Pakko se on uskoa, minussa on jokin vika? En ole kelpo kumppaniksi, en kenellekkään.
Yksinäinen juhannus
vuodesta toiseen
13263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Muutama tylsä hetki, ja taas olet kultaseni voimaa ja tarmoa täynnä. Älä anna periksi.
se on taas tämä " kultaseni " - tyyppi liikenteessä.
tai läkerolli. Joskus mynthoni. Sitten se näkee sinut ja... Mynthoni lentää makiasti.
Menehän sinäkin juhannusjuhlille toisten ihmisten pariin, kyllä se saattaa sopiva kumppani sieltäkin napsahtaa ja ei tarvitse olla yksin. Niin mäkin päätin lähteä, kun miesystävältä ei tullut ehdotusta yhteisen juhannuksen vietosta. Kun siitä kyselin, niin kaverinsa kanssa jotain menoa suunnitellut, taitaapi olla ihan tekosyy. Mitäpä minäkään hänestä välittämään, kun vihdoin tajusin, että missä tärkeysjärjestyksessä minä tulen hänen elämässään.
tuota miesystävääsi uskoa? Kai olet tavannutkin sen ystävän, vai onko vaan netin ihanasta miesvalikosta sattunu sua onnistamaan yhden luuserin löytyminen?
Älä todella usko, anna olla, nythän jo olet tullu huomaamaan mitä mieltä ja mikä tärkeysjärjestys sillä ystävällä on ihmissuhteissa.
Ihan riittävän pitkään ollaan jo vuosissa tapailtu, että ois aika se yhteinen juhannuskin viettää, mut kun kaveri on näköjään se tärkeämpi. Ja ehkä hän mieltää itsensä suhteessamme sinkuksi, joka voi mennä ja tehdä ihan mitä huvittaa minusta välittämättä eikä osaa ottaa minua huomioon. Alan olla aika kypsä jo tähän tilanteeseen:(
minkä ikäinen aloittaja on?
oli vikaa - lisäsin hieman korkeaoktaanista - nyt parempi munkki.
Minäkin olen juhannuksen yksin. Alan tottua..
Mie en oo juhannuksena yksin.
En minäkään :)
Kyllähän kaikki juhlapyhät on yksinäisellä hyvin saman kaltaisia eli yksinäisiä. Eipä sitä perheen perustaneet enää pyytdä käymään juurikaan kun elävät omaa elämäänsä lapsiensa parissa. Olispa edes kaupat ja kahviot auki normaalisti. Keppanan ottaminen kun ei kiinnosta. Kuinkahan moni yksinäisistä haluaa olla varmasti yksin?
sellainen olo että päällisin puolin kaikki hyvin mutta sielu täydessä
hälytystilassa, ei rakkautta enää, on outo ontto olo, oliko elämä
tässä?