Olen 40v mies ja olen ilmeisesti jo ihan vauvasta asti ollut äitini uhri. Äitini on persoonallisuushäiriöinen, joka saa tyydytystä sadismista. Ensimmäiset mieleen jääneet muistikuvat ovat ehkä noin neljän vuoden iästä.
Isäni on hiljainen hissukka, joka on myös ollut äitini uhri ja minun miesmallini.
henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä... Väkivalta ei ollut johdonmukaista niin, että se olisi riippunut omista teoista vaan se riippui täysin äidin mielialoista, jotka saattoivat muuttua sekunnissa. Sulkeuduin, opin kääntämän vihan sisäänpäin, mieli kehitteli kaikenlaista, että selvisin psyykkisesti siitä. Olen vasta terapiassa saanut näitä asioita auki ja purettua.
lapsuudesta johtuen alitajuntaan on kasvanut se syyllisyys kaikesta, arvottomuus, pelko ja häpeä.
Nämä on olleet se perusta omille mielenterveysongelmilleni.
- eristäytyminen ja suojakuoren rakentaminen
- sairaalloinen hyväksynnän osto
- rajattomuus
- mustavalkoinen maailma
- tunnemaailma vinoutunut
- seksi ollut ahdistavaa ja herättänyt negatiivisia tunteita.
- elänyt mielikuvitusmaailmassa (eli olen kokenut asiat eri tavalla kuin oikeasti ovat ja valehdellut asiat itselleni)
- sallinut toisten käyttää minua hyväksi
- riippuvuuksia, pakko-oireita, neurooseja
- muuttanut persoonaani miellyttämään muita (eri henkilöille olen esittänyt erilaista henkilöä)
- arvomaailma on lähtenyt toisten tarpeista ja mielipiteistä
- masennusta
- erilaisia psykosomaattisia sairauksia
- ja vaikka mitä.
Jos sain kunnianosoituksia (esim. töissä), niin menin sekaisin. Jos sain suoritettua jotain sellaista, minkä merkitystä en pystynyt kieltämään, niin menin sekaisin ja koin maanisen jakson.
Nyt ei ole enää ollut maanisia jaksoja, olen kohtuullisesti irti riippuvuuksistani, neuroosit ja pakko-oireet on poissa, elän tässä päivässä, enkä enää valehtele.
Uskoon tulo ja terapia ovat muuttaneet täysin elämäni ja ensimmäistä kertaa elämäni aikana elän ihmisarvoista elämää.
Isäni on hiljainen hissukka, joka on myös ollut äitini uhri ja minun miesmallini.
henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä... Väkivalta ei ollut johdonmukaista niin, että se olisi riippunut omista teoista vaan se riippui täysin äidin mielialoista, jotka saattoivat muuttua sekunnissa. Sulkeuduin, opin kääntämän vihan sisäänpäin, mieli kehitteli kaikenlaista, että selvisin psyykkisesti siitä. Olen vasta terapiassa saanut näitä asioita auki ja purettua.
lapsuudesta johtuen alitajuntaan on kasvanut se syyllisyys kaikesta, arvottomuus, pelko ja häpeä.
Nämä on olleet se perusta omille mielenterveysongelmilleni.
- eristäytyminen ja suojakuoren rakentaminen
- sairaalloinen hyväksynnän osto
- rajattomuus
- mustavalkoinen maailma
- tunnemaailma vinoutunut
- seksi ollut ahdistavaa ja herättänyt negatiivisia tunteita.
- elänyt mielikuvitusmaailmassa (eli olen kokenut asiat eri tavalla kuin oikeasti ovat ja valehdellut asiat itselleni)
- sallinut toisten käyttää minua hyväksi
- riippuvuuksia, pakko-oireita, neurooseja
- muuttanut persoonaani miellyttämään muita (eri henkilöille olen esittänyt erilaista henkilöä)
- arvomaailma on lähtenyt toisten tarpeista ja mielipiteistä
- masennusta
- erilaisia psykosomaattisia sairauksia
- ja vaikka mitä.
Jos sain kunnianosoituksia (esim. töissä), niin menin sekaisin. Jos sain suoritettua jotain sellaista, minkä merkitystä en pystynyt kieltämään, niin menin sekaisin ja koin maanisen jakson.
Nyt ei ole enää ollut maanisia jaksoja, olen kohtuullisesti irti riippuvuuksistani, neuroosit ja pakko-oireet on poissa, elän tässä päivässä, enkä enää valehtele.
Uskoon tulo ja terapia ovat muuttaneet täysin elämäni ja ensimmäistä kertaa elämäni aikana elän ihmisarvoista elämää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vau, miten hienoa. Olet rohkaiseva esimerkki jälleen, että ei ole niin toivotonta tapausta, etteikö olisi toivoa ja ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Kerran eräs terapeutti sanoi, että menneisyyden ja sen haavat on saatava auki, mutta ollaan vasta puolitiessä. Hän oli sitä mieltä, että toisinaan on sielu niin hajalla ja vereslihalla, että vain Jumala voi eheyttää ja parantaa - mikään inhimillinen terapia ei siihen pysty ja tuo terapeutti sanoikin aina rukoilevansa asiakkansa kanssa mikäli hän suostuu siihen.
Tähän joku antaa varmaan vihaisen tritiikin, mutta sinulla on henkilökohtainen kokemus muutoksesta ja sitä ei voi kukaan tehdä tyhjäksi.
