Meidän välit ovat jo kuihtuneet eikä meitä koskaan tule, tiedän, mutta haluan että tiedät että kaikki olisi mennyt ihan hyvin jos meistä olisi tullut jotain. Olisin rakastanut sua syvästi ja arkeni olisi ollut onnellista, ehkä sunkin.
Turha sitä on tavallaan enää ajatella, mutta haluan kertoa sulle, jotta tietäisit että olet hieno ihminen ja kelpaat, jos sain sut joskus tuntemaan toisin (säkin sait mut tuntemaan niin, jottei sivulliset luule tätä väärin eikä sun tarvitse kuvitella että vääntelisin asioita vääräksi kertomukseksi, sinähän sen päätöksen teit). Viimeisenä lämmönhenkäyksenä ehkä. Ajattelen, että olet täysin onnellinen elämässäsi enkä mitään muuta sulle niin paljon toivokaan. Mutta jokin pieni osa musta sanoo, että haluan tämän kirjoittaa.
Et ehkä oikein tunne mua enää. Olin silloin joskus niin erilainen, elämä oli erilaista. Nykyään se on niin kiireistä ja on paljon asioita paremmin kuin silloin. Kaikki muut sanoo mulle että se on hektistä, mutten ehkä itse koe niin. Jokatapauksessa hyvin erilaista ja olen hyvin erilainen ihminen tätä nykyä.
En tykkää olla surullinen enkä vihainen, joten en ole. Ainakaan pitkään. Annan anteeksi enkä muistele vanhoja vaikka ne olisi mitä. Kumminkaan en ole ovimatto. Mulla on hyvinkin terve itsetunto enkä pelkää olla oma itseni, en pelkää olla haavoittuvainen, en pelkää sattumista jne. Tiedän, että pääsen niistä yli. Olen saanut mielestäni elämältä paljon hyvää. Joten en ole ihminen joka murtuu tai jonka voi murtaa. Se kai oli joskus yksi asia, joka susta tuntui pahalta.
Mä en usko, että me oltaisiin riidelty kauheasti, koska olisin päättänyt etten riitele sun kanssa ja voin sanoa, että mun iloisuus ja ymmärtäminen on aika sitkeää laatua, niin ehkä suakin olisi alkanut jossain vaiheessa hymyilyttää vähän. Ehkä jotain sellaisia kovemmin sanomisia olisi ollut varmasti joskus, mutta olisin pitänyt huolta, että ne sovitaan. Kaikki pahasta mielestä puhuminen on mulle tärkeää. Oltaisi puhuttu vaikka koko yö läpi ja seuraavatkin, jos sitä tarvisi.
Musta tuntui joskus, että oltaisi sovittu hyvin yhteen sen vuoksi, että vaikutit vähän omistushaluiselta. Enkä sano sitä mitenkään pahalla, miehet usein ovat. Mussa on paljon piirteitä, jotka olisi helpottaneet ehkä sitä tunnetta niin että itsekin olisit tuntenut vain positiivisia tunteita. Olen tosi huomaavainen toisen pahaa oloa kohtaan etenkin sellaisissa asioissa ja koin aina, että ne mun tunteet sua kohtaan oli niin syviä, että olisit nähnyt sen asian jota ei voi feikata mitenkään ihan jokaisesta eleestä, hymystä jne.
Ne piirteet jotka helpottaa sitä on sellaiset, että olen sellainen, että oon lähimmälle ihmiselle (vain 1 todella läheinen eli poikaystävä) jotenkin ihan erilainen kuin kaikille muille. Ihan kaikkien muiden kanssa säilytän tietyn etäisyyden ja viileyden, mutta poikaystävän kanssa oon jotain aivan muuta, todella välitön, hymyilevä, hassutteleva, todella läheisyydenkipeä yms. Joten jo siitä olisit aina nähnyt, että vain sinä todella merkitset. Jos olisit kestänyt sen, että se tosiaan on ilmentynyt esim. niin, että istun ihan surutta vaikka vanhemmilla käydessä poikaystävän syliin, koska se nyt vaan on paras paikka maailmassa. Osaan antaa tilaakin, mutta käyttäytymisero on huomattava.
Muita ehkä auttavia asioita olisi olleet ne kiltteydet, elämänhistoria yms. tietenkin, mutta myös se, että haluan olla rehellinen ja avoin, kun olen jonkun päästänyt lähelle ja kerron aina kaikki tapahtuneet asiat ja selitän ketä olen tavannut. Tunnen myös esim. kaupungilla kävellessä ihan aitoa tuskaa siitä, että poikaystävän kainalo ei ole lähellä, kun joku kuka tahansa mies lähestyy, vaikka ihan kohteliaasti käyttäytyisikin. Ilmaisen asiat myös sillä tavalla, että "En haluu mennä siellä ilman sua, sun kanssa on niin turvassa" ja osoitan sen, että nautin siitä turvallisuuden tunteesta, kun se kainalo on siinä enkä voisi olla iloisempi.
