Mitä **ttua,täällä ihannoidaan vakavaa sairautta,ja oikeen toivotaan että tulispa mullekin se anoreksia,ihana ja eteerinen prinsessatauti. Herätys!!!!! Töröttövät luut,lanugo-karva,rytmihäiriöt,mahavaivat ja pyörtyily ei oo sen arvosia että kannattais hetkeekään tästä yhdestä ainoosta elämästään siihen uhrata. Tiiän mistä puhun. Meinasin kuolla niin monta kertaa,että kummallista olla tässä kirjottamassakaan. Elin kaloritaulukoitten,vaa'an ja peilin vankina koko sen 20 vuotta,14-ikäsestä. Ei kavereita,ei harrastuksia,ei mitään paitsi syömishäiriöt,ruoka,laihdutus... Tuskinpa tätä kukaan teiniuhmanen sille jo sormensa menettänyt mun juttujani noteeraa,mut neuvoisin silti hakemaan apua ennenkun liian myöhästä. Ei se oo leikkiä,eikä anorektikko oo koskaan liian laiha,omasta mielestään. Kyydistä ei ihan heti hypätä kun mieli tekee,niin pysyy kaltereitten takana ja ralli jatkuu. Miltä kuulostaa vuosien psykoterapia,sairaalareissut,pysyvä sydänvika,mahavaivat,monet eri lääkkeet,maksuhäiriömerkinnät ja jokapäivänen taistelu? Houkutteleeko? Etkö usko? Oot tietysti vahvempi kun mä? Siitä sitten kokeilemaan,ja varmasti jälkiviisastelemaan. Terveisiä osastolta,olin 171 pitkä,osteoporoosi vei sentin. Kiloja oli huimat 35. Nyt niin toivoisin pääseväni aikakoneeseen,tekisin elämää enkä kuolemaa,jos en olis siihen itsekurin ja muka-kontrollin ihmemaahan mennyt,tyhmänä,ja varsin viattomana.
mikä teitä vaivaa?????
kokemusta liikaakin
2105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jjuu ite kans mietin, et mikä näitä ihmisii täällä oikein vaivaa?! Anoreksia ei todelkaan oo mikään tavoittelemisen arvoinen prinsessa sairaus, vaan helvetillinen painajainen, jota kukaan ei voi käsittää ennen kuin sen itse joutuu kokemaan! Me anorektikot, jotka sen painajaisen joudumme käymään läpi (monesti useaankiin otteeseen) emme voi muuta kuin yrittää takoa anorexiaan pyrkivien päihin, ettei se todellakaan ole tippaakaan hienoa tai kaunista. Itse yritän epätoivoisesti pyristellä eroon näistä mörön kahleista. Helppoa se ei todellakaan ole, vaikka ammattiapua saankin.
Voin sanoo että myös sairaalloisen ylipainoisen henkinen elämä ja terveys on yhtä lailla mennyt metsään kuin anorektikolla. En ymmärrä miksi ylipainoisille ei sitten ole mitään ammattiauttajia tarjolla kuin taas näille laihoille on, molemmat ääripäät ovat pahoja. Ja karu totuus on että ylipainoisuutta on paljon enemmän kuin tätä toista ääripäätä taas. Mistä löydetään balanssi?? Ja lihominenhan on helpompaa kuin laihtuminen :(