Sydän meinas pettää vaiks annos oli tosi pieni ja nosto hidasta. Henkinen olo parani ja jaksoi kaikkee mut keho laittaa vastaan.