Turha sitä on tavallaan enää ajatella, mutta haluan kertoa sulle, jotta tietäisit että olet hieno ihminen ja kelpaat, jos sain sut joskus tuntemaan toisin (säkin sait mut tuntemaan niin, jottei sivulliset luule tätä väärin eikä sun tarvitse kuvitella että vääntelisin asioita vääräksi kertomukseksi, sinähän sen päätöksen teit). Viimeisenä lämmönhenkäyksenä ehkä. Ajattelen, että olet täysin onnellinen elämässäsi enkä mitään muuta sulle niin paljon toivokaan. Mutta jokin pieni osa musta sanoo, että haluan tämän kirjoittaa.
Et ehkä oikein tunne mua enää. Olin silloin joskus niin erilainen, elämä oli erilaista. Nykyään se on niin kiireistä ja on paljon asioita paremmin kuin silloin. Kaikki muut sanoo mulle että se on hektistä, mutten ehkä itse koe niin. Jokatapauksessa hyvin erilaista ja olen hyvin erilainen ihminen tätä nykyä.
En tykkää olla surullinen enkä vihainen, joten en ole. Ainakaan pitkään. Annan anteeksi enkä muistele vanhoja vaikka ne olisi mitä. Kumminkaan en ole ovimatto. Mulla on hyvinkin terve itsetunto enkä pelkää olla oma itseni, en pelkää olla haavoittuvainen, en pelkää sattumista jne. Tiedän, että pääsen niistä yli. Olen saanut mielestäni elämältä paljon hyvää. Joten en ole ihminen joka murtuu tai jonka voi murtaa. Se kai oli joskus yksi asia, joka susta tuntui pahalta.
Mä en usko, että me oltaisiin riidelty kauheasti, koska olisin päättänyt etten riitele sun kanssa ja voin sanoa, että mun iloisuus ja ymmärtäminen on aika sitkeää laatua, niin ehkä suakin olisi alkanut jossain vaiheessa hymyilyttää vähän. Ehkä jotain sellaisia kovemmin sanomisia olisi ollut varmasti joskus, mutta olisin pitänyt huolta, että ne sovitaan. Kaikki pahasta mielestä puhuminen on mulle tärkeää. Oltaisi puhuttu vaikka koko yö läpi ja seuraavatkin, jos sitä tarvisi.
Musta tuntui joskus, että oltaisi sovittu hyvin yhteen sen vuoksi, että vaikutit vähän omistushaluiselta. Enkä sano sitä mitenkään pahalla, miehet usein ovat. Mussa on paljon piirteitä, jotka olisi helpottaneet ehkä sitä tunnetta niin että itsekin olisit tuntenut vain positiivisia tunteita. Olen tosi huomaavainen toisen pahaa oloa kohtaan etenkin sellaisissa asioissa ja koin aina, että ne mun tunteet sua kohtaan oli niin syviä, että olisit nähnyt sen asian jota ei voi feikata mitenkään ihan jokaisesta eleestä, hymystä jne.
Ne piirteet jotka helpottaa sitä on sellaiset, että olen sellainen, että oon lähimmälle ihmiselle (vain 1 todella läheinen eli poikaystävä) jotenkin ihan erilainen kuin kaikille muille. Ihan kaikkien muiden kanssa säilytän tietyn etäisyyden ja viileyden, mutta poikaystävän kanssa oon jotain aivan muuta, todella välitön, hymyilevä, hassutteleva, todella läheisyydenkipeä yms. Joten jo siitä olisit aina nähnyt, että vain sinä todella merkitset. Jos olisit kestänyt sen, että se tosiaan on ilmentynyt esim. niin, että istun ihan surutta vaikka vanhemmilla käydessä poikaystävän syliin, koska se nyt vaan on paras paikka maailmassa. Osaan antaa tilaakin, mutta käyttäytymisero on huomattava.
