seurustelu pelkoinen

miten ne treffit meni joilla kävit?

hyvin.mutta sen jälkeen oli puhti pois, jännitin niin kamalasti.tuli tunne että ei ikinä koskaan! mutta ehkä sokkotreffit eivät ole jännittäjälle paras vaihtoehto muutenkaan.

tarkoitatko että ette enää nähneet? miten ne sitten muka hyvin meni? nehän meni silloin huonosti. jännititkö vain etukäteen tapaamista vai koko treffien ajan myös? ääni värisi etkä saanut sanotuksi mitään?

mies oli valehellu ikänsä ja huumori oli sitä rasvasta sorttia.joten en halunnut tietystikkään jatkaa.mutta siinä mielessä hyvin että pystyi puhumaan ja olemaan rennompana kuin aluksi odotin.pystyin jopa vitsailemaan ja rentoutumaan hiukan.sekä se tärkein pääsin paikalle.

Olen 24-vuotias mies enkä ole varsinaisesti ollut treffeillä koskaan. Kärsin samasta ongelmasta ja seurustelukin olis aivan liian ahdistavaa vaikka haluaisin ehkä siitä huolimatta seurustella. Mutta kun ei pysty niin ei pysty. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus tekee elämisestä mahdotonta muissakin kuin vain tässä asiassa. Elämän halu on aika vähissä ja tekee mieli paeta pahaa oloa vetämällä lääkkeitä ja viinaa sekaisin.

joo ymmärrän tuon masennuksen.raskasta tuntea olevansa yksin.oletko käynyt terapiassa? monet sanoo että viina vaan pahentaa tilannetta.kävin itse juuri terapiassa itsemurha ajatusteni takia.sanoivat että pitää vaan sopeutua,eikä vaatia itseltä liikaa.ehkä ajatus auttaa sinuakin.ehkä törmäät sattumalta ihmiseen joka tuntuu turvalliselta ja pystyt voittamaan pelon.sehän voi tapahtua milloin vain.koeta ajatella muita elämän pieniä iloja.

jokaista ihmistä jännittää ennen treffejä, olen käynyt kymmenillä ja aina ne jonkun verran jännittää, mutta se jännityshän on mukavaa, eikö ole? jännitystä voi helpottaa kun ei ruoki sitä. päätät että ajattelet jotain muuta. ja kun asiaa miettii järjellä, mikä on syy sille että jännittää? se että pelkää nolaavansa itsensä? oli se mikä tahansa, voi opetella ajattelemaan että hällä väliä. mitä väliä millään loppujen lopuksi? sinä voit hallita pelkosi, koska ne ovat sinun itsesi tuotoksia.

No ei se jännitys ole todellakaan silloin mukavaa jos se on lamaannuttavaa ahdistusta. Se on kaikkea muuta kuin mukavaa. Olen kyllä käynyt terapiassakin jonkun aikaa mutta en oikein jaksaisi sitäkään kun en tunnu saavan siitä mitään irti.

Kyllä se alkoholi pienissä määrin auttaa, siis parempi mun mielestä ottaa ja pystyä toimimaan kuin jää kotiin. Ite otan tarvittaessa, lääkkeeksi mutten tarvii päivittäin, etenkin jos oon yksin kotona. Joskus joutunut kyllä ottaa että pääsee kauppaan. Mutta pamejakaan en saa eli näen parhaimmaks näin ...

Ja eikö treffeillä oo ihan normaaliakin mennä kaljalle? En kyllä tiiä ketään kellä ei alkoholi vapauttais. Käy muutamilla treffeillä (sen saman kanssa) Ja sitten kun se pahin on ohi niin ehkei sitä kaljaakaan enää tarvii, kun alkaa tutustuu ja rentoutuu muuten toisen seurassa

oma jännittämiseni on trauma peräistä.kiitos armaan isäni kasvatuksen,joten en itse valitse jännitystä tai pelkää nolaamista koska osaan nauraa itselleni hyvin.jos pelko on niin voimakasta että ei pysty nukkumaan tai syömään eikä kunnolla liikkumaan,silloin järki ei pelaa ajattelu ja normaali elämä lamaantuu.lääkärini mukaan en ehkä kykene normaaliin parisuhteeseen.mutta ei kai se tarkoita ettei voisi muodostaa pysyvää ihmissuudetta vaikkei se ole samanlainen kuin yleinen vaatimus ja ihanne on?

Omalla kohdallani en voi kuin ihmetellä mistä tämä ongelma johtuu kun minulla ei pitäisi mitään traumoja olla. Ei varsinkaan lapsuuden ajoilta.