Edith Södergranin runoutta?
ymmärrätkö sinä
Miten on?
52277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ole
Ihanaa, puhu enemmän :)
Vielä, mutta en halua sitä jatkaa.
se on elämä
veri, elämä ja kuolema
rakkaus,uhma,epätoivo, tuli
sairaus
sairaus
Sairaus
Sairaus
Sairaus
Elämän tosiasia.
Se oli hirveää,se oli liikaa!
Kyllä ihan varmasti, myös alkukielellä. Keskustelisin mielelläni kanssasi siitä(ja monesta muusta asiasta)
Gå icke ut i gräset med bara fötter;
min trädgård är full av skärvor.
Olet syntynyt paljain jaloin mutta miksi kengät puristavat varpaitasi niin että voit tuskin hengittää?
Okei, kengät tyrskyihin vaan. Meni syteen tai saveen. Omasta ylpeydestä ja liiallisesta rationaalisuudesta kaikki ongelmat alkavat.
Mikä estää sinua hengittämästä?
Puuttuuko sinulta keuhkot?
en ymmärrä mitä tarkoitat,
minusta Södergran kirjoittaa herkästi ja kauniisti.
tässä koko runo:
När natten kommer
står jag på trappan och lyssnar,
stjärnorna svärma i trädgården
och jag står ute i mörkret.
Hör, en stjärna föll med en klang!
Gå icke ut i gräset med bara fötter;
min trädgård är full av skärvor.
Kerran on otettu rintakehästä sellainen kuva, kyllä sieltä keuhkot löytyi.
Tarvitsen vaan lääkettä, HÄN on mun lääke.
Mitä sinä halusit sanoa noilla säkeillä minulle?
Et ehkä ymmärrä säkeiden sanomaa?
Et sitä, mitä ne puhuvat elämästä?
Ehkä sinun pitää etsiä itse lääkkeesi?
Jos tietää taudin, ymmärtää lääkkeen.
Kyllä minä ihan varmasti ymmärrän.
Kysymyksesi osoittaa sen, ettet ole henkilö jota etsin.
Hyvää yötä sinulle joka tapauksessa.
Minä kirjoitin säkeet kerran ihmiselle joka ymmärtää niiden merkityksen.
Hyvää yötä, ei tämä ole hyvä yö, tämä on yö täynnä kaikuja.
Löydän kyllä. Pakko alkaa lääkitä. Muuten ei parane ei, seuranta on sen näyttänyt.
En pakene enää. Lupaan sen. Itselleni.
Tämän allekirjoitan,
Se ihminen jota kaipaan, voisi tunnistaa itsensä helposti jos tietyt säkeet tähän kirjoittaisin.
Mutta...
Se olisi liian julkeaa ja suoranaista typeryyttä omalta osaltani.
Miksi yhä lojun täällä palstoilla? Ehkä siksi, että kaipaukseni ei ole soveliasta?
Tiedän etten ole pelkuri, jos olisin vapaa, olisin kertonut tämän sydämmeni tuskan kaivatulle naiselleni jo ajat sitten. Nyt täytyy tyytyä tylsiin viittauksiin kuten:http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_9768
ja kaikkien aikojen suosikkikirjaani jonka ehkä annan hänelle joskus:
El amor en los tiempos del cólera
Vain osoittaakseni että hän on ollut minulle enemmän kuin tietääkään.
Voi, sinä ihana ****, kunpa voisin sinut kohdata niin kuin nainen ja mies kohtaavat toisensa. Intiimisti, kahdestaan ja rakastaen...
Ehkä sinun on parempi tosiaan kertoa sille ****:lle noista tunteistasi, ei se ainakaan hullummaksi voi mennä.
olla varvastulehdus ehkä. Ymmärrän siis omalla tavallani.
Tai jos sinulla on liian pienet saappaat?
Edithillä oli liian suuret kengät jalassa koko elämän ajan, ihmiset eivät tarjonneet edes sukkia.
:D ilmakylpyjä vaan sit
Lomps lomps. Eikö ne jalat kasvaneet ollenkaan ?
Edith ei nukkunut koskaan, hän oli miekka, tuli ja sana.
En ole koskaan lukenut. Pidän runoista joissa on arjen kauneutta kuten Risto Rasasta. Varmaan johtuu siitä että olen joutunut etsimään elämäniloa pienistä arkisista asioista ja vaikkapa luonnon kauneudesta. Pidän runoista joissa on luontoa jossai muodossa.
Edith oli suurenmoinen, hänellä oli kaikki.
... kuusenoksalla. Edithillä on myös luonto läsnä, mutta eri tavalla, hänen runonsa ovat vavahduttavia.
on enimmäkseen tuskaa. Mutta niin monessa muussakin taiteessa.
Ei, taustalla oli elämä, kiihkeä elämän syvä tuntemus, tieto siitä mitä elämä on.
Ei kenelläkään ole toista suurempaa tuntemusta siitä mitä elämä on?
Toisilla on enemmän koettelemuksia. Tuskaa.
On, toisilla on tuoreempi ja vahvempi idea siitä mitä elämä on, tosin usein, siitä maksetaan kova hinta.
Toiset ilmaisevat vahvaa ideaansa ilman sanoja. Toiset vain elävät.
Ei näin eri tavalla elämän ymmärtämisen kanssa painiskelevia voi nostaa tahi painaa
toisten kustannuksella.