Muita ehkä auttavia asioita olisi olleet ne kiltteydet, elämänhistoria yms. tietenkin, mutta myös se, että haluan olla rehellinen ja avoin, kun olen jonkun päästänyt lähelle ja kerron aina kaikki tapahtuneet asiat ja selitän ketä olen tavannut. Tunnen myös esim. kaupungilla kävellessä ihan aitoa tuskaa siitä, että poikaystävän kainalo ei ole lähellä, kun joku kuka tahansa mies lähestyy, vaikka ihan kohteliaasti käyttäytyisikin. Ilmaisen asiat myös sillä tavalla, että "En haluu mennä siellä ilman sua, sun kanssa on niin turvassa" ja osoitan sen, että nautin siitä turvallisuuden tunteesta, kun se kainalo on siinä enkä voisi olla iloisempi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kuitenkin itsenäinen enkä anna kenenkään määräillä. Sen vuoksi se tuntuu hassulta ja söpöltä, jos joku yrittäisi määrätä. En pahastuisi ollenkaan, vaan kertoisin syitä ja selvittäisin asian iloisesti ja rakastavasti. Jos olisit vaikka sanonut, että en saa lähteä niin lyhyessä hameessa, niin olisin iloisesti pussannut sua ja kertonut, että joka aamu yritän laittautua nätiksi vain sun vuoksi. Jotta susta tuntuisi siltä, että olet onnellinen. Ja jotta katsoisit mua ja odottaisit takaisin, jotta ehkä haluaisit unohtua halaukseen ennen kuin olen lähdössä ja unohtua molemmat siihen ja johonkin muuhun, tai iltaisella. Ja jotta olisit iloinen, kun tulen takaisin. Ja että muut ihmiset tietäisi, että haluan olla nätti sua varten. Etten pidä sua itsestäänselvyytenä.
Mutta on se muutenkin niin, ettei mun vaatteiden paljastavuudesta ehkä tarvitse olla huolissaan. Pidän nykyään vain kotona lähinnä sellaisia ja muuten tyttömäisiä, mutta ehkä enemmän mielikuvitukselle sijaa antavia.
Tiesin aina, että kaikki olisi mennyt hyvin, koska ne syvät tunteet oli aitoja, ne mitä ei voi esittää.
Ehkä sä joskus juot vähän liikaa. En ajattele susta yhtään mitään pahaa. Oon varma, että se on hallinnassa, mutta ihan varmasti olisin tuntenut vähän huolta joskus. Mulle ei tule ainuttakaan negatiivista tunnetta susta, kun oot humalassa. Sellainen olo vain, että haluan huolehtia, että pääset turvallisesti peiton alle nukkumaan ja saat hyvän yön pusun poskelle. Ehkä vähän harhauttaa sua alkoholista kaikenlaisilla lempeillä naisellisilla juonilla, ettet juo enempää ja haluaisit nukkumaan. Joten ei mitään pahaa enkä pelkää mitään siihenkään liittyvää, jos niin ajattelit joskus. En itse juuri juo.
Ehkä tässä on ne asiat, jotka halusin sanoa. Ehkä muiden asioiden suhteen tiesitkin, että me sovittiin kyllä yhteen eikä niistä sen enempää. Älä anna sen ikinä masentaa sua, jos joskus menee niin että teet tai sanot ilkeästi. Et ole ilkeä ihminen. Sen sanon ihan koko sydämestäni. Oon joskus nähnyt asioita ja tiedän ettei ilkeä ihminen ole se, joka sanoo pahoja sanoja surunsa ja epätoivonsa vuoksi, vaan se joka ei auta. Joka ei ehkä näe tai ymmärrä tai ei enää osaa antaa anteeksi ja ajaa siihen. Oon nähnyt sen lapsuudessa niin läheltä. Sun kohdalla ei varmasti ole mitään pahaa eikä ahdistavaa, vaan pelkkää syvää rakkautta ja onnea. Mutta sanon vaan, että älä ikinä kuvittele että sussa olisi jotain vikaa. Ei ole. Kukaan ei ole saari.
Kaikkea parasta sulle, toivon sitä ihan koko sydämestäni. Ole onnellinen ja rakasta itseäsi yhtä paljon kuin mä rakastin sua. Ehkä kirjoitin tämän itseni takia, joten älä suutu siitä. Sanat loppuu, joten en osaa sanoa muuta, kuin että hellä katse sinulle, kun laivasi lipuu pois.
paatosta
kukaan jaksa tollasta lukee
joku jaksaa kirjoittaa syvemmin kuin sinä.
Ei se tee siitä järkyttävää.
Se mikä musta on järkyttävää, on jonkun katkeran ihmisen tylyys ja ilkeys.
Paatos on täydellinen sana kuvaamaan tuota. Itse ajattelin lähinnä, että tuo olisi hyvää tekstiä unettomuudesta kärsiville.
Oli taas kiva lukee..... =)
Noin minäkin olisin kirjoittanut.
Erittäin hyvä kirjoitus
AP:tä ei voi ainakaan vaatimattomuudesta syyttää.... Mikähän tämän täydellisen idyllin oikein pilasi?
Arvaan, vaan en kerro :D