Aika harvoin täällä saa lukea, että joku on selvinnyt noin vaikeasta historiastaan elämään.
No voin kyllä sanoa käsi sydämellä, että se oli uskoontulon ja Jumalan avun ansiota.
Ilman apua minua tuskin olisi olemassakaan.
Kun pysyt nöyränä ja kuuliaisena elämälle ja Jumalan tahdolle herkkänä niin sinulla on annettavaa aikanamme monelle. Olet elävä esimerkki siitä, että siruja ei heitetä pois. Varmaan sinua on auttanut Jumalan voima ymmärtää ja antaa anteeksi kasvattajille menneisyys, koska heillä ei ole ollut resursseja ja ymmärrystä parempaan oman rikkinäisyydensä vuoksi.
Onnea ja siunausta elämääsi.
Sairas äitisi kuuluu pakkohoitoon. Hänellä on NPH ja munchausenin syndrooma. Saat hyvää vertaistukea Suku on pahin -keskustelupalstalta.
Äidilläni ei ole Munchausenin syndroomaa, eikä hän ole NPH tapaus.
Mistä sitten tiedän...henkisesti hajalla olevat vetää puoleensa toisia sairaita.
"Normaalit" ihmiset tuli minun kanssani toimeen yleisellä tasolla ja olen mm. töissä pärjännyt hyvin (joka ei liene ihme, sillä tein toistenkin töitä ja joustin kaikessa), mutta ystävyys suhteissa ja parinmuodostuksessa rajattomuus ja sairaanloinen hyväksynnän osto karkoitti normaalit. Olen törmännyt pariin ihmiseen, jotka sopii tähän munchausen kuvaan ja he ovat erilaisia kuin äitini. Heidän valehtelunasa oli ihan omaa luokkaansa ja pakonomaisempaa (esim. kun radiosta tuli jotain uutisia jostain isosta jutusta niin se liittyi heihin jne.).
NPH tapaukset taas on tulleet...sanotaanko näin, että kun joku antaa, niin ottajia kyllä löytyy. Minä "tulin toimeen" ihmisten kanssa, joiden kanssa muut ei suostuneet tekemään yhteistyötä... Pahin oli avioliitto narsistin kanssa. Hän tarjosi tutun roolin, ostin hyväksyntää päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja toinen vain otti ja otti, haukkui, syyllisti kaikesta. Hän oli mestari valehtelemaan, itsekkyys oli ihan omaa luokkaansa, empatiakyky puuttui kokonaan, hän käytti kaikkia törkeästi hyväkseen.
valhetta valheen perään (hänelläkään ei ollut munchausenin syndroomaa ja valehtelu perustui hyödyn saamiseen ja siihen, ettei jäisi edellisistä valheista kiinni ja ettei se vaarantaisi hänen minäkuvaansa). Kaikkea dominoi se pohjaton kateus, häpeämättömyys (ja se ettei hän pystynyt käsittelemään ollenkaan häpeän tunteita) ja kulissien tarve. Hän ja nämä tietyt "kaverit" erosi ratkaisevasti äidistäni.
Äitini on persoonallisuushäiriöinen, joka käyttäytyy hyvin narsistisesti ja joka saa tyydytystä sadismista, mutta hän ei ole narsisti. Enemmänkin rajatila tapaus.
Munchausenin syndrooma on valesairasus :)
http://www.hankalapotilas.net/2012/11/valesairaiden-valheiden-verkko/
ongelmia on! Kyllä sitä on omakin elämä on vääristynyt seksuaalisen ahdistelun ja pelottelun tuloksena. Siis kun tytön seksuaalista elämää ja normaalia kehitystä on häiritty tarpeeksi, niin kyllä on pään sisäinen helvetti valmis. Ja se kuuluukin niille jotka sitä on olleet pilaamassa!!!! Tietävät tehneensä vääryyttä loppuelämänsä ajan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kummallista kun sitä on kuitenkin harjoittanut seksuaalisuuttaan aikuisten, suunnilleen oman ikäisten ja VAPAIDEN miesten kanssa, niin silti joku on törkkimässä omaa keppiä mukaan soppaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Että ihan kiva!
Terveisiä vaan kaikille.
Kiitos, mutta vertaistukea ei saa sillä palstalla, enkä minä sitä ole täältä hakemassakaan. Insestin uhreille on omat vertaistukiryhmänsä ja siellä on psykoterapeutti vetämässä niitä. Muutenkin se "vertaistuki" mitä näitten palstojen kautta saa on vähän kyseenalaista välillä. Täällä on paljon rajat hukassa olevia mustavalkoisia ihmisiä tarjoamassa omia diagnoosejaan ja "ratkaisuja", jotka he ovat vetäneet mielikuvituksestaan, koska heidän pitää ratkaista kaikkien ongelmat (ja sehän ei olisi mahdollista ilman mielikuvituksen apua).
Eli sieltä pitää pystyä erottamaan helmet akanoista.
Itse sain apua Narsisti palstalta ja yleistä mielenterveys palstalta. Mutta tämä oli paranemisen alkuvaiheessa, silloin kun tarvitsi niitä ahaa elämyksiä omista ongelmista.
Siitä tosin oli haittaakin kun rikkinäisenä en pystynyt olemaan kovin kriittinen ja uskoin paria tällaista mustavalko kirjoittajaa.
Siis tämä ei ollut sinulle n111n, vaan vastaus sinua edeltäneelle kirjoittajalle.
...ettet ihmettele.