Ilmaisuvoima on lahja joka on käyttäjälleen elämänkestävä "ystävä".
kaikki ihmiset eivät tunne tätä elämää yhtä voimakkaasti
jotkut ovat herkemmin virittyneitä kuten Edith
siksi on vanha sanonta helmistä ja sioista
Niitä tunteettomia psykopaatteja on kuitenkin aika harvassa?
Moni joka ei tykkää puhua tahi runoilla, on kuitenkin elämässä vahvasti mukana tunteineen ja tekoineen.
Runous, taide yleensä, ei välttämättä kerro koko totuutta.
Kuten on nähty, siinä voi olla myös päälleliimaamista, toisten matkimista suoranaista kopiointia.
Valitettavasti en tunne enkä tiedä Edithin elämää, luonnetta tahi sitä kuinka hänen vahvuuttaan elämän ymmärtämisessä tulisi korostaa.
En tahdo lytätä toisten kokemuksia, toisten makua. Kullakin omansa.
Miksi sitten haluat keskustella Södergranista?
Ajattelin vaan kun katsoo aloitusta, jossa kysytään ymmärrätkö hänen runouttaan?
Taide ei synny tyhjästä, ei varsinkaan suuri taide.
Koska taide on lähellä sydäntäni, osa minua. Tai minä osa sitä. Vai olemmeko yhtä taideteosta kaikki.
Käsittääkseni ihminen voi keskustella mistä vain? Satuitko sinä sitten tuntemaan kyseisen runoilijan?
Tiedän taiteen synnystä jotain minäkin. Sen suuruutta tahi pienuutta en lähde punnitsemaan...tässä ja nyt.
Jos ymmärtäminen on tuntemista niin ainakin halusin tuntea hänet. Kaikki ihmiset ovat kauniita, omalla tavallaan taideteoksia, minä en ainakaan ole koskaan tavannut rumaa ihmistä, tosin, sen 8-vuotiaan pikkutytön surmanneita ihmisiä tai muita vastaavia hirviöitä en onneksi ole tavannut, ja toivottavasti en koskaan tapaa. Sellaiset teot ovat pahan ruumiillistuma.
Ja ajattele niitä jotka teettävät 8-vuotiailla töitä jossain hikipajoissa. Kankaita, mekkoja, mattoja...ihan arvostettuja, rikkaita, hienoja ihmisiä. Harrastavat kenties kaunista, vahvaa runoutta ym taiteita?
Kenties monikin tahtoo tavata kuitenkin heitä?
Niin, aika moni on unohtanut sen että myös Suomessa on lapsilla teetetetty töitä varsinkin maaseudulla täysin surutta. Joukossamme elää pieniä ahkeria lapsityöläisaikuisia varsin paljon
että jokainen voi tuntea ja ymmärtää sen omalla tavallaan. Laaja elämyksellinen
sovellettavuus.
Juuri niin.
Lukija tulkitsee lukemansa oman kokemusmaailmansa kautta, sama toistuu myös täällä.
Myös oma tahto tulkita asioita vaikuttaa, joko on halu ymmärtää kirjoittajaa tai halu lyödä kirjoittajaa, ja ainakin täällä paikassa jossa vanhoja haavoja kostetaan tuntemattomille usein haukkuu vain yksinäinen koira.
Korjaan; yksinäinen hylätty vanha koira, sairas ja surun runtelema!
monikaan lukenut noita runoja?
Tässä yksi, alkupalaksi:
Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
Jätin sen kalliolle meren rannalle
ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.
Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.
Sinä näit, että olin kaunis
ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja
kotimaani.
Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun
katsoa itseäni.
Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja
murenivat tomuksi,
näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi -
katoamistaan.
Oi, sulje minut syliisi niin lujasti, että ei minulta mitään
puutu.
Syyskuun lyyra; Rakkaus ,1918.
Yksi parhaimmista runoista on saman teoksen Tuska
Hieno runo!
Aiheesi aikaisin. Tee työtä sen kanssa. Minun on täytynyt etsiä vuosia, enkä ole vieläkään selvillä vesillä. Taide ja kuolema. Mutta muista, että traaginen visio on vain yksi visio maailmasta.
Maailmassa on kuulema vain muutama ihmisiä todella kiinnostavia aiheita; seksi, rakkaus, kuolema, uskonto, valitse niistä?
on se mikä tuo mielekkyyttä. Sen kokonaisuuden saa vain jos on elämä mitä elää. Elämä pitää tuon kaiken sisällään, mitään niistä unohtamatta, mutta paljon siihen voi lisätä.
Sekin tulee tässä monivivivahteisessa elämässä ottaa huomioon että katala, narsistinen, toista petkuttava psykopaattikin voi osata tahi lainata mitä kauniimpia runoja. Hän kyllä tietää elämästä, ymmärtää mistä naruista vedetään, miten ihmisen tunteisiin vedotaan.
Oi Gabriel, tule takaisin....:)
Taide on kaikille tehtyä, ei se poista sanojen kauneutta vaikka söisitkin paperin.
En tiedä ymmärränkö. enkä tiedä aukeaako hänen runonsa minulle samalla tavalla kuin jollekkin toiselle. Enkä tiedä useasti sitäkään, mitä runoilija haluaa kertoa runollaan, mukä on se ydin. Mutta haluan pitää itselläni sen, miten ne avautuvat juuri minulle, sillain saan runosta enemmän irti ja tunnen runon koskettavan juuri minua sillä hetkellä ja siinä mielentilassa ja elämänvaiheessa jossa sillä hetkellä olen.